Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhtautuminen siihen, ettei saa hakemaansa ylennystä työpaikalla?
09.05.2023 |
Olen hakenut oman työpaikan sisällä ylennystä. Muitakin hakijoita on, kaikki työtovereitani. Yksi meistä valitaan ja on aika todennäköistä, että valittu en ole minä.
Olen vältellyt työpaikan sisäisiä hakuja tähän saakka, mutta nyt rohkaistuin. Kuinka te muut olette oppineet suhtautumaan siihen, että teitä ei valita ja työt jatkuvat samassa työyhteisössä samojen työtovereiden kanssa? Tämä on minulle jotenkin todella vaikea asia kun kyseessä on tuttu ympäristö. Jos haen uuteen paikkaan enkä tule valituksi, tilanne on minun mielessäni aivan toisenlainen.
Kommentit (20)
En suhtautuisi mitenkään erityisesti, jatkaisin normaalisti ja odottelisin seuraavaa ylenemismahdollisuutta ja sivusilmällä katsoisin muiden firmojen tarjontaa, ihan kuten aina.
Kokeilematta ei voi voittaa, jos sillä kerta ei natsaa vaan hakijoissa on joku kokeneempi tai tehtävään muuten paremmin soveltuva, niin sittenpähän on. Tulee niitä tilaisuuksia tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella sektorilla tämä on toisinaan aivan normaali tilanne. Joku virka, joka ei ole aivan johtajatason virka, ehkä enemmän päällikkötason virka, laitetaan sisäiseen hakuun. Riippuu hallintosäännöstö onko tämä mahdollista. Usein sitten siihen on hakijoina saman työyhteisön kaikki pätevät tekijät.
Isommat viskaalit tekevät päätöksen ja se on sillä selvä. Sitten vain pokkana jatketaan työntekoa, ei siinä sen kummempaa.
Mikset hae toiseen työpaikkaan? Katso elokuva Officespace.
Vierailija kirjoitti:
Julkisella sektorilla tämä on toisinaan aivan normaali tilanne. Joku virka, joka ei ole aivan johtajatason virka, ehkä enemmän päällikkötason virka, laitetaan sisäiseen hakuun. Riippuu hallintosäännöstö onko tämä mahdollista. Usein sitten siihen on hakijoina saman työyhteisön kaikki pätevät tekijät.
Isommat viskaalit tekevät päätöksen ja se on sillä selvä. Sitten vain pokkana jatketaan työntekoa, ei siinä sen kummempaa.
Julkkarilla purjehtii läpi palkkaluokkien ylimmälle tasolle ilman minkään tason pätevyyttä kunhan on oikea puoluekirja takataskussa. Vrt valtion tarkastuvirasto runoasiantuntija yli-viikari.
Paljon hyviä hakijoita, joista yksi valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan hakenut parempaa paikkaa sisäisessä haussa ihan siksi, että ajatus siitä ettei mua valita ja joudun jatkamaan häviön kärsineenä on liian kamala. Olen ratkaissut tämän hakemalla parempaa paikkaa uudesta firmasta. Joskus mut on valittu, joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ottaahan se päähän, mutta en ymmärrä miksi sitä pitäisi jotenkin hävetä ettei tule valituksi. Yksi valitaan ja minä en voi aina olla se paras joka paikassa. Pelkkä hakeminenkin osoittaa työnantajalle, että on sitoutunut ja aktiivinen työntekijä.
Ainoa hankaluus mikä tulee mieleen on se, jos entinen vieruskaveri valitaankin esimieheksesi. Siitä tulee väkisinkin vähän kiusallista aluksi.
Vierailija kirjoitti:
En hae koskaan koska ei valita
No ei ainakaan valita, jos et hae.
Kaikille sanoisin, että hakekaa aina, jos yhtään vain kiinnostaa! Olen itse esihenkilö ja arvostan aina, kun avoimiin paikkoihin tulee hakemuksia talon sisältä. Osoittaa rohkeutta, aloitteellisuutta ja että haluavat kehittyä urallaan. Ja vaikka eivät juuri siihen tulisi valituksi, pystyn ehkä joskus myöhemmin tarjoamaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esihenkilöni ja kollegani kehottivat minua hakemaan firman sisäistä paikkaa, koska työkokemukseni olisi siihen juuri sopiva ja olin tehnyt tuuraajana useampaan otteeseen ko.toimenkuvaa. Kuinka ollakaan, paikkaan valittiinkin ulkopuolinen, joka kehittäisi asiantuntijana työnkuvaa. Rekry osoittautui nopeasti vääräksi ja valittu asiantuntija irtisanottiin. Minä sisuunnuin niin paljon, että vaihdoin työpaikkaa. Tosin sisuuntumiseeni vaikutti se, että koko hakuprosessi hoidettiin todella tökerösti, ei pelkästään se ettei minua valittu tehtävään. Entinen työnantajani menetti siis myös tunnollisen tuuraajansa. En ole katunut, viihdyn uudessa työpaikassani ja olen onnellisempi kuin pitkään aikaan.
Hakuprosessi kertoo paljon organisaatiosta, ja toisaalta myös hakijasta. Vaikka juuri se pesti ei natsaisikaan, haastatteluissa on mahdollista tutustua paremmin uusiin ihmisiin organisaation sisällä ja viestittää omasta osaamisesta laajemmin.
Toisaalta jos haussa tulee hikkaa, sitoutuminen tietysti heikkenee. Mutta jos haku on hoidettu hienosti, ja minulle jää olo, että panokseni on huomioitu, jään mielelläni odottelemaan uusia mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän itsetunnon perusta luodaan jo lapsuudessa.
Olen päättänyt aikoinaan, että haen kaikkia ylempiä paikkoja, jotka avautuvat työpaikalla ja joihin omat rahkeet voisi riittää. Kaksi kertaa olen hakemani paikan saanut. Jos ei onnistu, niin mitä sitten? Ainakin yritit! Sekin kertoo jo työnantajalle, että haluat edistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran katso läpi sormien (aina ei voi voittaa), mutta jos toistuvasti menee jollekin toiselle, niin mieti,
a) edustavatko valitut jotenkin aivan eri ihmistyyppiä kuin sinä,
b) mitä pomo ajattelee sinusta, miten hän näkee sinut.
Ja tee johtopäätökset ja vaihda firmaa.
Et sinä voi tehdä yhtään mitään jos firmassasi esim ylennetään vain mies-ekstrovertteja tai jos pomoksi ei näe sinussa potentiaalia tai haluaa tahallaan pitää hyvän työjuhdan aisoissa. Älä jää ahkeroimaan-pahkeroimaan itseäsi hengiltä, vaan löydä paikka, jossa sinua arvostetaan oikeista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisella sektorilla tämä on toisinaan aivan normaali tilanne. Joku virka, joka ei ole aivan johtajatason virka, ehkä enemmän päällikkötason virka, laitetaan sisäiseen hakuun. Riippuu hallintosäännöstö onko tämä mahdollista. Usein sitten siihen on hakijoina saman työyhteisön kaikki pätevät tekijät.
Isommat viskaalit tekevät päätöksen ja se on sillä selvä. Sitten vain pokkana jatketaan työntekoa, ei siinä sen kummempaa.
Julkkarilla purjehtii läpi palkkaluokkien ylimmälle tasolle ilman minkään tason pätevyyttä kunhan on oikea puoluekirja takataskussa. Vrt valtion tarkastuvirasto runoasiantuntija yli-viikari.
Jos tuo on totta, niin eikö sitten se ylennys ole tosi helppo saada, sen kun liittyy oikeaan puolueeseen? Miksi ei käyttäisi tätä keinoa jos se on varma tie valintaan?
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran katso läpi sormien (aina ei voi voittaa), mutta jos toistuvasti menee jollekin toiselle, niin mieti,
a) edustavatko valitut jotenkin aivan eri ihmistyyppiä kuin sinä,
b) mitä pomo ajattelee sinusta, miten hän näkee sinut.Ja tee johtopäätökset ja vaihda firmaa.
Et sinä voi tehdä yhtään mitään jos firmassasi esim ylennetään vain mies-ekstrovertteja tai jos pomoksi ei näe sinussa potentiaalia tai haluaa tahallaan pitää hyvän työjuhdan aisoissa. Älä jää ahkeroimaan-pahkeroimaan itseäsi hengiltä, vaan löydä paikka, jossa sinua arvostetaan oikeista syistä.
Kiitos. Tämä oli mahtava tiivistys.
Itselläni on taipumusta juuri tähän työjuhtasyndroomaan ja ajatteluun, että työnantaja sitä kautta ymmärtäisi arvoni paremmin. Vaikka oikeasti fiksumpaa olisi vaihtaa työtehtäviä tai firmaa, koska olen usein pudonnut siihen rooliin, jossa teen työni liian tunnollisesti eikä minua haluta päästää siitä pois.
Tärkeä huomio on tuo toinenkin eli millaisia ihmisiä organisaatiossasi ylennetään. Jos et sovi siihen muottiin ulkomuotosi tai koulutuksesi puolesta, niin ei ehkä kannata jäädä odottelemaan ylennystä liian pitkäksi aikaa jos muita mahdollisuuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran katso läpi sormien (aina ei voi voittaa), mutta jos toistuvasti menee jollekin toiselle, niin mieti,
a) edustavatko valitut jotenkin aivan eri ihmistyyppiä kuin sinä,
b) mitä pomo ajattelee sinusta, miten hän näkee sinut.Ja tee johtopäätökset ja vaihda firmaa.
Et sinä voi tehdä yhtään mitään jos firmassasi esim ylennetään vain mies-ekstrovertteja tai jos pomoksi ei näe sinussa potentiaalia tai haluaa tahallaan pitää hyvän työjuhdan aisoissa. Älä jää ahkeroimaan-pahkeroimaan itseäsi hengiltä, vaan löydä paikka, jossa sinua arvostetaan oikeista syistä.
Kokeilin tätä kerran. Kävi sitten niin, että uudessa paikassa oli paljon ihan avoimia ristiriitoja ja päätin koeajalla, että en jää sinne kuuntelemaan huutoa ja ihmisten juonitteluja. Joten hain sitten takaisin edelliselle työnantajalle. En saanut palkkaani neuvoteltua ylöspäin paluutilanteessakaan.
Olen nyt koittanut ottaa asenteen, että en edes yritä edistyä, keskityn vaan tekemään keskinkertaista suoritusta ja unohtumaan, koska sillä ahkeruudella en ole saanut arvostusta. Lohduttaa tosin, että on meillä ainakin yksi toinen ahkera, minua fiksumpi ja paljon mukavampi, joka ei myöskään ole saanut ylennyksiä. Ne, jotka ovat saaneet, ovat olleet todella mukavia ja ihmis-ihmisiä, ja ehkä myös oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Joskus on vielä haettava ulkopuolelta töitä, koska haluaisin paremman palkkatason, nyt on vaan kerättävä kokemusta ja tosiaan pyrittävä siihen, että ei tee enää liikaa, koska ahkeruus ei ketään kiinnosta. Niin ja pitäisi ehkä opetella sellaiseksi mukavan leppoisaksi tantaksi, kuten nuo muut ylennetyt.
Ei nyt varsinaisesti ylennyksestä ollut kyse, mutta uusien työtehtävien opettelu ei tuonutkaan palkkaan yhtään lisää ja enhän minä sitä hyvällä katsellut vaan mm. siitä syystä irtisanouduin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisella sektorilla tämä on toisinaan aivan normaali tilanne. Joku virka, joka ei ole aivan johtajatason virka, ehkä enemmän päällikkötason virka, laitetaan sisäiseen hakuun. Riippuu hallintosäännöstö onko tämä mahdollista. Usein sitten siihen on hakijoina saman työyhteisön kaikki pätevät tekijät.
Isommat viskaalit tekevät päätöksen ja se on sillä selvä. Sitten vain pokkana jatketaan työntekoa, ei siinä sen kummempaa.
Julkkarilla purjehtii läpi palkkaluokkien ylimmälle tasolle ilman minkään tason pätevyyttä kunhan on oikea puoluekirja takataskussa. Vrt valtion tarkastuvirasto runoasiantuntija yli-viikari.
Jos tuo on totta, niin eikö sitten se ylennys ole tosi helppo saada, sen kun liittyy oikeaan puolueeseen? Miksi ei käyttäisi tätä keinoa jos se on varma tie valintaan?
Niin vähää töitä ei olekkaan, että vihervassareiden tai kepun jäsenkirjaa hankkisin. Kaikki, koko suku ja ystävät hylkäisivät.
Alue: Aihe vapaa
Hain työpaikallani olevaa esihenkilön tehtävää pari vuotta sitten. Talon sisältä oli 2 hakijaa, lisäksi 5 ulkopuolista. Toinen talon sisäinen hakija, siis työkaverini, valittiin.
Ehkä n. pari kuukautta päätöksen jälkeen oli kiusallinen ja jotenkin nolo olo. Miten mä nyt menin hakemaan paikkaa kun en sitä saanut. Sitten puhuttelin itseni ja totesin, että ei tämä mikään maailmanloppu ollut. Valitsijat totesivat toisen paremmaksi ja sillä selvä. Ei se vähennä mun arvoa ja osaamista työntekijänä. Nyt olen ihan sinut asian kanssa enkä ole aikoihin edes miettinyt koko hommaa, mutta kyllä se aluksi vähän koville otti.