Hylätty tunne parisuhteessa

Puhu miehen kanssa tunteistasi, hakeutukaa parisuhdeterapiaan. Moni mies ei ole yhteydessä tunteisiinsa eikä osaa muuta tapaa olla suhteessa kuin hallitsemisen.

Miestä/ihmistä ei voi muuttaa.  

Mitä mies on sanonut, kun olet tästä hänen kanssa keskustellut?

Kuinka kauan olet odottanut ja odottanut, että hän muuttuisi että viimeinkin saisit suhteelta sen minkä haluat?

Jätä se mies ja ota kiltti ja kunnollinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehen kanssa tunteistasi, hakeutukaa parisuhdeterapiaan. Moni mies ei ole yhteydessä tunteisiinsa eikä osaa muuta tapaa olla suhteessa kuin hallitsemisen.

Tai sitten vaan antaa toisen olla ja lähtee itse pois?  Joutuisi jatkuvasti pettymmään ja aina puhumaan tunteistaan. Toinen vakuuttelisi että joo joo täytyy huomioida tämä asia, mutta oikeasti mikään ei muutu.

Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa.

Kiltti mies kirjoitti:

Jätä se mies ja ota kiltti ja kunnollinen mies.

Hei kiltti mies, uteiliaisuudesta kysyisin, pystytkö havaitsemaan omat virheesi ja epäkohtasi?

Kiltti mies kirjoitti:

Jätä se mies ja ota kiltti ja kunnollinen mies.

Kaikista miehistä on vaivaa.

Nalkuta ja itke sille. Sitten alat myhäilemään ja piilovittuilemaan kaikesta. Muista myös kritisoida ja piikitellä miestä samalla kun alat pihtaamaan.

(Ei vaan, älä tee niin. Vitsi vitsinä)

Tässä toteutuu kasvatuksen seksistiset erot. Miehet saa keskimäärin paljon vähemmän tunteidensa validointia ja läheisyyttä elämässään, kuin naiset:

-Mies oppii tunteidensa ja läheisyydenkaipuunsa osalta itseriittoiseksi.

Naiset helpommin saa tunteilleen runsaasti validointia ja kohtaamista lapsena, ja tästä johtuen nainen on usein itsetuntonsa puolesta riippuvainen ulkoisesta huomioinnista.

Teillä on eri tavat ja standardit käsitellä omaa huomionkipeyttä. Mies on luultavasti niin itseriittoinen tässä suhteessa ettei edes tajua, että toisella voi olla tarve tulla huomioiduksi

Hyvin tyypillinen parisuhdeongelma.

Vierailija kirjoitti:

Nalkuta ja itke sille. Sitten alat myhäilemään ja piilovittuilemaan kaikesta. Muista myös kritisoida ja piikitellä miestä samalla kun alat pihtaamaan.

(Ei vaan, älä tee niin. Vitsi vitsinä)

Tässä toteutuu kasvatuksen seksistiset erot. Miehet saa keskimäärin paljon vähemmän tunteidensa validointia ja läheisyyttä elämässään, kuin naiset:

-Mies oppii tunteidensa ja läheisyydenkaipuunsa osalta itseriittoiseksi.

Naiset helpommin saa tunteilleen runsaasti validointia ja kohtaamista lapsena, ja tästä johtuen nainen on usein itsetuntonsa puolesta riippuvainen ulkoisesta huomioinnista.

Teillä on eri tavat ja standardit käsitellä omaa huomionkipeyttä. Mies on luultavasti niin itseriittoinen tässä suhteessa ettei edes tajua, että toisella voi olla tarve tulla huomioiduksi

Hyvin tyypillinen parisuhdeongelma.

Tai sitten mies on vain empatiakyvytön ja itsekäs.

Ennen kun avioliitot viel kestivät, isoisoisästäni oli kirjoitettu suvun tarinaan, että hän avioliiton alkuaikoina (1800-luvun lopulla) määräsi kaapin paikan, mutta ajan mittaan pehmeni lasten synnyttyä js antoi valtaa myös vaimolleen.

Piti pientä yritystä turun keskustassa. Palveluksessaan 1-2 harjoittelijaa. (Eli ei maaseudulla)

Olen tosi pahoillani sun puolesta. Itse lähdin 20 vuotta kestäneestä suhteesta samasta syystä. En vain koskaan tullut kuulluksi, silloinkin kun yritin, niin se kääntyi jotenkin sellaiseksi, että mun pitää oppia kommunikoimaan niin, että mies voisi minua kuulla. Olin tosi kateellinen kavereilleni, kun he vaikka kertoivat, että oli ollut töissä paha mieli, niin oli soittanut miehelleen, joka oli lohduttanut. Itse olin aina se, joka piti miehen tunteista huolta, mutta en saanut koskaan samaa takaisin. 

Sittemmin olen saanut hoivaavan ja korjaavan kokemuksen, että kaikki suhteet ja miehet eivät todellakaan ole tuollaisia. Toivon sinulle samaa tulevaisuudessa. Jos mies kokee tarvetta muuttaa käytöstään, niin se voi tapahtua sulle nykyisessäkin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kun avioliitot viel kestivät, isoisoisästäni oli kirjoitettu suvun tarinaan, että hän avioliiton alkuaikoina (1800-luvun lopulla) määräsi kaapin paikan, mutta ajan mittaan pehmeni lasten synnyttyä js antoi valtaa myös vaimolleen.

Piti pientä yritystä turun keskustassa. Palveluksessaan 1-2 harjoittelijaa. (Eli ei maaseudulla)

Kai ne nyt kesti kun naisilla ei ollut kauheasti vaihtoehtoja.  Avioliittokin oli täysin sitä varten, että naisen elanto oisi turvattu.  

Niin, ei miehillä ole tunteita. Tästä näyttönä koko maailman taide.  hetkinen?

On sillä tunteita. Se on hyvä.

Kaikki ei vaan ole hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani sun puolesta. Itse lähdin 20 vuotta kestäneestä suhteesta samasta syystä. En vain koskaan tullut kuulluksi, silloinkin kun yritin, niin se kääntyi jotenkin sellaiseksi, että mun pitää oppia kommunikoimaan niin, että mies voisi minua kuulla. Olin tosi kateellinen kavereilleni, kun he vaikka kertoivat, että oli ollut töissä paha mieli, niin oli soittanut miehelleen, joka oli lohduttanut. Itse olin aina se, joka piti miehen tunteista huolta, mutta en saanut koskaan samaa takaisin. 

Sittemmin olen saanut hoivaavan ja korjaavan kokemuksen, että kaikki suhteet ja miehet eivät todellakaan ole tuollaisia. Toivon sinulle samaa tulevaisuudessa. Jos mies kokee tarvetta muuttaa käytöstään, niin se voi tapahtua sulle nykyisessäkin suhteessa.

Niin. On se välillä huomioiva mutta ei kaikissa asioissa.

Ei tunnu kovin vastavuoroisesta suhteelta jos mennään vain miehen ehdoilla. Lisäksi itsekästä käytöstä miehen puolelta. Sehän on alistumista jossa sinun omat toiveet ja tarpeet tulevat mitätöidyksi. Ennenpitkää tulet masentumaan. Lähde pois. Ei tule toimimaan.

Samat fiilikset täällä

Ei tunnu vastavuoroiselta suhteelta.