Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan teillä kesti päästä jotenkin erosta yli?
26.05.2023 |
Mieheni jätti mut ja lapsen vuosi sitten. Tuli ns. puskista ihan vaan ilmoituksella, että se oli siinä ja voitte pakkaa kamanne. Alussa olin ihan rikki, nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, takana kuitenkin 13v yhdessä. Huomaan, että eniten oon kipuillut sitä, että ei oo sitä toista enää siinä kaverina, ei kesällä reissukaverina, ei kotona hölpöttämässä työjuttujaan, ei ketään kenen viereen mennä sohvalle. Miten kauan teillä meni, kunnes tunsitte olevanne vahvoilla?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyllä tavalla en ole koskaan päässyt, en nimittäin usko että pystyn enää koskaan parisuhteeseen. Mies jätti kun olin 32, nyt olen 48. Vuoden kesti se eron akuutista tuskasta ja surusta toipuminen ja tottuminen uuteen yh-elämään. Mutta niin, luottamus miehiin ja oikeastaan kiinnostuskin, jopa seksiin, meni näköjään lopullisesti.
Oli helpotus kun emäntä lähti, eli ei yhtään mennyt aikaa.
Olin niin kaukaa viisas, että päädyin suhteeseen niin huonon kumppanivaihtoehdon kanssa, että ei kestänyt juuri yhtään päästä erosta yli. Kannattaako sitä hyvistä erotakaan...
Minä olen vielä eron akuutti vaiheessa. Pelottaa, että katkeruus on tullut jäädäkseen.
Liitto oli huono.
Olisi pitänyt lähteä aiemmin, ettei olisi nyt niin pohjalla ja rikottu.
Mielialalääkkeet olen joutunut ottamaan käyttöön. Psykologille menossa.
Koska tämä helpottaa?
Miestä en kaipaa. Mutta kaikkea muuta kaipaan minkä eron myötä menetin.
Uutta parisuhdetta en halua ikinä enää.
Yksinäisyys kuitenkin riipii. Vaikka yksin olen ollut käytännössä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on katkeruuden ja kyynisyyden viitoittama tie. Siis ilon ja toivon etsintään voimia sulle.
Aikoinaan avovaimoni petti ja jätti seitsemän vuoden jälkeen. Meni noin kahdeksan kuukautta, kun elämä alkoi jälleen hymyillä ja heti kohta löysinkin uuden.
Meni vielä pari vuotta, ennen kuin ymmärsin, että niin oli itseasiassa parempikin. Suhde ei ollut lainkaan niin hyvä, kun olin itselleni uskotellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tuntuu ihan siltä, kuin toinen olisi kuollut. Suruprosessi ja suruaika. Kaksi vuotta on minimi.
Ehkä 2-3 vuotta oli kaikkein kamalinta, siitä pari vuotta kamalaa ja vielä pari vuotta jokseenkin ikävää. Nyt erosta on aikaa eikä se tunnu enää pahalta, ainoastaan helpottavalta. Ero oli oikea ratkaisu. Ihmettelen itseäni näin jälkeenpäin, että miten olikin niin vaikea päästää toisesta irti vaikka järjellä ajatellen ei sovittu toisillemme alunperinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on katkeruuden ja kyynisyyden viitoittama tie. Siis ilon ja toivon etsintään voimia sulle.
Tämä palsta on katkerien velojen täyttämä eli juuri se ns tie.
Ei naiset sure sitä että toinen lähtee. Naiset suree sitä että taloudellinen asema huononee.
Yhden päivän. Mutta en olekaan mt-ongelmainen.