Olen ihan sekaisin ollut kaksi päivää. Mielialat vaihtelee zen-tilasta armottoman itkuun tai nauruun.
Ollut tässä uusia asioita paljon ja jäin vapaille aikeissa lepäillä ja urheilla. Olenkin ollut ihan sekaisin itsekseni enkä ole juuri poistunut kotoani.
Eilen oli niin ihana zen-hetki. Kaikki elämässä kunnossa ja nautin kävelystä sekä rauhallisesta ympäristöstä. Taisin itkeä muutaman ilon kyyneleenkin. Pari tuntia myöhemmin meditoin ja nukahdin.
Heräsin mutta vähän surullisena. Taisin tarttua kiinni siihen. Ajatukset mielen sopukoissa jylläsivät menneisyyteen. Loppuillan itkin suruani lohduttomasti. Mietin menneitä suhteitani ja yksinäisyyttä, rakkaudettomuutta. Itkin itkemistäni kunnes nukahdin.
Tänään sitten aamulla olin vihainen. Olen ollut helvetin vihainen, itselleni ja niille joita eilen itkin. On tehnyt mieli paiskia tavaroita. Olen ollut turhautunut.
Olen ollut peloissani ja huolestunut. On hävettänyt.
Olen oivaltanut myös paljon. Ymmärsin miten lapsellinen olen ollut, eräs asia aukesi.
Nyt mietin, että johan oli taas vapaat. Ihan selvinpäin ja itsekseni olin.
Kommentit (5)
Lienet uupumassa?
Ikäkauteen liittyvä kriisi?
Jos elämässäsi on ollut stressiä & myllerrystä ja kuvaamasi reagointi on ominaista sinulle, tuo kuulostaa täysin normaalilta.
Minulla tunteet ailahtelevat päivittäin. Aamuisin olen iloinen ja joskus riehakaskin, iltapäivällä iskee usein ahdistus. Meitä on moneen junaan, ja kai sitten pitää olla huolissaan, jos oma käytös ja ajatusmaailma muuttuu tosi paljon aiemmasta.
En ole ammattilainen tokikaan, pelkkää keittiöpsykologisointia koko viestini.
Tuttua vaikka multa nuo varsinaiset zen-hetket puuttuukin eikä ole hyvä fiilis ikinä. Mullakin vaihtelee fiilis ihan älyttömän nopeasti ja toinen on ihan armoton kiukku/raivo/viha ja sitten se toinen on aivansamakaikki. Lisäksi sitten on sellainen lisuke, että välillä tuohon raivoon liittyy hirmuisesti virtaa eli tekee mieli hankkia hiki pintaan lenkillä uusia vaatteita ja on myös toiveikas olo, mutta välillä sitten on lamaantunut ja älyttömän huonolla tuulella eikä jaksa tehdä mitään muuta kuin itkeä ja raivota yksinään. Sitten se raivo katoaa ja päätyy tuijottamaan seinää surkeana eikä huvita enää yhtään mikään.
Sarjassamme "Kun vauvapalsta toimittaa päiväkirjan virkaa" kuulemme tänään avautumisen siitä miltä tuntuu kun mielialat vaihtelevat rajusti.
Yhdessä vaiheessa vihanpidon jälkeen jo aloin nauramaan aivan typerille asioille.
Olenkohan ihan kunnossa?
Ap