Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne?
Itse koen usein olevani erilainen kuin ihmiset yleensä. Elän kyllä ns normielämää, käyn töissä, pyöritän arkea, harrastan liikuntaa jne. Mutta koen että minä olen erilainen ja erilaisuudellani jopa aiheutan muille harmia. Esim vietän paljon aikaa yksin, sitä eivät läheiseni ja ystäväni aina ymmärrä. En jaksa kerralla pitkään ihmisiä tai olla sosiaalinen. En osaa small talkia, inhoan sitä. Mieluummin olen hiljaa. Olen tosi herkkä, liikutun herkästi. Olen huomannut että siinä tilanteessa muille ihmisille tulee kiusaantunut olo. Lisäksi olen todella suunnitelmallinen ja "varaudun etukäteen kaikkeen", esim matkalle lähtiessä. Olen saanut tästäkin ihmettelyä, miksi toimin niin. Tässä muutama esimerkki. Onko muita erilaisia?
Oletko varma, että olet erilainen vai antavatko lähisesei ymmärtää sinun olevan erilainen? Minä en ollut aiemmin ns. erilainen, mutta lähiympäristö on manipuloinut siinä määrin, että väkisinkin muuttuu erilaiseksi. En tosiaankaan pidä nykyisestä itsestäni ja moni piirre, josta aiemmin pidin itsessäni on kadonnut. En myöskään arvosta nykyistä elämäntapaani tai mahdollisuuksia joita tämän hetkinen tilanne tarjoaa. Kaipaan edelleen sitä laulaavaa, musikaalista ja aloitteellista minää, joka pystyi juttelemaan kenen thansa kanssa ja löysi aina yhdistävää enemmän, kuin erottavaa. Tämä introvertiksi muuttunut minä ei ole tippaakaan mieleeni.