Otsalohkodementia - alkuoireet?
Minkälaisia oireita tuntemallasi otsalohkodementiaa sairastavalla oli, ja missä iässä ne alkoivat?
Isäni alkoi käyttäytyä viisikymppisenä oudosti: aluksi puhui rivoja, sitten lopetti meihin lapsiin yhteydenpidon kokonaan ja toilaili liikenteessä holtittomasti. Hän ei ehtinyt saada diagnoosia, kun kuoli jo alle kuusikymppisenä sairaskohtaukseen. Aluksi luulin, että muuttunut käytös ennakoi tätä, mutta olen nyt alkanut miettiä asiaa uudelleen.
Kommentit (20)
Persoona muuttui täysin 40 ikävuoden jälkeen. Aluksi diagnosoitiin bipoksi ja sitten epävakaaksi. Tuhlasi rahaa, kosketteli itseään ja puhui aivan sekoja. Joutui sitten onnettomuuteen ja aivokuvista se sitten paljastui. Tuo dementia oli myös syy onnettomuuteen (holiton kaahailu). 55-vuotias oli tuolloin.
Isästä tuli yhtäkkiä verbaalisesti aggressiivinen meitä lapsia kohtaan viisikymppisenä. Haukkui minua mm. h*ran näköiseksi. Hän myös otti tolkuttomasti korkeakorkoisia kulutusluottoja uuteen, kalliiseen harrastukseen ja äiti melkein otti eron tuon ja meidän lasten kaltoinkohtelun takia.
Menehtyi 61-vuotiaana, 3 vuotta diagnoosin saannin jälkeen. Perintöä ei jäänyt meille lapsille sentin senttiä noiden velkojen takia.
Tuo viha omia lapsiaan kohtaan on kuulemma yleisin tämän dementiamuodon oire miehillä.
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.
Mikä tässä on, että nämä inhoavat aina omia lapsiaan? Merkkasivatko lapset loppupeleissä vanhemmille ikäpolville mitään? Työni kautta olen tavannut näitä potilaita. Lisäksi mun isällä ja mummolla oli sama homma, tuo lasten vihaaminen oli oikeastaan ainoa selkeä oire heillä.
Vaikea sanoa, mitkä olivat ensioireita. Viisikymppisenä isä juopotteli kovasti. Oli niitä kausia tosin ollut aiemminkin. Jossain vaiheessa huomasin, että suodatin suun edestä katosi. Alkoi puhua härskejä meille lapsille ja oli hirveän vihainen kaikista yhteiskunnan epäkohdista, joista ei ollut aiemmin välittänyt. Veti viinaa yksin yöllä ja itkien paasasi kovaan ääneen milloin veroista, ylisuurista päiväkotiryhmistä ja milloin vanhusten huollosta. Hän alkoi myös ajella humalassa. Kolarin jälkeen päätyi sairaalaan tutkimuksiin ja sieltä tuli tämä diagnoosi. Siitä on nyt noin 15 vuotta ja isä on hoivakodissa.
Epäilen miehelläni (yli 60-vuotias) otslohkodementiaa. Epäilin jo 10 vuotta sitten ensimäisen kerran hänen kognitiivisa toimintojaan ja varomattomuutta liikenteessä. Viime vuosina on näyttänyt siltä, että hän on masentunut. Nyt hän haluaa yht'äkkiä vähentää radikaalisti tavaraa asunnostamme, mikä voi olla yksi otsalohkodementia oire, vaikka muistisairauksien yhteydessä puhutaan useammin tavaroiden haalimaisesta ja keräilystä.
Kärttyisyys, nalkuttaminen, unettomuus, syyn löytäminen aina miehestä eikä itsestä jne
Vierailija kirjoitti:
Isästä tuli yhtäkkiä verbaalisesti aggressiivinen meitä lapsia kohtaan viisikymppisenä. Haukkui minua mm. h*ran näköiseksi. Hän myös otti tolkuttomasti korkeakorkoisia kulutusluottoja uuteen, kalliiseen harrastukseen ja äiti melkein otti eron tuon ja meidän lasten kaltoinkohtelun takia.
Menehtyi 61-vuotiaana, 3 vuotta diagnoosin saannin jälkeen. Perintöä ei jäänyt meille lapsille sentin senttiä noiden velkojen takia.
Tuo viha omia lapsiaan kohtaan on kuulemma yleisin tämän dementiamuodon oire miehillä.
Ja sinun oli ihan pakko tuo perintökin tuossa mainita, 👩huora.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isästä tuli yhtäkkiä verbaalisesti aggressiivinen meitä lapsia kohtaan viisikymppisenä. Haukkui minua mm. h*ran näköiseksi. Hän myös otti tolkuttomasti korkeakorkoisia kulutusluottoja uuteen, kalliiseen harrastukseen ja äiti melkein otti eron tuon ja meidän lasten kaltoinkohtelun takia.
Menehtyi 61-vuotiaana, 3 vuotta diagnoosin saannin jälkeen. Perintöä ei jäänyt meille lapsille sentin senttiä noiden velkojen takia.
Tuo viha omia lapsiaan kohtaan on kuulemma yleisin tämän dementiamuodon oire miehillä.
Ja sinun oli ihan pakko tuo perintökin tuossa mainita, 👩huora.
Miksei tuo asia saisi harmittaa?
Näitä oireita kun lukee, niin enpä yhtään ihmettele, että Bruce Willis on siirretty toiseen kotiin asumaan. Tuollainen käytös on aivan varmasti lapsille hyvin pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen miehelläni (yli 60-vuotias) otslohkodementiaa. Epäilin jo 10 vuotta sitten ensimäisen kerran hänen kognitiivisa toimintojaan ja varomattomuutta liikenteessä. Viime vuosina on näyttänyt siltä, että hän on masentunut. Nyt hän haluaa yht'äkkiä vähentää radikaalisti tavaraa asunnostamme, mikä voi olla yksi otsalohkodementia oire, vaikka muistisairauksien yhteydessä puhutaan useammin tavaroiden haalimaisesta ja keräilystä.
Mies on alkanut eksyä autolla ajaessaan, eikä muista tuttuja paikkojakaan aina, mihin on menossa. Eikä siedä, että edes kysytään siitä, saati ollaan huolissaan.
Ei ollut diagnoosia?
Kirjoitat kuitenkin hänen otsalohkodementiasta.
Onko se otsalohkodementian dignoosi sinulla etkä muista etkä ymmärrä?
Alan ymmärtää, miksi Suomessa valelääkärit ovat menestyneet. Jos kansa luottaa jopa vauvapalstalaisten olevan asiantuntevia terveysasioissa, niin en ihmettele enää.
Alat maalata naamaasi oranssilla sprayrusketuksella ja virittelet joka aamu kaljusi peitoksi ohuen hiuslipan erilaisilla lakoilla sun muilla nanotekniikka-kuiduilla.
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.
Miten seksi oli kuvioissa voimakkaasti?
Kerrohan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä oireita kun lukee, niin enpä yhtään ihmettele, että Bruce Willis on siirretty toiseen kotiin asumaan. Tuollainen käytös on aivan varmasti lapsille hyvin pelottavaa.
Onko Willisillä juuri tuo muistisairaus? Ikäviä tietysti kaikki.
Robin Williams teki itsemurhan saatuaan tämän diagnoosin. Todella ikävä sairaus!
Vierailija kirjoitti:
Isästä tuli yhtäkkiä verbaalisesti aggressiivinen meitä lapsia kohtaan viisikymppisenä. Haukkui minua mm. h*ran näköiseksi. Hän myös otti tolkuttomasti korkeakorkoisia kulutusluottoja uuteen, kalliiseen harrastukseen ja äiti melkein otti eron tuon ja meidän lasten kaltoinkohtelun takia.
Menehtyi 61-vuotiaana, 3 vuotta diagnoosin saannin jälkeen. Perintöä ei jäänyt meille lapsille sentin senttiä noiden velkojen takia.
Tuo viha omia lapsiaan kohtaan on kuulemma yleisin tämän dementiamuodon oire miehillä.
Ihan sama oire se on naisillakin, mutta hyvä yritys jälleen sieltä miehiä vihaavalta Pirjolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.Mikä tässä on, että nämä inhoavat aina omia lapsiaan? Merkkasivatko lapset loppupeleissä vanhemmille ikäpolville mitään? Työni kautta olen tavannut näitä potilaita. Lisäksi mun isällä ja mummolla oli sama homma, tuo lasten vihaaminen oli oikeastaan ainoa selkeä oire heillä.
Tulee ihan oma juoppofaija mieleen joka kännissä örisi miten lapset on pelkkä maanvaiva ja kerran uhkasi ottaa kaikilta nirrin pois.
Ajeli autolla päämäärättömästi pitkiä matkoja. Ei ollut yhtään lapsistaan kiinnostunut. Oli suht hiljainen ja päässä ei kuulemma ollut mitään ajatuksia.