Lue keskustelun säännöt.
Kadutko, että teit lapsia?
10.10.2010 |
Olen lukenut joidenkin viestien vastauksista, että jotkuu katuu lapsiaan. Onkot tämä yleistäkin. Itselläni on 2 lasta ja ainakaan tähän päivään mennessä en ole vielä heitä katunut.
Kommentit (24)
jos olisin etukäteen tiennyt millaista elämä on monilapsisessa perheessä niin olisin jättänyt lapsiluvun kahteen. En silti kadu ketään heistä, tietenkään, rakastan heitä. Silti myönnän että oli tyhmää tehdä paljon lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen, kuinka paljon HELPOMPAA elämä olisi, jos meillä olisi vain yksi tai kaksi lasta...
En jaksaisi leikkiä niiden kanssa niin paljon kuin ne haluaisivat, ja usein niiden ääni ärsyttää minua ihan kamalasti.
Toisaalta rakastan niitä niin paljon etten mitään muuta yhtä paljon, se ikävän tunne niiden ollessa poissa on ihan käsittämätön. Hyvin kaksijakoista tämä minun äiti-tunne-elämäni...
muuta voin katuu,mutten lapsiani!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pian on yhteensä kolme jos kaikki menee hyvin, saa nähdä, kaduttaako sitten :) No en usko, että kaduttaa silloinkaan, jos ovat vähänkään yhtä ihania kuin esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei heitä olisi. Meillä on todella ihanat ja kivat lapset ja oikeasti voin sanoa, että jokainen päivä heidän kanssaan on lahja.
Mutta nyt perheneuvolat ja terapeutit läpikäyneenä täytyy kyllä sanoa etten ollut varautunut siihen miten raskasta on sellaisen lapsen vanhemmuus, jolla on selkeästi jotain "vialla" mutta ei tarpeeksi että kunnollista apua saisi :(. Väkivaltainen, ei kestä innostumista tms. ollenkaan vaan "sekoaa", vilkas touhottaja joka ei pysähdy millään...ei kuitenkaan tarpeeksi keskittymiskyvytön että mikään selkeä diagnoosi sopisi ja toisaalta ikäistensä tasolla vaikka tunne-elämä kehittyy selkeästi hitaammin muihin taitoihin verrattuna. Itkettää ja ahdistaa, kun en tiedä miten lastani auttaa! Töitä on kuitenkin tehtävä, en minä voi ottaa lasta päiväkodista pois vaan siksi että tämä käy käsiksi muihin jossei saa aikuisen jakamatonta huomiota :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaduin kun toinen lapsi huusi koliikkikikivuissaan. 2-4tuntia kestäviä huutokohtauksia oli 3 tai 4 päivässäm useita kuukausia. Kun lapsen vaikea allergia selvisi ja ruokavalio alkoi auttamaan, katumuskin poistui.
.enempää ei haluttu...mutta kututtaa elättä näitä reppanaluokan ylenmääräisen sikiämisen tuotoksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi pitänyt tehdä niitä ollenkaan. äitinä olo on aivan kamalaa. Olen vakuuttunut, että olen pilannut lasteni elämän, kun en ole tarpeeksi hyvä äiti. Äitinä saa aivan kamalaa paskaa niskaansa koko ajan.
Ainokainen on vasta kaksi viikkoa ja nyt tuntuu, että ainoaksi saa jäädä.
Inhoan yöherätyksiä. Ärsyttää, kun ei ole yhtään omaa aikaa. Raskaus ja synnytys oli kamalaa. Tunnen olevani ihan syrjäytynyt koko yhteiskunnasta. Tunnen olevani joku ihmeen imetysalusta. Anopin ohjeistus joka asiaan rasittaa.
Mutta ehkä tää tästä helpottaa, kun vauva kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt perheneuvolat ja terapeutit läpikäyneenä täytyy kyllä sanoa etten ollut varautunut siihen miten raskasta on sellaisen lapsen vanhemmuus, jolla on selkeästi jotain "vialla" mutta ei tarpeeksi että kunnollista apua saisi :(. Väkivaltainen, ei kestä innostumista tms. ollenkaan vaan "sekoaa", vilkas touhottaja joka ei pysähdy millään...ei kuitenkaan tarpeeksi keskittymiskyvytön että mikään selkeä diagnoosi sopisi ja toisaalta ikäistensä tasolla vaikka tunne-elämä kehittyy selkeästi hitaammin muihin taitoihin verrattuna. Itkettää ja ahdistaa, kun en tiedä miten lastani auttaa! Töitä on kuitenkin tehtävä, en minä voi ottaa lasta päiväkodista pois vaan siksi että tämä käy käsiksi muihin jossei saa aikuisen jakamatonta huomiota :(.
Diagnoosin saaminen ei mielestäni kuitenkaan ole edellytys kaikelle avulle. Olet varmaan ollut yhteydessä perheneuvolaan ym.? Joskus diagnoosi voi tulla myös myöhemmin, esim. eskarissa ja kouluiässä. Niin tai näin, koulumaailmassakin on paljon oppilaita, jotka eivät ole erityisoppilaita eivätkä ihan yleisopetuksenkaan oppilaita vaan ns. tehostetun tuen oppilaita. Nämä oppilaat voivat saada koko opintien ajan erityisiä tukitoimia, vaikka ei ole diagnoosia. Tsemppiä!
Hei katuvat! Miksi kadutte lapsianne?
... että tällaista rakkautta on olemassa. Mieletöntä, vaikka tietysti myös väsyttävää. : )
Melkein kaikkia muita asioita elämässäni olen jossakin vaiheessa katunut, tai ainakin kyseenalaistanut, mutta en sitä :)
Lapset ovat mun suurin iloni elämässä.
ollut paljonkin katumista! No, voinhan sanoa lasten olevan oikeasti MUN, kun isää ei arki lasten kanssa ole koskaan kiinnostanut.
kadun sitä, että tein niitä liian vähän