Ystävä pitää minua varasijalla
Ystävä suuttuu, jos perun sovitut tapaamiset, mutta peruu itse sovitut suunnitelmamme usein, jos tärkeämpi ystävä pääseekin seuraksi. Pitäisikö sanoa suoraan? Toisaalta ei edes haittaa perumiset, mutta kuitenkin. Tulee sellainen olo, että olen hänelle plan b.
Kommentit (7)
Tätä samaa ihmettelen ja nyt ajattelinkin, etten anna alkuperäisen kutsun luokseen peruuntua, vaikka toinen, parempi ystävä onkin menossa yhtä aikaa kylään. Ainakaan en taputtele tilannetta hänelle kommentilla "Ei se mitään, toisen kerran sitten!"
Mikset sinäkin tee selväksi hänelle, et sinäkin suutut.? Nyt se on siellä susta vaan: Äh, PirkkoLiisa (nimi muutettu) on ihan ok, vaikka peruin taas meidän menot. Sillä kun ei haittaa, eikä se ikinä suutu.
Miksi kutsut tuollaista ystäväksi?
Etkö ansaitse parempaa ?
Taitaa vaan tuttu olla, ei kuullosta ystävälle.
Onko toinen tai molemmat vanhemmat alkoholisteja tai narsisteja?
Mun toinen vanhempi on alkoholisti ja mut on kasvatettu antaan kaikki anteeksi ja olemaan sanomatta mitään. Nyt tietenkin työstänyt asiaa kun olen sen tajunnut. Menetin monta kaveria jotka eivät hakua tasavertaisia ystävyyssuhteita. Mutta sain tilalle parempia.
Minullakin on ystävä, joka peruu sovitut yhteiset menomme, kun jotain parempaa ilmaantuu tai jos ei muuten vain huvitakaan lähteä.
Tekosyyksi keksii sitten kaikenlaisia työesteitä yms.
Huomaan kyllä milloin minulle valehdellaan.
Miksi ette voi mennä porukalla?