Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut paperilla rahan takia?
17.05.2023 |
Onko kukaan tehnyt niin, että olisivat eronneet taloudellisista syistä, mutta jatkaneet seurustelua sen jälkeen? Vai kannattaisiko yrittää pysyä yhdessä, ja miten ongelmat saisi ratkottua mielestänne reilusti ja oikein?
Tilanne on, että uusperheessä on kaksi asuntoa ja raha- ja parisuhdeongelmia. Yhteisiä lapsia ei ole. Toinen on talousvaikeuksissa, nollasopimuksella töissä, masentunut, vetämätön, ahdistunut ja hänellä kiinteät menot omasta asunnosta isot. Ei saa mitään yhteiskunnan tukia, koska ovat avioliitossa ja toisella on rahaa.
Toisella taas on pääongelma, että hän tyytymätön parisuhteeseen, vuosia kestäneeseen seksittömyyteen, kodin masentuneeseen ilmapiiriin ja puhumattomuuteen. On kokenut jo pitkään, ettei toista voisi vähempää kiinnostaa ja itsetunto on laskenut ja elämänilo vähentynyt. Ennen seksin alkamista vähentyä useampi vuosi sitten oli arvostelua rumaksi jne. Yhteistä ajanviettoa tai tekemistä ei ole.
Mikä tässä olisi ratkaisu, jolla tulisi mahdollisimman hyvä lopputulos kaikille? Muodollinen avioero ja seurustelulla jatkaminen, jolloin rahaongelmissa oleva voisi saada tukia ja hänen taloustilanne kohenisi?
Vai päinvastoin pysyvä yhteenmuutto, jolloin toinen luopuisi asunnostaan, jossa asuu osan ajasta lastensa kanssa tilanteessa, jossa suhde on todella huonossa jamassa jo ennestäänkin? Vai pitäisikö sen, kummalla on enemmän rahaa, alkaa maksaa kaikki puolisonkin kulut eli esim laina- ja juoksevat kulut kahdesta asunnosta?
Tilanteen korjautumiselle ei näy selkeää rajaa, asiat ovat pikemminkin menneet huonoon suuntaan jo useamman vuoden. Ja se rahahuolissa oleva on hakenut kaikkia töitä alkaen kaupan hyllyn täyttäjästä, muttei saa mitään. Ikä lähenee kohta 60 v, mutta eläkkeelle pääsyyn on vielä n 10 vuotta. Testosteronivajekin on mitattu, muttei hoidossa. Ei itse tunnista olevansa masentunut, kokee että ongelmat johtuvat ulkopuolisista elämäntilanteista.
Yritän eritellä ajatuksia ja saada perspektiiviä tähän tilanteeseen, joten kiitos asiallisista kommenteista. Tavoite siis, että kaikkien elämä paranisi nykyiseen verrattuna, ja mielellään jotain sellaisia ehdotuksia, mikä on omissa käsissä. Esim työpaikkaa ei pysty saamaan, vaikka hakee, jollei työnantaja palkkaa eli se ei ole itsestä kiinni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on monta ongelmaa sikin sokin. En usko, että monimutkaiseen ongelmaan on yhtä ratkaisua.
Mielestäni pahinta tuossa kaikessa on arvostelu rumaksi ja se, ettei ole mitään yhteistä.
Siitä rumaksi arvostelusta on jo pitkä aika, että tavallaan sen mainitseminen tässä on epäreilua. Mutta se on edelleen takaraivossa siksi, että seksi ja kaikki romanttinen on hävinnyt tasaisen vakaasti vuosien mittaan pikkuhiljaa kokonaan pois.
Tavallaan jotenkin ymmärrettävää, jos syynä on toisen masennus ja paha testosteronipuute, mutta niillekään ei ole näköpiirissä ratkaisua.
Toisaalta tuntuisi väärältä erota näin pinnallisten asioiden takia, kun toisella menee muutenkin niin huonosti. Pitäisihän sitä olla tukena varmaan. Mutten keksi muuta keinoa kuin alkaa maksaa tuplamenoja, mikä ei tunnu myöskään ihan oikealta. Vaikea nähdä ratkaisuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti hakeutukaan apua hakemaan.
Erossa asuminen olisi epätyydyttävä ratkaisu pitemmän päälle. Jos löydätkin uuden rakkauden ja silti olisit lastesi isän kanssa muka "liitossa". Ei tule toimimaan.
Ero olisi paras ratkaisu. Tulis potkua molempien elämään. Vaikuttaa epäterveeltä liitolta.
Ilman muuta avioero, en tuossa tilanteessa näkisi muuta vaihtoehtoa.
Jos jo asutte kahdessa asunnossa, niin silloinhan avioero on lähinnä muodollisuus ja varattoman rahatilanne kohenisi. Sen jälkeen voi miettiä, että miten jatkatte eteenpäin.
Me erosimme puolison elatusvelvollisuuden takia paperilla. Kyllä työttömällä aviopuolisollakin on oltava oikeus tukiin. Elämme onnellisesti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta kuusikymppisellä eläkkeelle on paljon vähemmän kuin 10 vuotta.
Tuollaisessa tilanteessa, erotaan oikeasti. Ei paperilla. Vain joku läheisriippuvainen haluaa tuollaisessa roikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat eronneet paperilla olkoon se suhde vaikka millainen. Arvosteleva poikaystävä tai mies voi oll myös epätasainen arvistelussaan j moni isaz kyllä laittaz komlentit omaan arvoonsa: esim. eräs exäni saattoi sanoa joskus: "sä olet paljon paremman näkönen kun Mikon tyttöystävä, en voisi olla sen näköisen kanssa" ja huom ja Mikon tyttöystävä ei susiruma ainakaan omasta mielestäni, mutta sitten taas saattoi tulla tiukkaa tekstiä esim. jos oli pahan näköinen silmätulehdus että "v.. tu laita toi silmä kuntoon tai sun kanssa ei voi mennä mihinkään.." jotkut arvostelee vain mielessä ja jotkut suoraan. Täytyy vaan tottua. Henkilökihtaisesti itseäni on aina haitannut eniten rahariidat suhteessa, varsinkin jos älyttömistä aiheista, varsinkin kun menee aggressiivisuuteen asti. Tyhmät kommentit ei kyllä haittaa niinkään muista asioista, varsinkin jos ei ihan aggressiivisuutta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme puolison elatusvelvollisuuden takia paperilla. Kyllä työttömällä aviopuolisollakin on oltava oikeus tukiin. Elämme onnellisesti yhdessä.
Nyt kyllä teidät pitää ilmiantaa ja antaa sellaiset rangaistukset että ei ole nähty! Jos Suomen lain mukaan ei voi rangaista niin joku systeemi pitäisi olle kostaa tai rangaista. Jos ei lakien mukaan voi niin sitten rikoksilla sitten. Toisaalta kaikille ei voi kostaa oikein mitenkään.
Miten olisi vaikka koko perheeseen ja sukuun kohdistuva vaino. No jotkut ei tuolkaisestakaan hätkähdä ja ovat aika immuuneja kaikelle muulle paitsi fyysiselle pahoinpitelylle eli henkiset häirinnät suorastaan herättää hilpeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on ollut eron kannattajia kommentoijissa. Kai mä toivon edelleen, että asiat palaisivat hyviksi. Toisaalta on kuiyenkin se masennusongelma, joka alkaa turhauttaa, ja toisaalta taloudellinen ongelma ja kummankin ratkaisu tuntuu mahdottomalta.
Netissä on kirjoituksia miehen masennuksesta ja niissä tulee esiin mielestäni juuri sellaista kuvausta kuin meillä on. Niiden mukaan tyypillisesti mies ei itse tunnista masennusta vaan kokee, että ongelmat ovat muissa asioissa, kuten vaikka väsymyksessä ja huonossa raha- ja työtilanteessa ja myös vaimossa, joka tuntuu rasittavan tyytymättömältä ja nalkuttaa ja valittaa.
Lisäksi vetäytyminen ja puhumattomuus pahentavat näitä molempia ongelmia. Mitään keskustelua ei synny, ellen uhkaa erolla ja sehän ei tietenkään asioita paranna.
Tein aloituksen varmaan siksi, etten vielä haluaisi luovuttaa, mutta koen turhautuneisuutta ja avuttomuutta tåmän tilanteen edessä. Vaikea nähdä ratkaisuja, jotka olisivat omissa käsissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme puolison elatusvelvollisuuden takia paperilla. Kyllä työttömällä aviopuolisollakin on oltava oikeus tukiin. Elämme onnellisesti yhdessä.
Nyt kyllä teidät pitää ilmiantaa ja antaa sellaiset rangaistukset että ei ole nähty! Jos Suomen lain mukaan ei voi rangaista niin joku systeemi pitäisi olle kostaa tai rangaista. Jos ei lakien mukaan voi niin sitten rikoksilla sitten. Toisaalta kaikille ei voi kostaa oikein mitenkään.
Miten olisi vaikka koko perheeseen ja sukuun kohdistuva vaino. No jotkut ei tuollaisestakaan hätkähdä ja ovat aika immuuneja kaikelle muulle paitsi fyysiselle pahoinpitelylle eli henkiset häirinnät suorastaan herättää hilpeyttä.
Ja fyysiset häirinnät vaatii rikoksia, mutta jos ei rikollisiin toimiin on hirveä hinku vastata rikoksilla niin siitä vaan. Ittehän te siinä rikokdet teette ja voi kun noloa kun tulee ilmi. Ei kaikki hyväksy laittomia rangaisguksia vaikka tekijöinä kuinka koulutettuja ja yhteiskunnan kermaa. Yhyeiskunnan mädätystä lakien rikkominen ja millä tasolla vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on ollut eron kannattajia kommentoijissa. Kai mä toivon edelleen, että asiat palaisivat hyviksi. Toisaalta on kuiyenkin se masennusongelma, joka alkaa turhauttaa, ja toisaalta taloudellinen ongelma ja kummankin ratkaisu tuntuu mahdottomalta.
Netissä on kirjoituksia miehen masennuksesta ja niissä tulee esiin mielestäni juuri sellaista kuvausta kuin meillä on. Niiden mukaan tyypillisesti mies ei itse tunnista masennusta vaan kokee, että ongelmat ovat muissa asioissa, kuten vaikka väsymyksessä ja huonossa raha- ja työtilanteessa ja myös vaimossa, joka tuntuu rasittavan tyytymättömältä ja nalkuttaa ja valittaa.
Lisäksi vetäytyminen ja puhumattomuus pahentavat näitä molempia ongelmia. Mitään keskustelua ei synny, ellen uhkaa erolla ja sehän ei tietenkään asioita paranna.
Tein aloituksen varmaan siksi, etten vielä haluaisi luovuttaa, mutta koen turhautuneisuutta ja avuttomuutta tåmän tilanteen edessä. Vaikea nähdä ratkaisuja, jotka olisivat omissa käsissä.
Ap
Nillitykseesi tekisi mieli sanoa v.. tu mitä paskaa. Oletko joku lässy terapeutti itse vai mitä. Huoh. meillä ongelma esim. se kumpi nyt ostaisi taas ruuat ja kumman rahoista, joo onhan siinäkin puhumattomuus ongelmia, kun kumpikin maksaa liikaa tai tarpeeksi omasta mielestään. Oi terapeutti hoi miten jakaisimme rahamme ja ilman puolueellisuutta please vastaukset? Paitsi en tosissani kysele, tiedän itsekin suurin piirtein, miten se pitäisi mennä. Joskus tietenkin terapeutin edessä olisi kiva niitä raha asioitakin ratkoa, kun toinen saattaa kuitata keskustelun päättyneeksi, ennenkun on keskusteltu kunnolla, mutta pienikin puolueellisuus on todella haitallista. Itse en luota kenenkään perheen ulkopuoluseen. Paras ja puolueettomin henkilö vatvomaan esim. meidän aikuisten asioita, esim. rahojen jakoa olisi aikuinen poikamme, joka in fiksu ja puolueeton ja joskys puuttuukin kun mies korottaa ääntään vähän turhan äänekkääksi, tai horisee pojankin mielestä vähän höpinöitä, missä ei järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on ollut eron kannattajia kommentoijissa. Kai mä toivon edelleen, että asiat palaisivat hyviksi. Toisaalta on kuiyenkin se masennusongelma, joka alkaa turhauttaa, ja toisaalta taloudellinen ongelma ja kummankin ratkaisu tuntuu mahdottomalta.
Netissä on kirjoituksia miehen masennuksesta ja niissä tulee esiin mielestäni juuri sellaista kuvausta kuin meillä on. Niiden mukaan tyypillisesti mies ei itse tunnista masennusta vaan kokee, että ongelmat ovat muissa asioissa, kuten vaikka väsymyksessä ja huonossa raha- ja työtilanteessa ja myös vaimossa, joka tuntuu rasittavan tyytymättömältä ja nalkuttaa ja valittaa.
Lisäksi vetäytyminen ja puhumattomuus pahentavat näitä molempia ongelmia. Mitään keskustelua ei synny, ellen uhkaa erolla ja sehän ei tietenkään asioita paranna.
Tein aloituksen varmaan siksi, etten vielä haluaisi luovuttaa, mutta koen turhautuneisuutta ja avuttomuutta tåmän tilanteen edessä. Vaikea nähdä ratkaisuja, jotka olisivat omissa käsissä.
Ap
Nillitykseesi tekisi mieli sanoa v.. tu mitä paskaa. Oletko joku lässy terapeutti itse vai mitä. Huoh. meillä ongelma esim. se kumpi nyt ostaisi taas ruuat ja kumman rahoista, joo onhan siinäkin puhumattomuus ongelmia, kun kumpikin maksaa liikaa tai tarpeeksi omasta mielestään. Oi terapeutti hoi miten jakaisimme rahamme ja ilman puolueellisuutta please vastaukset? Paitsi en tosissani kysele, tiedän itsekin suurin piirtein, miten se pitäisi mennä. Joskus tietenkin terapeutin edessä olisi kiva niitä raha asioitakin ratkoa, kun toinen saattaa kuitata keskustelun päättyneeksi, ennenkun on keskusteltu kunnolla, mutta pienikin puolueellisuus on todella haitallista. Itse en luota kenenkään perheen ulkopuoluseen. Paras ja puolueettomin henkilö vatvomaan esim. meidän aikuisten asioita, esim. rahojen jakoa olisi aikuinen poikamme, joka in fiksu ja puolueeton ja joskys puuttuukin kun mies korottaa ääntään vähän turhan äänekkääksi, tai horisee pojankin mielestä vähän höpinöitä, missä ei järkeä.
En ymmärrä kirjoituksiasi valitettavasti ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on ollut eron kannattajia kommentoijissa. Kai mä toivon edelleen, että asiat palaisivat hyviksi. Toisaalta on kuiyenkin se masennusongelma, joka alkaa turhauttaa, ja toisaalta taloudellinen ongelma ja kummankin ratkaisu tuntuu mahdottomalta.
Netissä on kirjoituksia miehen masennuksesta ja niissä tulee esiin mielestäni juuri sellaista kuvausta kuin meillä on. Niiden mukaan tyypillisesti mies ei itse tunnista masennusta vaan kokee, että ongelmat ovat muissa asioissa, kuten vaikka väsymyksessä ja huonossa raha- ja työtilanteessa ja myös vaimossa, joka tuntuu rasittavan tyytymättömältä ja nalkuttaa ja valittaa.
Lisäksi vetäytyminen ja puhumattomuus pahentavat näitä molempia ongelmia. Mitään keskustelua ei synny, ellen uhkaa erolla ja sehän ei tietenkään asioita paranna.
Tein aloituksen varmaan siksi, etten vielä haluaisi luovuttaa, mutta koen turhautuneisuutta ja avuttomuutta tåmän tilanteen edessä. Vaikea nähdä ratkaisuja, jotka olisivat omissa käsissä.
Ap
En minä suosittele eroa. Kuka meistä nyt täydellinen olisi.
Mutta mitä hyvää sinä näet siinä, että jatkatte yhdessä? Mitä jos rahatilanne paranisi, niin miten se muuttaisi teidän suhdettanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me erosimme puolison elatusvelvollisuuden takia paperilla. Kyllä työttömällä aviopuolisollakin on oltava oikeus tukiin. Elämme onnellisesti yhdessä.
Nyt kyllä teidät pitää ilmiantaa ja antaa sellaiset rangaistukset että ei ole nähty! Jos Suomen lain mukaan ei voi rangaista niin joku systeemi pitäisi olle kostaa tai rangaista. Jos ei lakien mukaan voi niin sitten rikoksilla sitten. Toisaalta kaikille ei voi kostaa oikein mitenkään.
Miten olisi vaikka koko perheeseen ja sukuun kohdistuva vaino. No jotkut ei tuollaisestakaan hätkähdä ja ovat aika immuuneja kaikelle muulle paitsi fyysiselle pahoinpitelylle eli henkiset häirinnät suorastaan herättää hilpeyttä.Ja fyysiset häirinnät vaatii rikoksia, mutta jos ei rikollisiin toimiin on hirveä hinku vastata rikoksilla niin siitä vaan. Ittehän te siinä rikokdet teette ja voi kun noloa kun tulee ilmi. Ei kaikki hyväksy laittomia rangaisguksia vaikka tekijöinä kuinka koulutettuja ja yhteiskunnan kermaa. Yhyeiskunnan mädätystä lakien rikkominen ja millä tasolla vielä.
Niin mitään rikollista ei ole tuossa, jos kummalkakin omat asunnot. Outoa ja ehkä moraalitontakin jonkun mielestä niin kuin tuhat muut asiaa tässä yhteiskunnassa. Rangaistykset sitten lakien mukaan ja jos ei voi, niin sitten rikoksilla? Moraalittomuuksista tai outouksista ei yleensä ainakan lakien mukaan rangaista, ellei se löydy sieltä lakikirjasta se moraalittomuus.
Ehdottomasti ero, pilaat vain oman elämäsi tuossa ja sitä kautta lastenkin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on ollut eron kannattajia kommentoijissa. Kai mä toivon edelleen, että asiat palaisivat hyviksi. Toisaalta on kuiyenkin se masennusongelma, joka alkaa turhauttaa, ja toisaalta taloudellinen ongelma ja kummankin ratkaisu tuntuu mahdottomalta.
Netissä on kirjoituksia miehen masennuksesta ja niissä tulee esiin mielestäni juuri sellaista kuvausta kuin meillä on. Niiden mukaan tyypillisesti mies ei itse tunnista masennusta vaan kokee, että ongelmat ovat muissa asioissa, kuten vaikka väsymyksessä ja huonossa raha- ja työtilanteessa ja myös vaimossa, joka tuntuu rasittavan tyytymättömältä ja nalkuttaa ja valittaa.
Lisäksi vetäytyminen ja puhumattomuus pahentavat näitä molempia ongelmia. Mitään keskustelua ei synny, ellen uhkaa erolla ja sehän ei tietenkään asioita paranna.
Tein aloituksen varmaan siksi, etten vielä haluaisi luovuttaa, mutta koen turhautuneisuutta ja avuttomuutta tåmän tilanteen edessä. Vaikea nähdä ratkaisuja, jotka olisivat omissa käsissä.
Ap
En minä suosittele eroa. Kuka meistä nyt täydellinen olisi.
Mutta mitä hyvää sinä näet siinä, että jatkatte yhdessä? Mitä jos rahatilanne paranisi, niin miten se muuttaisi teidän suhdettanne?
Öh en ole ap mutta moni riita tai hankaluus meiltä olisi jäänyt pois, jos ei paineita raha ongelmista. Ei tietenkään kaikki riidat tai ongelmat, mutta itseasiassa suurin osa. Ap:llä vissiin eri kun ei mitään rahaan liittyviä keskusteluja ollutkaan. Pelkästään muita eli voi kun vähän mies arvostelee.
Jos kerran suhde jo noin huono ja ongelmainen, niin ihan oikea ero. Miksi jatkaa suhteessa tuossa tilanteessa?
Eräs pariskunta erosi saadakseen paperieron, saadakseen paperierollaan paremmat tuet ja erill. kämpät. "Eroparin " toinen
osapuoli kuoli kuitenkin melkein heti "erottuaan. " Tapahtuneessa kuolemassa ei epäilty rikosta. Sen siaan sos. turvan väärinkäyttöepäily oli jossain määrin päällä. -Alkon antimien rooli oli näissä äskeisissä tapahtumissa kuitenkin varsin vallitseva.
Tuossa on monta ongelmaa sikin sokin. En usko, että monimutkaiseen ongelmaan on yhtä ratkaisua.
Mielestäni pahinta tuossa kaikessa on arvostelu rumaksi ja se, ettei ole mitään yhteistä.