Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on ollut opettavaista ollut mulle nuoremman lapsen taipumus pulskistua.
23.09.2010 |
Mä olen aina ollut niitä terveysfasisteja ja ihmisiä, joiden mielestä on vanhempien vika, jos lapsi lihoo. Olen periaatteessa edelleen samaa mieltä, mutta ymmärrys on kasvanut huomattavasti myös ymmärtämään lasten välisiä eroja.
Me ollaan urheilullinen perhe, vanhemmat hoikkia ja syödään terveellisesti ja lapsetkin on aktiivisia liikkujia. Tästä huolimatta meidän nuorin ekaluokkalainen lähentenee ylipainon rajaa, vaikka on karkkipäivä ja silloinkin karkin syönnissä rajat, herkkuja ei syödä paljon ylipäätään. syö paljon kasviksia (pitää niistä) marjoja (pitää vielä enemmän) jne. Sen sijaan esimerkiksi isoveljensä, joka syö kasviksia pitkin hampain on aina ollut hoikka, välillä jopa liiankin.
Nyt olemme saaneet nuorimman painokäyrän laskusuuntaan, kun se on ollu nousussa, mutta on se kyllä vaatinut ihan erilaista paneutumista kuin olin ajatellut. Selvästi hän on tullut minun sukuuni, jossa on taipumusta lihomiseen (vaikka itse olenkin siis normaalipainoinen) kuin mieheni sukuun jossa kaikki on pitkiä ja hoikkia.
Tulipas pitkä sepustus, mutta vähän tämmöisenä synnintunnustuksena, kun olen itsekin joskus aiempina vuosina täällä ollut sormi pystyssä moittimassa muita. Edelleen siis olen sitä mieltä, että vastuu on vanhemmilla, mutta ymmärrys on lisääntynyt.
Kommentit (8)
vaikka siis kovan urheilun ja itsekurin avulla pysyn kuosissa. En vain jotenkin ole aiemmin tajunnut, että se on sama asia lapsillakin, koska olen ajatellut pituuskasvun vaikuttavan niin paljon, että saa syödä ihan hirveästi ennenkuin tulee lihavaksi.
Mutta nyt siis ymmärrän. Joudun ihan erilailla vahtimaan tämän nuorimman syömisiä, ja todellakin voi syödä terveellistäkin kotiruokaa valtavia määriä. Oletko koskaan rajoittanut sitä? Itse en ole vielä siihen ryhtynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmesta pojastamme keskimmäinen on pulska. Siitäkin huolimatta, että hän syö samaa ruokaa kuin me muutkin, urheilee, ja ainakin yritämme vahtia syömisiä (poika on nyt seiskalla, joten ihan kaikkea ei enää pysty kontrolloimaan).
Mutta: mehän olemme kaikki erilaisia. Toisista ei saa laihoja tekemälläkään. Luultavasti hän on vaan vantteraksi syntynyt, ja joutuu loppuelämänsä tekemään kilojensa kanssa enemmän töitä kuin veljensä.
Ollaan siis armeliaita itsellemme vanhempina ja myös muille vanhemmille, ennen kuin olemme täällä saarnaamassa ja neuvomassa muita. Niin tässä kuin muissakin asioissa.
sellainen luontainen vantteruus (jonkalainen siis minunkin nuorimmaiseni tuntuu olevan) on kuitenkin erilaista kuin sellainen selkeästi huonoista ruokatottumuksista, karkin ja sipsin syönnistä johtuva lihavuus. Jotenkin sen erottaa.
tai lisää salaattia, marjoja tms. tai sitten ruisleipäpala, jos haluaa lisää pääruokaa annan sitten pikkuannoksen lisää. Jälkiruokia harrastetaan vaan viikonloppuisin ja esim. aamu+iltapalat on terveellisiä, kuten kaurapuuroa, rahkaa+hedelmiä tms. Kun leivotaan (ei joka viikkokaan), lapset osallistuu mielellään ja silloin toki nautitaan lämpöiset pullat tms.
Keksit jätän kauppaan eikä meillä ole koskaan ns. vierasvaraa sekä itseni että tämän lapsen takia.
Meillä kyllä herkutellaan aina silloin tällöin. Esim. lapset saavat limppapullon (1,5 litraa kolmeen pekkaan), ja yhteisen sipsipussi. Okei, ne ovat turhia, mutta emme haluaisi hyvyyksistä tehdä mitään kiellettyä hedelmääkään.
Kuulemma lasten isäkin on ollut lapsena pyöreä, eikä ole vieläkään laiha, vaan urheilullinen ja vahvan roteva (jos ymmärrätte).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se on 2-3 kertaa sen verran kuin samassa kuussa syntynyt hoikka, mutta noin saman pituinen lapseni syö!
Kiinnitin huomiota miten kyllä tämänkin lapsen vatsa tuli täyteen isosta annoksesta perusruokaa, mutta kun eteen asetetiin iso viipale kakkua, niin hänhän röyhtäisi ja oli hetken täpötäyden näköinen ja alkoi sen jälkeen venyttämään lisää vatsalaukkuaan syömällä kaiken jälkiruoan.
Oma lapseni sai jälkiruokaa puolet tuosta määrästä ja siinäkin oli kolmasosa mielestäni liikaa, koska oli sokerista ja rasvaista herkkua, mutta annoin toivoen, että lapseni vähän lihoisi.
Katsotte kait huolella ettette venytä suurisyömäisten lastenne vatsalaukkuja, niin minä huolehdin, ettei lapseni laihdu!
Ei todellakaan 2-3 kertaisia annoksia. :D
Mutta ihan hyvä huomio. Jos näin tekisi, niin varmaan rajoittaisin. Ja lapseni oli siis normaalipainon ihan ylärajoilla lähetymässä ylipainoa, mutta toimilla (muun muassa liikuntaa vielä entisestään lisäämällä) on käyrä kääntynyt laskuun. Ei ole tarvinut jo valmiiksi terveeseen ruokavalioon sen kummemmin puuttua.
ap
Ja se on 2-3 kertaa sen verran kuin samassa kuussa syntynyt hoikka, mutta noin saman pituinen lapseni syö!
Kiinnitin huomiota miten kyllä tämänkin lapsen vatsa tuli täyteen isosta annoksesta perusruokaa, mutta kun eteen asetetiin iso viipale kakkua, niin hänhän röyhtäisi ja oli hetken täpötäyden näköinen ja alkoi sen jälkeen venyttämään lisää vatsalaukkuaan syömällä kaiken jälkiruoan.
Oma lapseni sai jälkiruokaa puolet tuosta määrästä ja siinäkin oli kolmasosa mielestäni liikaa, koska oli sokerista ja rasvaista herkkua, mutta annoin toivoen, että lapseni vähän lihoisi.
Katsotte kait huolella ettette venytä suurisyömäisten lastenne vatsalaukkuja, niin minä huolehdin, ettei lapseni laihdu!
Painossaan normaalikäyrän ylärajalla, mutta minun silmiini (ja varmaan ulkopuolistenkin) pyöreä lapsi.
Minulle ei tule yllätyksenä, että joillekin laihtuminen tai normaalipainon saavuttaminen on hankalaa. Minäkin olen sinnittelemällä eli tarkalla ruokavaliolla ja liikunnalla normaalipainossa. Jos repsahtaisin lihoisin herkästi vaikka kuinka. Tämä yksi lapsi on varmaan saanut geenini.
Huomaan myös, että vaikka tämä lapsi tykkää liikkua, harrastaa liikuntaa ym. hänellä on myös todella kova ruokahalu, esim. tavallinen ruoka on hänen mielestään hyvää ja söisi mielellään aina lisää. Pitää myös herkuista, mutta rajoitetaan ne karkkipäivään (ja silloinkin pikkumäärään).
Valitettavasti joillakin ei riitä ymmärrystä siihen, että se mikä on toisille itsestäänselvyys vaatii toisilta paljon enemmän esim. itsekuria kuin toisilta. (Meidänkin perheessä on niitä, jotka syövät mitä vain, mutta eivät liho.)