Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulle tarjottaisiin muistinpuhdistamiseen mahdollisuutta, jossa 75% huonoista muistoista (mm. traumat) mutta 25% hyvistä muistoista katoaisi, ottaisitko mahdollisuuden?
14.06.2023 |
Itse en ottaisi. Arvostan hyviä muistojani enemmän kuin niitä huonoja vaikka suhdeluku olisi tuo. Toisaalta monelle traumoja läpikäyneelle tuo 25% olisi pieni menetys että voisi elää parempaa elämää.
Kommentit (16)
Kyllä. Mitään niin hyviä muistoja ei ole, ettenkö voisi niistä luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin, jos väkivallan aiheuttamat traumat katoaisivat samalla.
Onneksi olen saanut KELA:n tukemaa psykoterapiaa ja voin nykyisin elää melko hyvää elämää.
En ottaisi, koska sitten en voisi ymmärtää enää itseäni ja reaktioitani asioihin. Toisaalta aivoni ovat pyyhkineet osan traumoistani pois muutenkin ja haluaisin muistaa ne, jotta voisin käsitellä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hyvät muistoni liittyvät lähinnä johonkin yksinäiseen puuhasteluun ja huonot taas lähes kaikki muiden ihmisten kanssa, joten ei olisi paha menetys.
Varmasti! Ei ole edes kauaa, kun mietin että jonkinlainen muistinmenetys vois olla kiva, paitsi että kyllä ihmiset pitäis pystyä tunnistamaan ja sen verran perusasioita älyämään, ettei nyt olis kyvytön kuin vastasyntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoihin auttaa niiden kohtaaminen tunnetasolla ja niiden käsittely. Jos nyt sitten pyyhkisin pois 75 % niin kyllähän ne edelleen aiheuttaisivat oireita tunteisiini ja reaktioihini, jos niitä ei olisi käsitelty. Ja sitten olisi vielä se jäljellä olevat 25 %, joita pitäisi ymmärtää ilman muistoa niistä 75 % muusta? Vai tarkoittaisiko se, että elämänkulku muuttuisi niin, ettei niitä traumoja olisi koskaan edes ollutkaan? Toisaalta, sehän tuottaisi valtavan määrän uutta positiivista tai minimissään neutraalia.
Vierailija kirjoitti:
Traumoihin auttaa niiden kohtaaminen tunnetasolla ja niiden käsittely. Jos nyt sitten pyyhkisin pois 75 % niin kyllähän ne edelleen aiheuttaisivat oireita tunteisiini ja reaktioihini, jos niitä ei olisi käsitelty. Ja sitten olisi vielä se jäljellä olevat 25 %, joita pitäisi ymmärtää ilman muistoa niistä 75 % muusta? Vai tarkoittaisiko se, että elämänkulku muuttuisi niin, ettei niitä traumoja olisi koskaan edes ollutkaan? Toisaalta, sehän tuottaisi valtavan määrän uutta positiivista tai minimissään neutraalia.
Traumoista viis (eikä niiden vaikutukset edes häviä terapialla, kokeiltu on) mutta kaikki ne typerät sammakot, mitä on suusta päässyt ja aiheuttaneet noloja tilanteita; kaikki omat mokat ja virheet; kaikki äidin perseilyt; hävettävät ihmissuhdedraamat; kaikki ne "olis-pitänyt-sanoa-sitä-tai-tätä" -tilanteet kun vois unohtaa, eikä tarttis märehtiä niitä vielä vuosia myöhemmin illalla unta odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä hyviä muistoja ole kovinkaan paljon, joten tuolla diilillä elämänlaatu paranisi roimasti.
Kaikki ovat yhtä lailla muistoja ja vaikuttaneet siihen millainen nyt olen. En luopuisi edes huonoista muistoistani. Työstän niitä joista on jäänyt paha maku suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoihin auttaa niiden kohtaaminen tunnetasolla ja niiden käsittely. Jos nyt sitten pyyhkisin pois 75 % niin kyllähän ne edelleen aiheuttaisivat oireita tunteisiini ja reaktioihini, jos niitä ei olisi käsitelty. Ja sitten olisi vielä se jäljellä olevat 25 %, joita pitäisi ymmärtää ilman muistoa niistä 75 % muusta? Vai tarkoittaisiko se, että elämänkulku muuttuisi niin, ettei niitä traumoja olisi koskaan edes ollutkaan? Toisaalta, sehän tuottaisi valtavan määrän uutta positiivista tai minimissään neutraalia.
Traumoista viis (eikä niiden vaikutukset edes häviä terapialla, kokeiltu on) mutta kaikki ne typerät sammakot, mitä on suusta päässyt ja aiheuttaneet noloja tilanteita; kaikki omat mokat ja virheet; kaikki äidin perseilyt; hävettävät ihmissuhdedraamat; kaikki ne "olis-pitänyt-sanoa-sitä-tai-tätä" -tilanteet kun vois unohtaa, eikä tarttis märehtiä niitä vielä vuosia myöhemmin illalla unta odotellessa.
Mikä siinä oikeasti onkin, että tulee kaikki jotkut 8 vuoden takaiset tumpeloinnit mieleen juuri siinä vaiheessa kun pitäisi saada unta palloon? Argh!
En, koska elämänkokemukset on osa ihmiseksi kasvamista. Jos 25% epämiellyttävistä kokemuksista jäisi jäljelle ja hyvistäkin vain 75%, miten se vaikuttaisi minuun ihmisenä sen jälkeen?
Toisatsinko esim samat virheet, koska aikaisempaa kokemusta ei ole (sehän poistettiin), tekisinkö oikeasti parempia ratkaisuja? Miten minun muistin tuhoaminen vaikuttaisi muiden käyttäytymiseen - ei mitenkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoihin auttaa niiden kohtaaminen tunnetasolla ja niiden käsittely. Jos nyt sitten pyyhkisin pois 75 % niin kyllähän ne edelleen aiheuttaisivat oireita tunteisiini ja reaktioihini, jos niitä ei olisi käsitelty. Ja sitten olisi vielä se jäljellä olevat 25 %, joita pitäisi ymmärtää ilman muistoa niistä 75 % muusta? Vai tarkoittaisiko se, että elämänkulku muuttuisi niin, ettei niitä traumoja olisi koskaan edes ollutkaan? Toisaalta, sehän tuottaisi valtavan määrän uutta positiivista tai minimissään neutraalia.
Traumoista viis (eikä niiden vaikutukset edes häviä terapialla, kokeiltu on) mutta kaikki ne typerät sammakot, mitä on suusta päässyt ja aiheuttaneet noloja tilanteita; kaikki omat mokat ja virheet; kaikki äidin perseilyt; hävettävät ihmissuhdedraamat; kaikki ne "olis-pitänyt-sanoa-sitä-tai-tätä" -tilanteet kun vois unohtaa, eikä tarttis märehtiä niitä vielä vuosia myöhemmin illalla unta odotellessa.
Päästä irti niistä, mitä koet sanoneesi hölmösti. Ei ne muut niitä enää mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoihin auttaa niiden kohtaaminen tunnetasolla ja niiden käsittely. Jos nyt sitten pyyhkisin pois 75 % niin kyllähän ne edelleen aiheuttaisivat oireita tunteisiini ja reaktioihini, jos niitä ei olisi käsitelty. Ja sitten olisi vielä se jäljellä olevat 25 %, joita pitäisi ymmärtää ilman muistoa niistä 75 % muusta? Vai tarkoittaisiko se, että elämänkulku muuttuisi niin, ettei niitä traumoja olisi koskaan edes ollutkaan? Toisaalta, sehän tuottaisi valtavan määrän uutta positiivista tai minimissään neutraalia.
Traumoista viis (eikä niiden vaikutukset edes häviä terapialla, kokeiltu on) mutta kaikki ne typerät sammakot, mitä on suusta päässyt ja aiheuttaneet noloja tilanteita; kaikki omat mokat ja virheet; kaikki äidin perseilyt; hävettävät ihmissuhdedraamat; kaikki ne "olis-pitänyt-sanoa-sitä-tai-tätä" -tilanteet kun vois unohtaa, eikä tarttis märehtiä niitä vielä vuosia myöhemmin illalla unta odotellessa.
Mikä siinä oikeasti onkin, että tulee kaikki jotkut 8 vuoden takaiset tumpeloinnit mieleen juuri siinä vaiheessa kun pitäisi saada unta palloon? Argh!
Sun aivot on jääneet jonnekin luuppiin pyörimään. Ei ole normaalia. Kokeile binauraleita tai meditaatiota ja muutenkin itsetunnon kasvattamista. Jos saa itsetuntoa kasvatettua, ei tuollaiset vaivaa mieltä. Masennus?
Ottaisin! Juuri viimeinen mainitsemasi lause