Millaisia mielikuvia herättää avoimessa suhteessa olevat parisuhteet?

Minulle syntyy siitä käsitys, että mitään suhdetta ei ole olemassakaan. Ihan sama.

Nykyaikaa ja hyväksyttävää mutta jos mies on muslimi niin silloin on hyvä olla uskollinen miehelleen.

Valkoinen suomalainen mies joutaakin olla kynnysmattona.

Ei mitään erikoista. Toki jos mies on kuuma saatan olla kiinnostunut.

Että eroavat pian. Tuo on yksi - kokeillaan nyt tätäkin -vaiheista.

Erilaisia. Ehkä miehen/naisen aika ei riitä, on töissä, toinen haluaa seuraa ja seurustelua. Jotkut taas nuoria meneviä, kokeilevia, kumppani seinätapetti? Päätyvät nuorena vielä eroon. Jotkut parit taas fyysisesti aktiivisia tai toinen? Mene ja tiedä. Ellei ole ollut 40v yhdessä ja haluavat kokeilla jotain.

Minulle herää mielikuva, että parisuhteen osapuolet ovat epävakaita ja/tai traumatisoituneita.

Epäilen jommalla kummalla olevan jonkinlainen seksuaalinen trauma taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikaa ja hyväksyttävää mutta jos mies on muslimi niin silloin on hyvä olla uskollinen miehelleen.

Valkoinen suomalainen mies joutaakin olla kynnysmattona.

Se onkin eri asia.

Tulee mieleen Jussi Halla-aho, vaimonsa ja jalkavaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Että eroavat pian. Tuo on yksi - kokeillaan nyt tätäkin -vaiheista.

Muita mahdollisia vaiheita jotka käydään ykeisesti läpi ennen eroa on

- ostetaan seksileluja ja yritetään parantaa seksielämää vaikka kumpaakaan ei kiinnosta ne lelut

- puhutaan siitä pitäisikö mennä terapiaan

- yritetään asua hetki erillään, toinen menee vaikka mökille koko kesäksi

- soitellaan ja viestitellään vanhoille heiloille että mitä niille kuuluu (iiihan muuten vaan)

Muita?

Meillä on ollut ns. avoin suhde (toki siinä on sääntöjä, ei vaan juosta tuolla paneskelemassa), ja ihan normisuhde meillä on. Keskenämme vielä toteutetaan pahimmat fantasiat ja fetissit, ei kai niitä nyt vieraiden kanssa...

Ajattelen että jompi kumpi on seksiaddikti. Tai toinen on erittäin estynyt seksin harrastamiseen.  Tai sitten molemmat tykkäävät irtosuhteista, mutta saavat toisistaan turvaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin. 

En silti usko hetkeäkään avoimien suhteiden pysyvyyteen.

Ei kiinnosta muiden parisuhteet, olen vaan helpottunut ettei itse tarvitse olla sellaisessa - minkäänlaisessa.

Onhan noita vaikka minkälaisia suhdekuvioita maailmalla. Sisarvaimoja sun muita.

Lähinnä tulee mieleen mielikuva ihmisistä jotka eivät ole omistushaluisia puolisoa kohtaan, mustasukkaisia tai puolidoaan kontrollivia.

Ehkä mietin, että ovatko hieman levottomia ihmisiä tai en ymmärrä miten jaksavat. Miten muiden kanssa puuhaaminen voi olla niin mielenkiintoista tai mitä siitä saa irti? Miten mielenkiinto riittää sitten siihen omaan kumppaniin, jos virittelee muita verkkoja vesille. Ehkä eniten herää epäilys, että vaihdetaanko kumppani, kun parempi tulee eteen. Koska niinhän väistämättä käy, kun monen kanssa värkkäilee ja huumaa varmasti on. Lopputulos: En täysin käsitä miten avoimet voivat olla samaan aikaan täysin sitoutuneita.

Mutta nämä ovat vain minun mietteitäni. Ei minun tarvikkaan käsittää miten muiden suhteet toimivat, jos ovat säännöistä kuitenkin keskenään päättäneet.