Onko äitienpäivä sinun päiväsi, vai kenen ehdoilla päivää vietät?

On ihan mun oma päiväni. Äitini sekä anoppini ovat kuolleet. Mies hoitaa jollain tavalla ruokapuolen, teini hommaa lahjan ja kukan.

Omilla ehdoillani elän kaikkina vuoden päivinä. Suosittelen kasvattamaan selkärangan. Helpottaa elämää kummasti. 

Surullista, että ole vieläkin puolisosi tossun alla, vaikka olette jo eronneetkin. Meillä äitienpäivää ei vietetä mitenkään erityisemmin. Lapset askartelevat kortit päiväkodissa ja syödään kakkua tai jätskiä. 

On todellakin oma päivä. Ei ole mitään paineita muistaa edes omaa äitiä. Tuskimpa teini rustaa edes korttia. Voi olla, ettei sano edes hyvää äitienpäivää.

Turha juhla minusta muutenkin, minusta jokainen päivä joko on, tai ei ole äitien päivä.

Facebookissa on äitienpäivänäkin sietämätöntä itsekehua superegoilevilta oman elämänsä virtuaaliperfektionisteilla.

Ainut mikä on merkityksellistä on näiden pikku- lapsien omin pikkukätösin väkräämillä hellyyttävillä lahjoilla :).

Minun ja muiden perheemme äitien eli lastemme mummujen.

Aamupäivällä kierrämme mummulat (toinen hoitokodissa) jo aikuisten lasten kanssa. He tulevat siis omasta kotoaan sovittuna aikana.

Iltapäivällä käymme syömässä, mutta valitettavasti mummut eivät enää jaksa tähän osallistua.

Toki muistamme mummuja muutenkin, mutta kiva viedä kukka ihan näin Äitienpäivänäkin.

4 lapsen eri isän äitillä voi karoke ilta venähtää vähän pitkäksi.

Päivä muiden joukossa. Saan lapsilta jotain askarteluja, saatetaan käydä mun vanhempien luona, tai sit ei. Riippuu onko muita kiireitä. Jos on, soitetaan lasten kaa. Miehen vanhemmat asuu kaukana, soittaa lasten kaa äidilleen.

En odota mitään erityispäivää, äiti olen ollut jo yli 15v joka päivä, ja päivittäin mut saadaan tuntemaan se tärkeäksi, se riittää.

Ei juosta anoppilassa eikä äitini luona. Lähetetään kortit. Lapsikin on jo nuori aikuinen ja asuu omillaan toisella paikkakunnalla.

Mies laittaa aamupalabrunssin.

Päivä muiden joukossa. Mies todennäköisesti tajuaa hankkia kauniin kukkakimpun, koska vuosia sitten itkin, kun kukaan ei muistanut äitienpäivää lainkaan ja olin kamalan pettynyt. Tytär on yleensä aina tehnyt ihanan kortin. Jos hyvin käy tulee pojaltakin jokin hauska kuva tms. viestinä. Tänä vuonna olen saanut yllättyä pojan osallistumisesta juhliin, koska tyttöystävänsä muistuttaa häntä (juu, tämä perinteinen naisen rooli), että pitää muistaa perheenjäseniä juhlapäivinä.

Tänä vuonna meillä on aika kiireinen äitienpäivä. Saatetaan poikkeuksellisesti käydä anoppilassa (kivaa!) ja äidin haudalla, kun joka tapauksessa olemme tyttären kanssa siellä päin liikenteessä. Poika on töissä oikeastaan koko päivän. Miehen suunnitelmista en vielä tiedä.

Tavallisesti ollaan kotona, mutta vietetään päivä tavallisesti.

Ei kenenkään päivä, en onnittele tms yksi päivä muiden joukossa, ei oo minkäänlaisia välejä molempiin vanhempiin, toi äitienpäiväkin on pelkkää kaupallista roskaa.

Äiti hylkäsi minut puolivuotiaana ja äitienpäivä on minulle aina raskas. En kuitenkaan näytä sitä lapsilleni, jotka haluavat muistaa minua.

~ mummo ~

Minun ehdoilla päivä on aina mennyt. On 22. Äitienpäivä.

Ihan tavallinen päivä muiden päivien joukossa. En marttyyriksi ala, enkä halua mitään pakollisia muistamisia ym. Kaupallisuus on isketty tähänkin päivään. 

Itse olin sen verran nössö, että en osannut lopettaa heti alkuun kyläreissuja. Alkuvuosina piti käydä saman päivän aikana miehen mummon, miehen äidin ja minun äidin luona. Kun esikoinen oli viimeistä äitienpäivää kotona, halusin viettää päivän oman perheen kesken. Sitäkin äiti ja anoppi yritti pilata syyllistämällä, että heille on varmasti viimeinen äitienpäivä elossa. Silloin päätin, että enää en äitienpäivänä lähde minnekään kylään.

Itselleni en toivo mitään muistamisia, mutta äitiäni ja mieheni äitiä on jotenkin muistettava. Eli periaatteessa heidän ehdoillaan mennään. Tai oikeastaan äitini, koska hän on, sanotaanki, joustamattomampi. Anopille käy kahvittelu vaikka jonain eri päivänäkin....

Vähän hassuja te jotka sanotte että ihan tavallinen päivä, mutta kuitenkin odotatte saavanne kukkia ja korttia ja brunsseja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassuja te jotka sanotte että ihan tavallinen päivä, mutta kuitenkin odotatte saavanne kukkia ja korttia ja brunsseja.

Missä näet viestin, jossa sanotaan olevan tavallinen päivä ja odotetaan brunsseja sekä lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassuja te jotka sanotte että ihan tavallinen päivä, mutta kuitenkin odotatte saavanne kukkia ja korttia ja brunsseja.

Missä näet viestin, jossa sanotaan olevan tavallinen päivä ja odotetaan brunsseja sekä lahjoja?

ks. viestit 7 ja 9.

Lapsuudesta muistan kuinka äitienpäivänä piti tunkea aina mummolaan ja siellä oltiin aina todella kauan. Lisäksi tuohon vierailuun ei oltu varauduttu mitenkään eli mummolassa ei oltu siivottu, eikä mitään tarjoilija hankittu. Vieraiden piti sitten viedä kakkukaupat mukanaan. Mummolla oli neljä lasta. Joku näistä olisi kyllä voinut hoitaa mummolan siivouksen tai hankkia sinne siivoojan lahjana mummolle. Sitten jossakin vaiheessa taisin kieltäytyä näistä pakkovierailuista ja sitten mummo olikin jo huonokuntoinen ja näitä vierailuja ei enää ollutkaan.