Gallup: olisitko yhtä tyytyväinen itseesi, ellet olisi akateeminen?

En voi kuvitella, että olisin onnellinen haasteettomammassa työssä kuin mitä nyt olen ja jos en olisi onnellinen, miten voisin olla itseeni tyytyväinen?

elänyt tilannetta jossa en ole akateeminen. Höpöhöpö jossittelua.

ja mieluisia töitä niin tottakai :)



Jos taas akateemisen koulutuksen puute tarkoittaisi sitä että olisin joutunut opiskelemaan jotain mikä ei pätkääkään kiinnosta tai en olisi päässyt opiskelemaan mitään, niin en olisi tyytyväinen.

olen erittäin onnellinen siitä, että vaikka minulla onkin akateeminen loppututkinto, työni on kuitenkin eräänlaista käsityöläisyyttä. Mietin miksi täällä on niin paljon tätä akateeminen/amis-vertailua? Ikäänkuin sillä olis joku ratkaiseva merkitys johonkin. Mä koen että tärkeimmät asiat mun elämässä samoin kuin työtaitoni ovat lähtöisin ihan muualta kuin jostain "akateemisuudesta" JOku itsetuntokysymyskö tämä on?

EN arvostaisi itseäni, jos olisin sama minä, enhän nytkään arvosta ei-akateemisten älyä aina.

eli itsenäistä, raskasta ajattelutyötä. Akateeminen koulutus edesauttoi työllistymistäni mainittavasti. Olen huomannut että aivojen rasittaminen on minulle hyväksi, siksi viihdyn myös av:lla ;).

akateemisuus-dilemman jättää jo väliin ja siirtyä kiinnostavampiin aiheisiin. EVVK



t. akateeminen

siis että ei-akateeminen äly ja sitten on varmaan myös akateeminen äly... Mitähän sekin lienee?? Ihminen voi olla älykäs tai urpo ihan koulutuksesta huolimatta.. katsokaas ohi tuon akateemisen älykkyyden menee sellainen metataito kuin tunne-äly ja sosiaalinen äly ja ne ratakisevat tässä elämässä lopultakin KAIKEN. Kuvitellessaan että akateemisena omaa jonkun erityisen suuren älypläjäyksen on kyllä jääny sinne älyosaston alapäähän:D

Akateemisuus auttanee joskus - ei todellakaan aina -ymmärtämään maailmaa laajemmin- Mutta mitäs sen kanssa teet jos olet tunnetaidoissa ja ihmissuhteissa täys tampio. Kökötät älysi kanssa jossain akateemisessa kuplassa. Tosi hauskaa:)

Tiesin jo alakoulussa, että tulen suorittamaan akateemisen loppututkinnon - vaikken edes tiennyt, mitä se tarkoittaa! :) En voisi kuvitella, että olisin lyönyt opiskelut läskiksi ja tyytynyt vähempään kuin mihin pystyn. Mielestäni jokaisen pitää pyrkiä niin ylös kuin mahdollista. Myös duunareita tarvitaan, ja arvostan heidän työtään. Palkkaakin he saavat usein enemmän kuin akateemiset.

Myös minulle akateeminen tutkinto on aina ollut itsestäänselvyys. Perhetausta vaikuttaa. Vanhemmat ja neljä vanhempaa sisarusta akateemisia, itsellä hyvä menestys koulussa, joten en oikeastaan muuta edes harkinnut.

Eikä minulla ole vielä koskaan käynyt mielessääkään, että olisin halunnut vaihtaa työtäni esim. lääkärin kanssa.

äitini on- isäni on monessa huomattavasti fiksumpi,pätevämpi ja sivistyneempi kuin äitini. Mä en käsitä tätä akateemisuuden hurmiota. Luuletteko että ei-akateeminen on jotenkin toistaitoinen b-luokan ihminen..?Itse olen akateeminen- kuin myös kaikki sisarukseni- suuri osa serkuistani ei- en näe MITÄÄN eroa akateemisuuden ja ei-akateemisuuden välillä. Ehkä sen että ei-akateemisuus kehittää todellisia taitoja- akateemisuus korviketoimintoja- ja näköjään perusteetonta ylemmyydentuntoa (=typerää...?)

kesken (sain vakipaikan unelma-alaltani ilman tutkintoakin), minua harmittaisi nyt suunnattomasti oma saamattomuuteni. Asiat pitää saattaa loppuun asti kun ne on aloittanut.

Minä ainakin olisin itseeni tyytyväisempi, jos olisin yliopistonkin käynyt. Taitaa vaan olla liian myöhäistä toivottavasti lapset panee paremmaksi.

eli olin monta vuotta ihan ok työssä, missä suuri osa oli akateemisia. Silloin tajusin, etten koskaan voi elää tyydyttävää elämää ei-akateemisena. Eli eikun yliopistoon pyrkimään ja nykyään olen akateeminen:)