Lukion päättäminen ahdistaa

Muistan tunteen. Kaikki meni hyvin, ja nyt asun täällä opiskelupaikkakunnalla edelleen, 30 vuotta myöhemmin.

Hyvin se menee, uudella paikkakunnalla voit olla ihan mitä vain haluat. Heittäydy rohkeasti, kaikki muut on samassa veneessä

Osallistu aluksi kaikkiin mahdollisiin virallisiin ja epävirallisiin tutustumismahdollisuuksiin, vaikka väsyttäisi ja joutuisi vähän seilaamaan oman mukavuusalueen ulkopuolella. Se palkitsee myöhemmin! Muista pitää myös vanhoihin ystäviin yhteyttä mahdollisuuksien mukaan. Luota siihen, että sinä olet tutustumisen arvoinen. Varmasti olet!

Tunteesi ovat aitoja, muistelen joskus vieläkin lukio ihastustani joka ei suostunut tanssi parikseni.

Hyvin kaikki sujuu ja elämä kantaa! Kaikki opiskelijat ovat uuden edessä ja pohtivat/jännittävät samoja asioita. Luota itseesi, pärjäät kyllä ja tutustut uusiin mukaviin ihmisiin.

Kyllä opiskelupaikkakunnalta kavereita löytyi. Oli kaikenlaista tapahtumaa opiskelijoille, yhteisiä illanistujaisia jne.

Opiskelin ensin opistotasoisen tutkinnon ja olin muutaman vuoden niissä töissä ja samalla paikkakunnalla opiskelin sitten myös yliopistotasoisen tutkinnon. Mutta sitten kun olin valmistunut yliopisto-opintojen jälkeen ja muutin toiselle paikkakunnalle (20 000 asukasta) työn perässä, niin ei niitä kavereita yhtäkkiä ollutkaan. Edes niiden entisten opiskeluajan tiiviiden kaverisuhteiden kanssa ei pidetty enää mitään yhteyttä. Työkaverit toki nykyiselläkin asuinpaikkakunnalla,  mutta niiden kanssa ei pidetä yhteyttä työajan ulkopuolella. Tykätään toistensa postauksista Facebookissa, no jotainhan sekin on.

On mulla sentään mies, ja sukulaiset käy joskus kylässä. Työstäni tykkään valtavasti, ja työyhteisö on erittäin hyvä, en täältä poiskaan muuttaisi.

Siitä se vasta alkaa. Uusi on aina pelottavaa, mutta kyllä sitä selviää ja hyvin käy kun puskee vaan itseään epämukavuusalueelle eikä anna pelolle valtaa, menee vaan rohkeasti mukaan. Tsemppiä.