Kaikki jotka valitatte puolison lihomisesta

Itse kyllä tuona lihoneena puolisona haluaisin tehdä asian eteen jotain, mutta en vaan saa aikaan. Eikä minulla ole tekosyitä miksi turpoan.

Lihoin syöpähoitojeni aikana, päättyi vuosi sitten mutten ole vieläkään päässyt "vanhoihin mittoihin". Toki, asia harmittaa myös itseäni. Mutta muutama ylimääräinen kilo on pieni murhe, kunhan pysyy hengissä. Toivon, että puolisolleni se on myös tärkeämpää :)

Ja jos, sitä joskus taas laihtuisi. Nyt vaan ei saa aikaiseksi..

Ex lihoi parisuhteen aikana ja laihtui eron jälkeen. Personal trainerin avulla hankki trimmin kropan. Miksi ei laihduttanut parisuhteen aikana...

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä tuona lihoneena puolisona haluaisin tehdä asian eteen jotain, mutta en vaan saa aikaan. Eikä minulla ole tekosyitä miksi turpoan.

Ihminen yleensä tekee pakon edessä. Sitäpä se teettää jos ei sitä toista näe enää sen arvoisena että viitsisi tehdä asian eteen jotain. Joko seksi ei kiinnosta tai sitten sitä saa muutenkin joten mitä turhia. Monihan eron jälkeen alkaa raivoisasti laihduttamaan kun tajuaa että nyt pitäisi joku taas saada omilla raameilla viehättymään.

Paljonkin on tehtävissä.

Sitä ottaa puolisoa kädestä kiinni ja lähtee yhdessä tassuttelemaan vartiksi. Eikä lannistu jos puoliso sanoo ei.

Jatketaan seuraksi pyytämistä sinnikkäästi. Tehdään yhdessä kivoja juttuja kotona, pelataan (lauta)pelejä, puhutaan luetuista kirjoista, kuunnellaan toistemme musikkia.. vähän jotain muutakin kuin se töllö, jos ne sipsutkin sitten unohtuisi.

Tehdään yhdessä ruokaa annoksiksi valmiiksi, eikä sitten toisen kuormasta syödä.

Näin mä toimin reilu vuoden ja niin ukolta lähti kuin salaa 20 kiloa.

Sen lisäksi meidän suhde voi paremmin kuin koskaan.

Oltiin jossain horroksessa melkein kymmenen vuotta sitä ennen. Ei vihaa, mutta se rakkauskin oli säästöliekillä. Lähinnä tuijotettiin telkkaria yhdessä ja puhuttiin perheen pakolliset jutut.

Sitten mulla meni kuppi nurin ja itekseni päätin, että tästähän tehdään vielä iloinen juttu vaikka väkisin.

Nyt hän pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Osaa arvostaa ja kiittää. Toinen toistamme tukien.

Nyt tehdään tunnin, parin kävelylenkkejä päivittäin. Mietittiin juoksuharrastuksen aloittamista, juoksukoulun kautta..

Tyttöystävä lihonnut hieman mutta ei haittaa koska tissit isommat 🤗

Ei kaikkien elämä anna myöden olla niin saatanan täydellinen. Mutta in se varmaan niinkin, ettei monia itseään haittaa oma ylipaino. Onkohan siihen sitten jotenkin jo tottunut. Mutta onko se hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Ex lihoi parisuhteen aikana ja laihtui eron jälkeen. Personal trainerin avulla hankki trimmin kropan. Miksi ei laihduttanut parisuhteen aikana...

Miksi et ollut miellyttävä?

Valittamista en hyväksy, mutta on ok ottaa asia puheeksi. Itse en yksinkertaisesti huomannut omaa lihomistani ja olenkin miehelleni kiitollinen siitä, että hän hienovaraisesti osasi sanoa asiasta. Enkä itsekään halua olla lihava. Ihan samalla tavalla huomauttaisin miehelleni, jos hänellä alkaisi paino nousta.

Vierailija kirjoitti:

Ex lihoi parisuhteen aikana ja laihtui eron jälkeen. Personal trainerin avulla hankki trimmin kropan. Miksi ei laihduttanut parisuhteen aikana...

Just siks.

Vierailija kirjoitti:

Valittamista en hyväksy, mutta on ok ottaa asia puheeksi. Itse en yksinkertaisesti huomannut omaa lihomistani ja olenkin miehelleni kiitollinen siitä, että hän hienovaraisesti osasi sanoa asiasta. Enkä itsekään halua olla lihava. Ihan samalla tavalla huomauttaisin miehelleni, jos hänellä alkaisi paino nousta.

Minäkään en oikeasti tajunnut että olin lihonut parisuhteen aikana 20kg. Ei sitä pysty edes järjellä selittämään. Vasta kun erosin niin aloin näkemään peilistä itseni siltä miltä oikeasti näytän. Nyt pikkuhiljaa painoa pudottelen, 5 kg lähtenyt 2 kuukaudessa. 

Ehkä jos olisin tajunnut panostaa itseeni enemmän jo aiemmin, niin eroakaan ei olisi tullut, mutta toisaalta olin niin onneton, että en usko että olisin pystynyt elämäntaparemonttiin parisuhteessa ollessani. 

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin on tehtävissä.

Sitä ottaa puolisoa kädestä kiinni ja lähtee yhdessä tassuttelemaan vartiksi. Eikä lannistu jos puoliso sanoo ei.

Jatketaan seuraksi pyytämistä sinnikkäästi. Tehdään yhdessä kivoja juttuja kotona, pelataan (lauta)pelejä, puhutaan luetuista kirjoista, kuunnellaan toistemme musikkia.. vähän jotain muutakin kuin se töllö, jos ne sipsutkin sitten unohtuisi.

Tehdään yhdessä ruokaa annoksiksi valmiiksi, eikä sitten toisen kuormasta syödä.

Näin mä toimin reilu vuoden ja niin ukolta lähti kuin salaa 20 kiloa.

Sen lisäksi meidän suhde voi paremmin kuin koskaan.

Oltiin jossain horroksessa melkein kymmenen vuotta sitä ennen. Ei vihaa, mutta se rakkauskin oli säästöliekillä. Lähinnä tuijotettiin telkkaria yhdessä ja puhuttiin perheen pakolliset jutut.

Sitten mulla meni kuppi nurin ja itekseni päätin, että tästähän tehdään vielä iloinen juttu vaikka väkisin.

Nyt hän pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Osaa arvostaa ja kiittää. Toinen toistamme tukien.

Nyt tehdään tunnin, parin kävelylenkkejä päivittäin. Mietittiin juoksuharrastuksen aloittamista, juoksukoulun kautta..

Tämä oli hyvä esimerkki. Ja kaikilta lihavilta puolisoilta kysyisin, olitteko tyytyväinen seksielämäänne puolisonne kanssa, siis jo ennen lihomista. Tyydyttämättömät seksuaaliset halut helposti korvatuu syömisellä.

Ostin vaan kuntopyörän kotiin joskos puoliso älyäisi polkea sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä tuona lihoneena puolisona haluaisin tehdä asian eteen jotain, mutta en vaan saa aikaan. Eikä minulla ole tekosyitä miksi turpoan.

Ihminen yleensä tekee pakon edessä. Sitäpä se teettää jos ei sitä toista näe enää sen arvoisena että viitsisi tehdä asian eteen jotain. Joko seksi ei kiinnosta tai sitten sitä saa muutenkin joten mitä turhia. Monihan eron jälkeen alkaa raivoisasti laihduttamaan kun tajuaa että nyt pitäisi joku taas saada omilla raameilla viehättymään.

No eihän sen laihduttamisen pidäkään toisesta ihmisestä lähteä vaan omasta terveydestä. Siitä, missä painossa kokee itse voivansa hyvin.

Minä olen siinä tilanteessa että kumppani on useasti sanonut läskiksi yms. ja haukkunut usein kun syön.

Olin lievästi ylipainoinen jo tavatessamme ja kyllä sitä sanomista hänellä oli jo alussa.

Mutta minä en oikeasti edes halua laihduttaa. Tuntuu ihan kamalalta ajatukselta että en kelpaa näin, ja että menisin muokkaamaan itseni hänen mieleisekseen. Ja entä jos se ei ole pysyvää?

Minulla on sen sortin kipuja että tiedä joutuuko tuota rollaattorin avulla vuosikymmenen päästä köpöttelemään, ei kai sitä silloinkaan tarpeeksi viehättävä ole hänelle...

Olen mieluummin yksin jollen löydä sellaista jolle kelpaan tällaisena.

Kumppani varmaan luulee että haukkumalla saa jotain aikaan, siis muuta kuin lähtöni.

Eipä sille kai voi mitään. Voi yrittää näyttää esimerkkiä ja pilkkoa niitä juureksia ja vihanneksia päivittäin. Onhan se ittelekin kuitenkin rankkaa sellainen arjen kiireiden keskellä. En usko että suhteeni kestäisi suurensuurta lihomista (yli 20 kg), vaan taantuisi ystävyyssuhteeksi (jossa olisi myös rakkautta), koska en viehättyisi lihavasta seksuaalisesti. Tämä on tabu-asia, josta saa aina kuulla olevansa pinnallinen. Todellisuudessa olen kaikkea muuta, mutta en voi tätä asiaa itsessäni muuttaa.