Mitä toivoin kumppanilta nuorena vs. mitä toivon nyt?
25-vuotiaana ihastuin miehiin, jotka
- olivat taiteellisia rokkareita, sellaisia pitkätukkia
- tai ehkä työskentelivät sosiaalialalla
- soittivat bändissä tai ainakin kuuntelivat metallia tai rockia
- tiesivät jostakin asiasta paljon, olivat ns. älykköjä, tiesivät kaikenlaista outoa nippelitietoa jostain buurisodista ja Metallican ekan levyn b-puolen kakkosbiisin säveltäjistä...
45-vuotiaana ihastun miehiin, jotka
- kohtelevat muita ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti, ovat kohteliaita ja sosiaalisesti taitavia
- osaavat tehdä jotakin käsillään, siis rempata tai rakentaa, edes jotakin
- osaavat sanoittaa omia tunteitaan, ovat melko puheliaita
- innostuvat ja tarttuvat toimeen, eivät negaile ja viivyttele asioiden kanssa
Miesmakuni on muuttunut aivan täysin parissakymmenessä vuodessa. Itsekin hämmästelen asiaa. Onko muille käynyt näin?
Kommentit (3)
Oma miesmakuni on pysynyt aika pitkälti samana koko aikuisikäni. Olen aina arvostanut miehessä vastuullisuutta, vakautta ja päämäärätietoisuutta. Sellaiset ajelehtijat jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat elämältään ovat aina olleet turn off, kuten myös päihdehakuiset, kaikki rahansa tuhlaavat, impulsiiviset ja etenkin aggressiiviset.
Ap, ei sinun listoissasi ollut mitään toisiaan poissulkevaa. Taiteellinen rokkari voi kohdella toisia hyvin, sanoittaa tunteitaan ja tehdä jotain käsillään.
Nuorempana halusin muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ja olla perhe. Harmitti että miehet halusivat vain seksiä.
Nyt keski-ikäisenä haluaisin muuttaa erilleen ja olla pelkässä seksisuhteessa, mutta siitä tulee hirveä parisuhdekriisi, kun otan asian esiin.
N50+