Onko 60 vuotta ikäkriisin paikka?

Eipä tuo näytä hetkauttaneen miestäni joka täytti alkuvuodesta 60v.

Minulla oli, tultiin puolisoni kanssa samana vuonna isovanhemmiksi, eli mummouduttiin ja pappauduttiin. Tuli todella vanha fiilis. Samoin aloin jotenkin näyttämään vanhuksemmalta, ne nuorekkuuden rippeetkin katosivat habituksesta. Aika auttoi tottumaan, myös peilikuvaan.

ei minusta, viisikymppisenä on ikäkriisi, kuusikymppisenä on jo tottunut siihen, että ei ole millään tavalla nuori enää ja alkaa nähdä vanhuuden hyvät puolet - sen, että voi ja saa rauhoittua, ei enää välitä niin kovasti muiden mielipiteistä kun on jo löytänyt oman tapansa olla ja elää, hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Ja lisäksi kuusikymppisenä on vielä usein melko tervekin, vaikka kaikenlaista pientä kolotusta toki on jo tullut. 

Ihan en vielä kuuttakymmentä itse ole, mutta lähestymässä eikä tunnu miltään.

Jos ei koskaan osaa antaa armoa itselleen  - se on vakava paikka kun vanhenee. Itseironia pitää myös mainita tuossa yhteydessä.

Tulee näin kuusikymppisenä mietittyä vanhuutta ja kuolemaa usein vaikka ei haluaisi.

On, prkl vielä täytyy 5 vuotta pakertaa, kun olisi vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. No, nuoriso saa painaa niska limassa vuosikymmeniä ja sen jälkeen kituuttaa minimieläkkeellä, joten omat asiat on vielä ihan hyvin.

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulemme, nyt hieman yli 60 sitä enemmän on intoa kaikenlaiseen, kuten kuntosalilla käymiseen, itsensä hoitamiseen noin yleensä ja kivoihin harrastuksiin.

Olen 61v. Ikäkriisistä vois sanoa,et terveys ei ole 25 tasolla enää,mutta kuitenkin ihan ok. Moni väittää olevansa"elämänsä"kunnossa ko iässä,mut totuus on kyllä toisenlainen.