Työskentelen opetusalalla ja olen nähnyt kuinka monella tavalla kasvatuksessa voi mennä pieleen.
Tässä muutamia mieleentulevia asioita:
1. Lapsen kanssa ei jutella eikä tiedetä, miten hänellä menee ja millainen lapsen maailma on. Etenkin somenkäyttöä tulisi seurata ja olla siitäkin osasta elämää kiinnostunut. Lapselle tulisi olla läsnä ja lapsen kanssa ihmissuhdetta pitää hoitaa, siinä missä muitakin ihmissuhteita. Teinikin kaipaa aikuisen huomiota.
2. Lapsen toimintaa katsotaan ruusunpunaisten lasien läpi: vika on aina muissa kuin omassa Jani-Petterissä.
3. Kasvatus sysätään muille: omassa vanhemmuudessa ei ole yhtään petrattavaa, vaan koulun, sossun tai jonkun muun ammattilaisen pitäisi ratkaista kaikki ongelmat.
4. Lapselle ei ole asetettu rajoja. Pienemmän lapsen kanssa vielä pärjätty, mutta teinin uhmaa ei uskalleta rajata.
5. Sääntöjen rikkomisesta ei seuraa lapselle mitään.
5. Lapsella on liian tiukat rajat ja kohtuuttomat vaatimukset esimerkiksi koulumenestykseen liittyen.
5. Lapsen omia toiveita ei kuunnella, vaan lapsi pakotetaan tekemään ja harrastamaan vanhempien tavoittelemia asioita.
6. Neuvotaan lasta oikeanlaisesta toiminnasta, mutta toimitaan itse eri tavalla. Esimerkiksi sanotaan lapselle, ettei toisia saa nimitellä ja samaan aikaan itse puhutaan muille rumasti ja epäkunnioittavasti. Tämä heijastuu lapsen käytöksessä, kun vanhempi ei ole paikalla.
7. Lasta lahjotaan uusimmalla mopolla ja suurella viikkorahalla, vaikka se edesauttaisi lapsen ajautumista ongelmiin ja rahoittaisi päihteidenkäyttöä.
Ja paljon muita. Vanhemmuus ei ole helppoa, mutta itsetutkiskelu ja oman perheen asioiden tarkastelu objektiivisesti voisi jo auttaa eteenpäin.
Kommentit (8)
Mulla on oppilaiden vanhemmissa nämä kaikki! Kakkosen ja kolmosen kanssa olen palaveerannut nyt kahden kuukauden sisällä kolmesti ja nelosen kanssa ollaan koko ajan helisemässä. Viimeksi nelosvanhemman lasta kävi koulussa tapaamassa poliisi (vapaa-ajalla tapahtunut juttu, mutta koulun alueella).
Onneksi on myös monta ihanaa ja tasapainoista huoltajaa, jotka omalla tavallaan kukin tekevät ihan mahtavaa työtä.
Lapset menevät varhaiskasvatuslaitokseen 9 kk iässä ja kaikki tuossa luettelemasi on ensisijaisesti päiväkodin varhaiskasvattajien vastuulla. Heillä on ihan lakisääteinen velvollisuus huolehtia siitä, että lapset tietävät, miten tässä maailmassa ollaan. Ei pidä syyllistää vanhempien tilanteessa, jossa jo tutkimusten mukaan lapselle on parempi olla varhaiskasvatuksessa kuin kotona vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset menevät varhaiskasvatuslaitokseen 9 kk iässä ja kaikki tuossa luettelemasi on ensisijaisesti päiväkodin varhaiskasvattajien vastuulla. Heillä on ihan lakisääteinen velvollisuus huolehtia siitä, että lapset tietävät, miten tässä maailmassa ollaan. Ei pidä syyllistää vanhempien tilanteessa, jossa jo tutkimusten mukaan lapselle on parempi olla varhaiskasvatuksessa kuin kotona vanhemman kanssa.
Harmi, etteivät lapset ole siellä 24/7
Voisipa vanhemmuuteenkin olla soveltuvuuskoe.
Nää pitää kyllä paikkansa. Näkee jo päiväkodissa vastaavaa käytöstä.
En ole edes alalla mutta elän elämää ja olen huomannut että aikuiset keskittyvät itseensä eivätkä kykene viettämään kunnolla aikaa lastensa kanssa. Lapset hylätään yksin sen hiivatin kännykän kanssa ja ne muistuttavat jonkinlaisia vammaisia tai villieläimiä tämän takia.
Allekirjoitan nämä. T. Nuorisotyöntekijä