Eroneet kauanko jakositte pa**aa ennen kuin erositte?

Lopeta se riidan haastaminen ja rupea miettimään nyt itse, että mikä on pielessä. Se voi olla, että ongelma on oikeasti jokin niinkin pieni, kuin että säkin haluat omaa aikaa (ja ylläri lasten kanssa kotona ei sitä ole). Kannattaako semmoisen vuoksi erota, tuskin.



Itselläni on nyt ero käynnissä ja meidän suhde on tökkinyt alusta tähän päivään asti (kun kummaltakin puuttuu riittävät kommunikointitaidot). Mies otti sitten toisen naisen, jonka kanssa puhuminen ilmeisesti sujuu :/

Aika kauan (vuosia) kannattaa yrittää: kursseja, perheterapiaa, oman käytöksen tarkistamista.Eihän erossa miehestä eroon pääse, kun on yhteinen lapsi ja elämä vaan monimutkaistuu. Uuden, edes yhtä hyvän, löytäminen voi olla hankalaa.

mutta mun mielestä teillä on aika "ideaalitilanne" (niinku tossa nyt vois olla, mutta...), kun sinä noin selvästi tiedostat ensinnäkin oman syyllisyytesi (tosin älä kaikkea ota omalle kontollesi, ei se niinkään voi mennä?) ja sen lisäksi syyt, mikä miehessä sinua ärsyttää. Sinulla on siten käsissäsi myös paljon valtaa tehdä asioille jotain! Vrt. esim. tilanne, jossa MIES olisi kaltaisesi ja sinä puolestasi miettisit mikä on pielessä ja mitä voisit tehdä, ja mies taas ei osaisi sun tavoin pukea sanoiksi syitä tai edes tunnistaisi omaa syyllisyyttään arjen kurjuuteen.



Kyllästyminen ja pettyminen on aivan normaalia, tiedäthän. Yritä etsiä keinoja päästä niistä yli. Kyllästymisen sijaan, ota aikaa itsellesi ja lisäksi teille kahdelle, järjestä vauva hoitoon vaikka yöksi, jos se auttaisi. Tai teette perheenä kolmestaan jotain arjesta poikkeavaa, mikä ikinä tuntuu parhaalta. Kaikkia muotoja näistä kannattaa ainakin kokeilla (yksin, kaksin, kolmin). Erittele myös mistä pettymyksesi johtuu; odotitko häneltä toisenlaista osallistumista arkeen, oletko pettynyt hänen tavanomaisuuteensa (johon sitten kyllästyt), vai mihin nimenomaan olet pettynyt?



Itse yritin ensimmäisten eron merkkien (samoin omalta puoleltani, mies ei olisi halunnut millään) jälkeen vielä n. 3 vuotta, oli parisuhdeterapiaa, omaa ja yhteistä aikaa - mutta oli myös väkivaltaa ja holtitonta alkoholin käyttöä, viimeisen iskun jälkeen en enää miettinyt... Mutta jos teillä on muuten kaikki ok, niin yritä, hyvä nainen vielä. Yritä niin kauan, että jos sitten ero tulee, voit rehellisesti katsoa lastasi silmiin ja vastata kysymykseen "miks te erositte?" vilpittömästi, että me yritimme kyllä kaikkemme. Kyllä sen sitten vaan tietää, kun kaikki on tehty.



Tsemppiä teille, toivon että saatte asiat reilaan. Tuskin kukaan moralisoi lapsiperhe-eroista, eiköhän vähän yks jos toinenkin ole ollut tilanteessasi ja käynyt samoja asioita mielessään läpi. :)

Meillä mennyt nyt n.4kk niin, että tappelemme vähän väliä ja jos emme tappele on ilmassa erilainen tunnelma kuin ennen. Olen hoitovapaalla vielä n. vuoden. Mietin, että jospa se johtuisi tästä mun kotona olosta. Jaksaakohan tätä vielä vuoden? Syypää tähän kaikkeen olen minä. Minä sitä riita haastan ja minulla menee hermo mieheen, tuntuu kuin olisin jotenkin kyllästynyt ja pettynynt häneen. Ei kiitos moraalisaarnoja lapsiperhe-erosta. Tiedän sen kaiken ilman teidän veitsen käääntöjäkin.

Olisi pitänyt tajuta lähteä ennen lapsia,nyt vain odotan 10 vuotta kunnes ovat täysi-ikäisiä :/

oli vuosi silkkaa paskaa, jatkuvia riitoja. Sitä ennen 6v oli sellaista aikaa, ettei mitää yhteistä ollut. Mies kulki harrastuksissaan illat ja viikonloput ja minä pikkuvaimokkeena (ja alussa tyttöystävänä) odottelin kotona lapsen kanssa. Yritin puhua miehelle että tehtäis jotain yhteistä, hänellä ei kiinnostanut. Ei halunnut ottaa minua mukaansa jos lähti omiin harrastuksiinsa.



Yksi lauantai-ilta huomasin etten rakastanut miestä yhtään, kaikki tunteet oli nollassa. Myös inhon ja vihan tunteet. Seuraavana päivänä soitin veljelleni, että tule hakemaan meidät, muutetaan lapsen kanssa pois. Siinä vaiheessa mies itkien tuli pyytämään takaisin, sanoin vain kylmästi että olen puhunut tästä asiasta vuoden aikana joka viikko, eikä sinulla kiinnostanut. Turha itkeä enää maahan kaatunutta maitoa.



Lapsensa kanssa mies onneksi on, tapaa joka toinen viikonloppu. Silloin kun oltiin yhdessä, ei oikeastaan koskaan hoitanut lasta, eikä tehnyt muitakaan kotitöitä. Olin hänelle kiva kotiapulainen, arvo huomataan vasta kun sitä ei enää ole.

Eiköhän olisi jo aika erota?



Tuohon on hirveän pitkä aika!



NOT!



Järki käteen ap.