Anopin tasapaino pettää useasti, on nenä murtunut ja hammas katkennut. Eikä siltikään suostu ottamaan rollaattoria.

Kaatuilee aikansa ja joka kerta liikuntakyky vähän heikkenee ja sitten joutuu 3-4viikoksi lähes vuodelepoon lonkkamurtuman vuoksi. Se kutistuttaa lihaksia ja joutuu kuntoutusosastolle 3 viikoksi opettelemaan rollaattorin käyttöä, missä kaatuilee lisää. Kun lopulta kotiutetaan, kaatuu yhä lisää, lonkka murtuu ehkä uudestaan ja se murtuma aikaansaa kovan tulehduksen, joka vie. Paitsi jos sekin hoidetaan vielä onnistuneesti antibiooteilla ja pääsee toistamaan sairaala-kuntoutus-kotiutus kierteen uudelleen. Vanhainkotiin muuttaminen kodin vaihtoehtona ei auta, siellä kaadutaan yhtä lailla.

Välillä voi murtua pari kylkiluutakin, skuka niitä laskee, tai edes huomaa, ellei vanhus osaa uskottavasti kertoa. Kokemusta on.

Eipä höntä voi pakottaa. Yrittäkää ehdottaa että kokeilisi? Että eihän sitä ole sit pakko käyttää jos on huono. Todennäköisesti hän huomaisi sen helpottavan liikkumista ja se voisi jäädäkin käyttöön.

Anoppi pitää saada ensin perusteelliseen lääkärintarkastukseen. Onko tutkittu, sairastaako anoppi esimerkiksi Parkinsonin tautia? Parkinsonin tautiin kuuluu muun muassa kävelyn ja liikkumisen vaikeudet, huono tasapaino, vapina ja kaatuilu.

Ottakaa sitten yhteyttä hyvinvointialueen tai kunnan vanhustoimeen. Tilatkaa anopin kotiin vanhustoimesta kotikäynti ja palvelutarpeen kartoitus. Ammattilainen tulee arvioimaan anopin terveydentilaa ja toimintakykyä.

Kerrotte sitten selkeästi, että anoppi ei pärjää kotonaan. Vanhukselle tarvitaan joko säännöllistä kotiapua tai hoitopaikka palvelutalosta tai hoitokodista. Muuten kunta sysää vanhuksen lähiomaisten hoidettavaksi ja vastuulle. Ja pahimmassa tapauksessa joudutte palkattomiksi, 24/7 omaishoitajiksi.

On tavallista, että monisairas ja raihnainen vanhus kaatuu kotonaan ja makaa lattialla jopa päiväkausia ilman apua.

Amerikkalaisen jalkapalloilijan kypärä ja toppaukset. Ei tarvi rollaa.

Onko anopilla miestä?

Appi on elossa. Hänellä samoin tasapainovaikeuksia diabeteksen takia. Asuvat kahdestaan isossa omakotitalossa jossa portaita joka suuntaan. t.ap

Anopille lahjaksi: https://goldenskate.fi/tuote-avainsana/lantiosuoja/ Käytetään luisteluharjoittelussa, mutta miksei voisi auttaa myös ikäihmistä suojaamaan lonkkiaan. Kokoja rajoitetusti (isoin on L).

Hoitajani kertoi mulle joskus tarinan perheväkivallasta, josta nainen oli uskaltanut kertoa vasta miehen kuoltua..

Onko Biden anoppisi? ;-)

Vierailija kirjoitti:

Anopille lahjaksi: https://goldenskate.fi/tuote-avainsana/lantiosuoja/ Käytetään luisteluharjoittelussa, mutta miksei voisi auttaa myös ikäihmistä suojaamaan lonkkiaan. Kokoja rajoitetusti (isoin on L).

Lonkkasuojia löytyy myös vanhuksille tarkoitettuna, en jaksa verrata hintoja.

Kyllä tuo on aika toivoton tehtävä saada vanhus uskomaan, että tarvitsi apuvälineitä. Odotetaan, kunnes on ihan pakko.

Omalla mummollani murtui olkavarsi, kun kaatui pahasti, sitä ei edes röntgenkuvattu, ennen kuin koko käsi meni mustaksi ja teki hirveän kipeää. Ennen kuvausta kuntouttaja kävi kuntouttamassa kipeää kättä ja se oli tietenkin hirmu tuskallista. Lopulta saatiin kuvaukseen ja sairaalassa ihana lääkäri sanoi, että hän kyllä korjaa sen luun. Ja korjasikin.

Eikä senkään jälkeen alkanut varoa sen enempää. Soitti kehuakseen, miten kiipesi jakkaralle ja katkaisi saksilla johdon katossa olevasta palovaroittimesta. Oli alkanut piipittää pariston loppumisesta. Se asia hoidettiin kuntoon, ettei enää tarvinnut kiipeillä. Omaisten kannattaisi nuo palovaroittimet testata.

Sana oli mun anopilla ettei suostunut käyttämään rollaattoria sillä ilmeisesti hävetti kulkea sen kanssa. Tuli sitten se päivä kun rollaattori oli otettava käyttöön.

92 v ei suostu käyttämään rollaa vaikka jorvi pakotti ottamaan mukaan. Saa äkillisiä huimauskohtauksia. Siis käy itse asioillaan.

On hänellä nyt turvaranneke mutta eihän se ulkona toimi. Tosin tietysti aina on muita kulkijoitan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on aika toivoton tehtävä saada vanhus uskomaan, että tarvitsi apuvälineitä. Odotetaan, kunnes on ihan pakko.

Omalla mummollani murtui olkavarsi, kun kaatui pahasti, sitä ei edes röntgenkuvattu, ennen kuin koko käsi meni mustaksi ja teki hirveän kipeää. Ennen kuvausta kuntouttaja kävi kuntouttamassa kipeää kättä ja se oli tietenkin hirmu tuskallista. Lopulta saatiin kuvaukseen ja sairaalassa ihana lääkäri sanoi, että hän kyllä korjaa sen luun. Ja korjasikin.

Eikä senkään jälkeen alkanut varoa sen enempää. Soitti kehuakseen, miten kiipesi jakkaralle ja katkaisi saksilla johdon katossa olevasta palovaroittimesta. Oli alkanut piipittää pariston loppumisesta. Se asia hoidettiin kuntoon, ettei enää tarvinnut kiipeillä. Omaisten kannattaisi nuo palovaroittimet testata.

Pudotin kyynärsauvalla piipittävän palohälyttimen alas. En jalkavaivaisena kiipeile. Ei mennyt ees kiinnike rikki.

Monta tosi asiantuntevaa kommenttia.

Minun käsitykseni mukaan rollaattorin käyttöön suostumattomuus voi olla kehtaamisongelmien ja omien liikkumisongelmien tunnistamattomuuden lisäksi myös yksinkertaisesti osaamattomuutta. Uusien asioiden oppiminen ei ole kaikille helppoa, puhumattakaan asiasta, josta ei tykkää. Rollaattorin käyttö ei ole sitä käyttävän henkilön kannalta mitenkään helppo juttu, vaan vaatii ammatti-ihmisen antaman ohjauksen. Sokkeloisissa tai ahtaissa tiloissa rollaattorin ohjaileminen on taitotemppu voimakkaalle nuoremmallekin. Aloittajan omaisen turvaamisjärjestelyt vaativat paljon enemmän kuin sen, että rollaattori tulisi käyttöön - edellä tätä prosessia on jo selostettukin. Kokeillaanpa me nuoret ja liikkuvat ottaa edes päiväksi rollaattori käyttöön, niin huomataan, että sellaista riesaa ei helposti kaverikseen hyväksy!

Äitini on yli 80-vuotias eikä vaikeista liikkumisongelmista huolimatta suostu ottamaan rollaattoria käyttöönsä. Kaatuilee ja milloin lentää suusta etuhampaat, milloin särkyvät silmälasit tai murtuu ranne. Hän ei kuitenkaan omasta mielestään tarvitse rollaattoria ja se on tarkoitettu vanhuksille.

Viimeksi mainittua olen pitänyt huumorina, mutta kun puheet alkavat muutenkin olla erikoisia, niin oletan että ongelmana on jotain muutakin. Jäin miettimään tuota, että arasteleeko uuden oppimista.

Ilmeisesti ei myöskään kehtaa liikkua ulkona rollaattorin kanssa (mutta kehtaa kuitenkin kaatuilla ja naapurit sitten pelastavat, kun huomaavat, että siellä se on kumossa taas).