Mistä tietää mikä on liian rankkaa ja mikä ei?

Liian rankkaa ei ole mikään kun on elossa. Sehän vasta rankkaa on.

Siinä kohtaan, kun katosi järki, toimintakyky ja kyky nukkua, taisi olla liian rankkaa mulle. Näin jälkikäteen tiedän. Toivottavasti seuraavalla kerralla tiedän vähän aiemmin.

Yksittäinen  tapahtuma, tekeminen tai kuormitus ei ole liian rankkaa, mutta silloin, kun kuormitus ja vastoinkäymiset kertyvät useammalta taholta on jaksaminen koetuksella. Toisaalta tämä kuukausi ja pätkittäin vuosia kotona oleminen on ollut yksi elämäni raskaimmista kokemuksista, useammastakin syystä johtuen. Eli tekeminen ja aktiivisuus on vähemmän raskasta, kuin toimettomuus ja rutiineihin kangistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaan, kun katosi järki, toimintakyky ja kyky nukkua, taisi olla liian rankkaa mulle. Näin jälkikäteen tiedän. Toivottavasti seuraavalla kerralla tiedän vähän aiemmin.

Sama.

Sen tuntee nopeasti ja äkkiä. Kokemuskin kertoo.

Se on helppo huomata jälkikäteen, mielestäni kun joutuu esimerkiksi pipolataamoon on ennen sitä todennäköisesti ollut vähän turhan rankkaa.

Sen tietää siitä ettei pysty palautumaan käytettävissä olevan ajan puitteissa.

Jos ei ehdi palautumaan ennen seuraavaa kertaa niin on liian rankkaa

Kuka tahansa voi itseään kehuten uhota jaksavansa ja kestävänsä mitä vaan ja kuinka paljon vaan, mutta kun se seinä lopulta tulee vastaan, niin se tulee sitten ihan ryminällä ja siinä on kovimmatkin uhoajat polvillaan. Ja kauan. Nykyään käsite on burn out, mutta ennen aikaan ei sellaisesta tiedetty. Ennen hoidettiin asiaa viinalla ja sillä (naurettavalla) "sisulla" eteenpäin vaan, kunnes oltiin ennenaikaisesti haudassa.

Kun alat ajatella, olisi joku jolle kertoa, ja kun joku laskee ettet voi kertoa.

Liian rankkaa on kun alkaa miettimään helppoa ulos pääsyä. Itse kestin menettää työkyvyn leikkauksen takia, liikaa oli että en saanut mitään apua tai kuntoutusta. Tarpeeksi monta kertaa lyödään maahan, ei sieltä enään jakasa nousta. Eikä kyse tarvitse olla edes viinasta tai huumeista.