Lue keskustelun säännöt.
Teoria "kolmesta rakkaudesta" piti kohdallani täydellisesti paikkansa
22.05.2023 |
Lueskelin tätä teoriaa siitä, että ihminen rakastuu elämässään kolmesti. Ensimmäinen on se rakkaus josta kuvitellaan elämänmittaista, toinen on vaikea ja intohimoinen, kolmas on helppo ja luonnollinen - vähän kuin parhaat puolet edellisistä suhteista.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008220094.html
En usko että on joku laki, että näin käy, mutta omalla kohdalla näin todella tapahtui. Erosin 20-vuotiaana alkaneesta nuoruuden rakkaudesta - olimme menneet yhteen liian nopeasti ja liian nuorina, olimme onnettomia yhdessä.
Sitten kuvioihin tuli rakkaus joka iski kuin tuhat salamaa - mies käytti suuria sanoja ja kertoi kuinka ei voisi elää ilman minua. Elin pari vuotta kiirastulessa, kun hän välillä vetäytyi ja sitten taas lähentyi, mutta ei koskaan halunnut kunnolla sitoutua. Se toi elämääni intohimoa, jota oli uupunut aiemmassa suhteessa, mutta olin jatkuvasti aivan rikki.
Lopulta vedin rajan ja lopetin tuon homman. Päätin, että opettelen olemaan yksin. En etsi ketään, mutta jos sellainen tulee kohdalle, niin hyvä niin. Pohdin tosi paljon omia rajojani, mitä haluan ja mihin en enää koskaan suostu. Tuntuu, että tuo vuosi vahvisti minua hyvin paljon.
"Kolmas rakkaus" tuli elämääni pyytämättä, kun en sitä lainkaan etsinyt. Olin saavuttanut omassa mielessäni sellaisen hyvän tyyneyden, jossa minulla oli tosi hyvä olla myös itsekseni. Siinä oli hyvin tilaa toisen ihmisen tulla.
Ikinä ennen rakkaus ei ole tuntunut tältä. Helpolta, tasaiselta, mutta silti valtavan intohimoiselta. Kumpikin on täysin oma itsensä hyvine huonoine puolineen, ja kumpikin rakastaa toista "vajavaisuuksineen". Kummallakin on omat elämänsä, paljon vapautta ja luottamusta mutta silti selvä molemminpuolinen sitoutuminen. Kommunikaatio on rehellistä ja suoraa, vaikeatkin asiat nostetaan heti pöydälle. Kumpaakin kunnioitetaan sanattomasti ja sanallisesti, ja huomioidaan arjessa pienin ja isoin sanoin ja teoin.
Nämä eivät ole sellaisia sekopäisiä perhosia vatsassa jotka vievät yöunet. Nämä ovat sellaisia perhosia, että minulle tulee välillä kyyneleet silmiin illalla sängyssä kun tajuan, miten olen saanut kohdata noin uskomattoman ihmisen ja miten rakkaus voi olla myös tällaista. Tuntuu järisyttävän hyvältä.
Kommentit (26)
Poikkeus vahvistanee säännön tässäkin? Itse olen rakastunut tulisesti neljä kertaa elämässäni. Onneksi yksi kohde näistä oli lasteni isä, vaikka meille ero tulikin.
Seksisuhteita on ollut enemmän kuin rakastumisia ja rakastumisista vain yksi johti seksisuhteeseen ja avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä haudassa, joten en tiedä, tuleeko kolmatta avioliittoa, mutta kyllä tämä toinen on helppo ja luonnollinen. Alkuun oli erittäin intohimoinen, mutta se on vähän vaimentunut. Ensimmäinen avioliitto vasta vaikea olikin, kun ei nuorena tiennyt, mikö on normaalia ja mikä ei.
Eli olenko suoraan aloittanut kakkosvaiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö teoria.
En tosiaan usko että on joku laki, että ihminen oikeasti rakastuu kolmeen ihmiseen elämänsä aikana. Uskon, että siinä on kyse puhtaasti sattumasta. Mutta oli hauska lukea tuota juttua ja todeta, miten yksi yhteen se meni oman elämän kanssa.
Mutta sikäli tuossa teoriassa ehkä on perää, että kun käy läpi suhteen ja sen ongelmat ja eron, oppii itsestään lisää ja tajuaa, että ensin on seisottava omilla jaloillaan. Ja sen takia on todennäköisempää, että elämään tulee tuollainen terve ja tasapainoinen rakkaus, kun on ensin hakenut oppirahoja vaikeista ja ehkä ei niin terveistä parisuhteista.
Samoin on varmaan aika tavallista, että jos on rakastunut johonkuhun ihmiseen tosi nuorena, hänestä tulee vähän sellainen "kämppis" jonka kanssa vain totutaan olemaan yhdessä kun on kasvettu aikuisiksi yhdessä, vaikka suhde sitten lopulta olisikin epätyydyttävä. Ja kun tällainen suhde alkaa rakoilla, alkaa kaivata vastakohtaa - intohimoa. Joka sitten saattaa ajaa takertumaan tuollaiseen manipuloivaan on off -suhteeseen, joka minullakin oli.
Näin jälkikäteen ajateltuna tunnen, että oli tosi hyvä että kävin kaiken tuon läpi. Opin tosi paljon itsestäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä haudassa, joten en tiedä, tuleeko kolmatta avioliittoa, mutta kyllä tämä toinen on helppo ja luonnollinen. Alkuun oli erittäin intohimoinen, mutta se on vähän vaimentunut. Ensimmäinen avioliitto vasta vaikea olikin, kun ei nuorena tiennyt, mikö on normaalia ja mikä ei.
Eli olenko suoraan aloittanut kakkosvaiheesta?
Joku psykologi jossain jutussa myös kommentoi, että sitä voi käydä myös yhden ja saman ihmisen kanssa läpi nuo kaikki "kolme rakkautta". Miksei myös "hypätä" suoraan kakkosvaiheeseen. Kuulostaa siis loogiselta.
Ap
Minulla on myös nyt se 3. rakkaus. Helppo kumppanuus ja halu olla yhdessä.
Allekirjoitan tuon saman kuin Ap😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi perse. Mulla on mennyt ne kolme pitkää suhdetta ja elämäni rakkautta nyt. Pitää sitten kärvistellä sinkkuna.
Tuo teoriahan lähinnä kuvaa sellaisen ihmisen rakkauselämää, jolla on traumatausta ja/tai kiintymyssuhdeongelmia. Teorian ensimmäinen rakkaus kuvaa läheisriippuvaisen suhdetta, jossa "niellään henkilökohtaiset tarpeet". Teorian toinen rakkaus taas kuvaa ongelmallista draamasuhdetta, jossa traumasidos saa aikaan on-off-sekoilua. Teorian heikkous on juuri tämä: oletus on, että kaikkien ihmissuhteet ovat lähtökohtaisesti epäterveitä ja ongelmallisia. Omituista ajatella, että noin vain kuuluu itsestään selvästi ihmisen elämään ja parisuhteisiin henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, ja tällainen vieläpä rinnastetaan intohimoon! Noloa julkaista näin ala-arvoinen lehtijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä haudassa, joten en tiedä, tuleeko kolmatta avioliittoa, mutta kyllä tämä toinen on helppo ja luonnollinen. Alkuun oli erittäin intohimoinen, mutta se on vähän vaimentunut. Ensimmäinen avioliitto vasta vaikea olikin, kun ei nuorena tiennyt, mikö on normaalia ja mikä ei.
Eli olenko suoraan aloittanut kakkosvaiheesta?
Joku psykologi jossain jutussa myös kommentoi, että sitä voi käydä myös yhden ja saman ihmisen kanssa läpi nuo kaikki "kolme rakkautta". Miksei myös "hypätä" suoraan kakkosvaiheeseen. Kuulostaa siis loogiselta.
Ap
Miten voi olla mahdollista, että saman henkilön kanssa olisi niin draamaa, omien tarpeiden unohtamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta sitten kuitenkin "homma toimii"???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö teoria.
En tosiaan usko että on joku laki, että ihminen oikeasti rakastuu kolmeen ihmiseen elämänsä aikana. Uskon, että siinä on kyse puhtaasti sattumasta. Mutta oli hauska lukea tuota juttua ja todeta, miten yksi yhteen se meni oman elämän kanssa.
Mutta sikäli tuossa teoriassa ehkä on perää, että kun käy läpi suhteen ja sen ongelmat ja eron, oppii itsestään lisää ja tajuaa, että ensin on seisottava omilla jaloillaan. Ja sen takia on todennäköisempää, että elämään tulee tuollainen terve ja tasapainoinen rakkaus, kun on ensin hakenut oppirahoja vaikeista ja ehkä ei niin terveistä parisuhteista.
Samoin on varmaan aika tavallista, että jos on rakastunut johonkuhun ihmiseen tosi nuorena, hänestä tulee vähän sellainen "kämppis" jonka kanssa vain totutaan olemaan yhdessä kun on kasvettu aikuisiksi yhdessä, vaikka suhde sitten lopulta olisikin epätyydyttävä. Ja kun tällainen suhde alkaa rakoilla, alkaa kaivata vastakohtaa - intohimoa. Joka sitten saattaa ajaa takertumaan tuollaiseen manipuloivaan on off -suhteeseen, joka minullakin oli.
Näin jälkikäteen ajateltuna tunnen, että oli tosi hyvä että kävin kaiken tuon läpi. Opin tosi paljon itsestäni.
Ap
Minä olen aina kaivannut intohimoa, mutta en ole koskaan ajautunut manipuloivaan on-off-suhteeseen. Ei sellainen tunnu minusta intohimolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi tuuri, sillä olen saanut kokea nuo kaikki kolme vaihetta saman miehen kanssa. Mentiin nuorina yhteen, mutta kasvettiin samaan suuntaan. Pahin vaihe oli silloin, kun toinen siirtyi kakkosvaiheeseen ja toinen eli vielä ykkösvaihetta.
Höh, mulla on nyt menossa se kolmas ja tämä on kyllä kaikkea muuta kuin helppo. Eiköhän tämä eroon johda jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi tuuri, sillä olen saanut kokea nuo kaikki kolme vaihetta saman miehen kanssa. Mentiin nuorina yhteen, mutta kasvettiin samaan suuntaan. Pahin vaihe oli silloin, kun toinen siirtyi kakkosvaiheeseen ja toinen eli vielä ykkösvaihetta.
Millä lailla on käynyt tuuri, että suhteessa on omien tarpeiden unohtamista ja epätervettä draamaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi tuuri, sillä olen saanut kokea nuo kaikki kolme vaihetta saman miehen kanssa. Mentiin nuorina yhteen, mutta kasvettiin samaan suuntaan. Pahin vaihe oli silloin, kun toinen siirtyi kakkosvaiheeseen ja toinen eli vielä ykkösvaihetta.
Millä lailla on käynyt tuuri, että suhteessa on omien tarpeiden unohtamista ja epätervettä draamaa?
No ei meillä ollut epätervettä draamaa, ihan tavallista riitelyä välillä. Pienten lasten kanssa aika moni muukin nainen laittaa omat tarpeet taka-alalle, mutta sehän on väliaikainen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten noi kikkelihommat, onko iso kikuli :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä haudassa, joten en tiedä, tuleeko kolmatta avioliittoa, mutta kyllä tämä toinen on helppo ja luonnollinen. Alkuun oli erittäin intohimoinen, mutta se on vähän vaimentunut. Ensimmäinen avioliitto vasta vaikea olikin, kun ei nuorena tiennyt, mikö on normaalia ja mikä ei.
Eli olenko suoraan aloittanut kakkosvaiheesta?
Joku psykologi jossain jutussa myös kommentoi, että sitä voi käydä myös yhden ja saman ihmisen kanssa läpi nuo kaikki "kolme rakkautta". Miksei myös "hypätä" suoraan kakkosvaiheeseen. Kuulostaa siis loogiselta.
Ap
Miten voi olla mahdollista, että saman henkilön kanssa olisi niin draamaa, omien tarpeiden unohtamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta sitten kuitenkin "homma toimii"???
Ei draamailun tarvitse olla mitään niin dramaattista kuin henkinen ja fyysinen väkivalta. Se voi olla myös liikaa kipakkuutta ja äkkipikaisuutta riidoissa, tai taipumusta vetäytyä vaikeista keskusteluista. Ihminen voi myös työstää näitä ongelmakohtiaan parisuhteessa saman ihmisen kanssa, jolloin homma voi lopulta alkaa toimia. Olen nähnyt tällaisenkin tapauksen läheltä, ja kyseinen pari vaikuttaa aidosti onnelliselta.
Itse olen tullut omalla kohdallani siihen tulokseen, että kumppanilla pitää olla heti kättelyssä halu ja avoimuus työstää vaikeita juttuja yhdessä niin, että suhde toimii. Enää en suostu enää sellaiseen suhteeseen, jossa jään odottelemaan kuinka toinen ihminen ehkä "oppii" kohtelemaan minua hyvin. Se on idealistista ja naiivia. Sitä saattaa muuten joutua odottelemaan lopun ikäänsä.
Ap
Vuosi sitten jätetty ja toivonkin, että se kolmas elämäni rakkaus vielä joskus löytyisi, pikkuhiljaa sydänsuruista selvitty.
Ensimmäinen oikea rakkaus kesti noin 3 vuotta ja se oli kipeätä, riitaisaa ja hullua rakkautta. Toinen rakkaus sitten kesti 28 vuotta, luulin että elämme aina yhdessä ja rakastin loppuun asti, mutta mies 50v kriiseilyssään halusi erota ja sydämeni särkyi.
Toivottavasti vielä saisin rakastaa ja minua rakastettaisiin, toivotaan että se kolmas rakkaus vielä eteen tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi tuuri, sillä olen saanut kokea nuo kaikki kolme vaihetta saman miehen kanssa. Mentiin nuorina yhteen, mutta kasvettiin samaan suuntaan. Pahin vaihe oli silloin, kun toinen siirtyi kakkosvaiheeseen ja toinen eli vielä ykkösvaihetta.
Millä lailla on käynyt tuuri, että suhteessa on omien tarpeiden unohtamista ja epätervettä draamaa?
No ei meillä ollut epätervettä draamaa, ihan tavallista riitelyä välillä. Pienten lasten kanssa aika moni muukin nainen laittaa omat tarpeet taka-alalle, mutta sehän on väliaikainen tila.
No eihän teillä sitten tuon kaavan mukaan ole mennyt, eli ei sulla sitten ole ollut samassa suhteessa nuo artikkelissa mainitut. Artikkelin mukaan ihmisellä pitäisi olla sellainen suhde, jossa sivuuttaa omat toiveensa, sitten joku epäterve draamasuhde, jossa voi olla jopa väkivaltaa, ja sitten joku tasaisen rauhallinen suhde. Eikä kannata nyt sekoittaa sellaista normaalia "herään vauvan takia klo 6 vaikka haluaisin nukkua ysiin asti" -tyyppistä omien tarpeiden sivuuttamista siihen, mistä tuo artikkeli puhuu. On hiukan eri asia joustaa vauvan takia kuin olla suhteessa, jossa omat toiveet, tarpeet ja halut sivuutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo teoriahan lähinnä kuvaa sellaisen ihmisen rakkauselämää, jolla on traumatausta ja/tai kiintymyssuhdeongelmia. Teorian ensimmäinen rakkaus kuvaa läheisriippuvaisen suhdetta, jossa "niellään henkilökohtaiset tarpeet". Teorian toinen rakkaus taas kuvaa ongelmallista draamasuhdetta, jossa traumasidos saa aikaan on-off-sekoilua. Teorian heikkous on juuri tämä: oletus on, että kaikkien ihmissuhteet ovat lähtökohtaisesti epäterveitä ja ongelmallisia. Omituista ajatella, että noin vain kuuluu itsestään selvästi ihmisen elämään ja parisuhteisiin henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, ja tällainen vieläpä rinnastetaan intohimoon! Noloa julkaista näin ala-arvoinen lehtijuttu.
Mä en näe näitä niin dramaattisina esimerkkeinä.
Itse olen ainakin todistanut useampaa "ihan tavallista" parisuhdetta, jonka osapuolet ovat olleet suht tasapainoisia mutta vielä melko kypsymättömiä, eli ollaan minun tapaani menty yhteen liian nuorena ja siinä turvallisessa tuttuudessa ja mukavuudenhalussa vain jääty yhteen. Miten se sanonta menee: tuttu helvetti on helpompi kuin tuntematon taivas tms.
Voi tässä toki olla läheisriippuvuuden piirteitä mukana joskus, ja läheisriippuvuus varmasti altistaa tällaiselle dynamiikalle, mutta ei tarvitse olla persoonallisuushäiriötä, jotta voi ajautua tällaiseen suhdekuvioon.
Samoin kun ei välttämättä tarvitse olla kyse suoranaisesta trauma bondingista, jotta ajautuu sellaiseen suhteeseen, jossa toinen vaikka vetäytyy välillä tai muuten kohtelee huonosti. Mutta sopiva traumatausta taatusti altistaa tällaisille suhteille.
Ap
Ensimmäinen rakkaus:
Olin aikoinani matkaoppaana Kreikassa. Tapasin Ateenasta kotoisin olevan nuorenmiehen; rakastuimme ja rupesimme suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Yhteistä tulevaisuutta ei koskaan kuitenkaan tullut; hän menehtyi liikenneonnettomuudessa.
Toinen rakkaus:
Muutto Italiaan; myöskin matkaoppaan töitä tekemään.
Eräänä lämpimänä iltana Roomassa, jossa olin viikonloppua viettämässä työkavereitteni kanssa, kohtasin "tumman ja tulisen" Vittorion. Ihastuimme ja ehdimme jo rakastuakin; kun hänen mustasukkainen luonteensa aiheutti kuitenkin sen, etten halunnut jatkaa seurustelua/ yhdessäoloa.
Kolmas rakkaus:
Olin lomalla Ranskassa, sisareni luona. (Hän on asunut jo pitkään Ranskassa.) Siellä sitten kohtasin elämäni suurimman rakkauden-espanjalaisen miehen eli nykyisen mieheni. Olemme olleet jo pitkään yhdessä; lapsemmekin ovat jo opiskelemassa jne.
Onnellisempi en/emme voisi olla.....
Olen asunut lähes aina ulkomailla; siksi nämä ko kolme rakkauttakin ovat olleet... "muualta."
Höpöhöpö teoria.