Mitä tehdä kun suhteen toinen osapuoli on minimalisti ja toinen kaikkea keräilevä maksimalisti?
Onko erilliset asunnot ainoa toimiva vaihtoehto?
Kommentit (16)
Saattaisi ollakin. Tai niin, että molemmilla on yhteisten tilojen lisäksi oma huone, jonne voi kerätyt tavarat pistää. Ja jos ei tila riitä, niin sitten minivarastoon tai jonnekin muualle.
En jaksaisi asua tai ehkä edes seurustella kulutuskiimaisen kanssa. Ihme ettei hän ole oppinut parempia tapoja seuratessaan sivusta fiksumpaa käytöstä.
Kokemuksesta sanoisin että hamstrailevaa maksimalistia on äärimmäisen vaikeaa suostutella muuttamaan tapojaan. Ex-mieheni roudasi muutosta toiseen mukanaan kaikkea mahdollista lukion oppikirjoista alkaen (ikää siinä vaiheessa yli 30), ja aina jos löytyi jotain kivaa roinaa halvalla, se piti ostaa. Minkäänlainen keskustelu rajoista ei auttanut.
Meillä on näin. Mies on keräilijä, minä en. Tärkein asia on kompromissin löytäminen. Mies ei osta tavaraa niin että talo täyttyy, enkä minä valita miehen jokaisesta ostoksesta. Toinen tärkeä asia on oma tila; me olemme onnekkaita koska meillä on kummallakin "oma huone". Mies saa täyttää oman huoneensa krääsällä.
Keskustelimme myös paljon siitä, milloin keräily tai tavaran pois heittäminen on mennyt epäterveelliseksi. Mieheni kasvoi köyhässä perheessä ja hänen mielestään kaikki vanha piti säästää, ja kaikki alennuksessa oleva tavara piti ostaa. Minä olen taas muuttanut varmaan kymmenen kertaa ja olen aina ns valmiina lähtöön, eli karsin turhaa tavaraa pois liian rankalla kädellä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pumppausalustan kanssa tarvii asua samassa asunnossa? Oletteko köyhiä?
Menes siitä ulos leikkimään, aurinko paistaa.
Meillä on tehty kompromissia . Kun asuin yksin minulla ei ollut mitään ylimääräistä , Kun miesystävä muutti kotiini hän joutui karsimaan suuren osan tavaroistaan ja asentamaan lisää kaappeja tavaroille ja vaatteille . Autotalli on hänen romuvarastonsa . Hän on opetellut nyt luopumaan tavarasta aina jos hankkii uuden tilalle ettei kertyisi lisää .
Vierailija kirjoitti:
Saattaisi ollakin. Tai niin, että molemmilla on yhteisten tilojen lisäksi oma huone, jonne voi kerätyt tavarat pistää. Ja jos ei tila riitä, niin sitten minivarastoon tai jonnekin muualle.
Piti vielä lisätä, että yhden tutun mies on tuollainen hamsteriluonne. Auto seisoo pihassa kesät talvet, kun autotalli on niin täynnä tavaraa. Mutta ne tavarat on siellä, eikä asunnossa.
Jos ei niistä yhteisesti käytetyistä tiloista pääse sopuun eli keittiö, olohuone, makuuhuone, niin mahdoton asua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on näin. Mies on keräilijä, minä en. Tärkein asia on kompromissin löytäminen. Mies ei osta tavaraa niin että talo täyttyy, enkä minä valita miehen jokaisesta ostoksesta. Toinen tärkeä asia on oma tila; me olemme onnekkaita koska meillä on kummallakin "oma huone". Mies saa täyttää oman huoneensa krääsällä.
Keskustelimme myös paljon siitä, milloin keräily tai tavaran pois heittäminen on mennyt epäterveelliseksi. Mieheni kasvoi köyhässä perheessä ja hänen mielestään kaikki vanha piti säästää, ja kaikki alennuksessa oleva tavara piti ostaa. Minä olen taas muuttanut varmaan kymmenen kertaa ja olen aina ns valmiina lähtöön, eli karsin turhaa tavaraa pois liian rankalla kädellä joskus.
Meillä on muuten täsmälleen samat taustat. Siis mies kasvoi köyhässä perheessä ja on varmaan sieltä omaksunut tuon että tavarat tuo turvaa, minä puolestani olen lähtöisin keskiluokasta ja olen muuttanut aikuisiällä parin vuoden välein, mikä on saanut arvostamaan sitä että omaisuus mahtuu yhteen pieneen pakuun. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on näin. Mies on keräilijä, minä en. Tärkein asia on kompromissin löytäminen. Mies ei osta tavaraa niin että talo täyttyy, enkä minä valita miehen jokaisesta ostoksesta. Toinen tärkeä asia on oma tila; me olemme onnekkaita koska meillä on kummallakin "oma huone". Mies saa täyttää oman huoneensa krääsällä.
Keskustelimme myös paljon siitä, milloin keräily tai tavaran pois heittäminen on mennyt epäterveelliseksi. Mieheni kasvoi köyhässä perheessä ja hänen mielestään kaikki vanha piti säästää, ja kaikki alennuksessa oleva tavara piti ostaa. Minä olen taas muuttanut varmaan kymmenen kertaa ja olen aina ns valmiina lähtöön, eli karsin turhaa tavaraa pois liian rankalla kädellä joskus.
Meillä on muuten täsmälleen samat taustat. Siis mies kasvoi köyhässä perheessä ja on varmaan sieltä omaksunut tuon että tavarat tuo turvaa, minä puolestani olen lähtöisin keskiluokasta ja olen muuttanut aikuisiällä parin vuoden välein, mikä on saanut arvostamaan sitä että omaisuus mahtuu yhteen pieneen pakuun. - ap
Sitten todella suosittelen avointa keskustelua ja rajojen asettamista. Ne rajat pitää asettaa itselleen eikä sille toiselle osapuolelle, eli tärkeää on se, että kumpikin haluaa löytää kompromissin.
Meillä mies oli joskus tuntikausia Tori.fi sovelluksella mutta hän päätti poistaa sen kopska sieltä oli vaan liian helppoa ostaa tavaraa. Minä taas en pura ahdistustani niin, että menen raivotyhjentämään kaapit, vaan menen esimerkiksi lenkille.
- Viestin 8 kirjoittaja
Hamstraajat on ihan hirvittävän raskas ihmistyyppi.
Ero vain ja siitä sitten kuolemaa odottelemaan.
Tässä elämässä pitää olla ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Ero vain ja siitä sitten kuolemaa odottelemaan.
Tässä elämässä pitää olla ehdoton.
Ajattelitko että panoksesi tähän keskusteluun on kovinkin hyödyllinen?
Voihan sieltä jotain kultaista keskitietä koittaa löytää, jos kummallakin on aidosti kiinnostusta luopua vanhoista toimintamalleista ja oppia uutta