kannattaako tätä enää jatkaa

kahden yksinhuoltajan suhde, jatkunut vuosia. Yksi yhteinen lapsi. Alkuun meni hyvin, molempien lapsille oli tilaa ja kohtelu tasavertaista. Kuitenkin pikkuhiljaa mies alkoi saamaan melkosia raivareita (syyhyn nähden kohtuuttomia), sitten yksi lapsistani alkoi olla syyllinen kaikkeen. Ihan sama mitä tapahtunu niin tämä lapsi oli aina syyllinen. Nyt sitten tilanne on se, ettei mun lapset halua enää mennä miehen luona käymään ja miestä ottaa päähän ettei meillä oikeastaan ole yhteistä aikaa.



Joten, vaikka miestä rakastankin niin kannattaako tällaista suhdetta jatkaa? Mitään toiveita yhteenmuuttamisesta ei ole ja kuitenkin haluaisin elää ns. oikeassa suhteessa. Enkä oikein tiedä kuinka tällainen noihin lapsiini vaikuttaa..