Kuka teillä on päättänyt asuinpaikan, mies vai nainen?

Ei ole tarvinnut joustaa, kun on haluttu samaa asiaa.

Tai no, asuttiin ennen yhteenmuuttoa parin talon päässä toisistamme ja koska miehellä omistusasunto (ja vieläpä isompi sellainen), oli valinta helppo. Eikä meistä kumpikaan edes halua pois tästä paikasta.

Asuinpaikasta ei ole koskaan tarvinnut kinastella. Myös taloa rakentaessa oltiin samoilla linjoilla, ja lopputulokseen ollaan molemmat tyytyväisiä.

asuinpaikaksi valitaan sellainen, missä kaikki nävevät hyviä puolia ja kukaan ei näe hirveästi huonoja puolia?

Muutin miehen omistamaan taloon vuokra-asunnostani. Irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta ja menin opiskelemaan uuden ammatin. Päivääkään en ole katunut.

Ostimme yhteisen asunnon näiden kahden paikkakunnan välillä sijaitsevasta kaupungista.

vain toinen päättää. Meillä on mennyt niin että minä olen katsellut asunnon parilta yhdessä sopivaksi katsomaltamme alueelta ja kun se on molempia miellyttänyt, on muutettu.



Mutta minä olen kyllä se joka asunnon vaihdon laittaa vireille. Asuttaisiin siinä opiskeluaikojen yksiössä varmaan vieläkin jos miehestä olisi kiinni...

mutta minä varmaan joustan, että päästään kompromisiin. Mies kasvanut Jollaksen (Helsinki siis) perukoilla merenrantatontilla ja halajaa samaa omille lapsilleen. Minä taas olen keskustan vahoista taloista keskeltä kaupunkia, joten meillä on ihan erilaiset mieltymykset. Olemme etsimässä isompaa asuntoa nykyisen tilalle ja samalla on noussut esiin vanha "kiistamme" asuinpaikasta, koska nykyiseltä alueelta ei oikein löydy varteenotetavia asuntoja.

minä asuin Turussa, mies Helsingissä. Olimme kotoisin samasta kaupungista Helsingin lähistöltä ja sinne muutimme yhteen lähinnä minun ehdotuksestani. Mies olisi voinut jäädä Helsinkiin asumaan kalliisti ja ahtaasti, mutta minä olin pitkänäköisempi ja ajattelin jo lapsia ym. tulevaisuutta. Yhtään ei olla kaduttu.

Tottakai yhdessä, eihän tuollaista voi vain toinen päättää. .

Jos ei ole erimielisyyksiä ja jos kumpikin haluaa samaa niin totta kai on helppo päättää yhdessä. Mutta minkäs teet kun toinen haluaa ihan eri asioita:( Voisin olla valmis johonkin kompromissiin, mutta en kuitenkaan voi mennä pelkästään miehen mielen mukaan. Välillä tuntuu että ei tästä meidän elämästä yhdessä tuu mitään.

ap

Alkutilanteessa asuttiin eri paikkakunnilla eikä kumpikaan halunnut muuttaa. Minä sitten muutin omalla päätökselläni, mies ei halunnut ottaa niin isosta ratkaisusta mitään vastuuta. Kaupunginosa valittiin käytännöllisistä syistä vastoin toiveitani. Valitsin siis itse perhesyistä vaihtoehdon, jota en olisi yksin elävänä missään tapauksessa valinnut.



Kun perhetilanne muuttui (lähellä asuva isovanhempi kuoli ja lapsi oli lähdössä yläasteelle), taivuttelin perheen muuttamaan alueelle, jolle minä yksin halusin. Muut vastustivat, mutta huomasivat nopeasti, että olin oikeassa.



Nyt kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka olen tehnyt kaikki valinnat diktatorisesti yksin. Olen myös omistanut kotimme aina yksin, mikä on antanut päätöksilleni pontta.

Mun opiskelupaikka ja työpaikka ovat Helsingissä. Mies taas tekee etähommia, joten voisi työskennellä missä vain, mutta ei halua pk-seudulta pois.

Muutettiin Keski-Suomesta pk-seudulle, kun mies sai Lohjalta töitä eikä Lohja asuinpaikkana houkutellut kumpaakaan. Asuinpaikaksi valittiin lähes itsestäänselvästi Espoo, koska täältä Lohjalle on nopea kulkea. Ei tunnettu alueita sen enempää, joten lähinnä miehen töihin kulkemisen takia valikoitui tämä paikka, aluksi asuttiin vuokralla ja kun hyväksi todettiin, ostettiin oma. Vääntöä ei tarvinnut asiasta käydä, molemmat oltiin varsin yksimielisiä.

vaikka yksi kriteeri olikin miehen sujuva työmatka. Minä hain sitten työpaikkaa paikkakunnalle muuton jälkeen.

Mies sai Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä, minä en hänen kotimaastaan. Yhdessä me ollaan päätetty, minä tosin olen tehnyt etsintätuön ekaksi. Oikein onnistuyneesti, sanoo mieheni.

6v pääkaupunkiseudulla, silloin minä tein lopulliset päätökset (asuttiin 3 asunnossa) siitä missä asutaan. Tosin kuuntelin miehen mielipiteen, jos jokin paikka oli hänelle EI, niin en tietenkään pakottanut...



Pari vuotta sitten muutettiin takaisin kotikaupunkiin, ensimmäisen asunnon täällä valitsin minä. Nyt rakennetaan omaa taloa ja siitä yhdessä keskusteltiin että minne päin. Oli aika helppo homma, koska oli niin yhteneväiset mielipiteet minne päin ei kumpikaan halunnut.

toinen haluaa keskustaan kerrostaloon, toinen syrjään ok-taloon?

ja koko perhe muutettiin 250 km päähän ensimmäisestä kodistamme/ kotiseudulta. Täällä ollaan yhä....

toinen haluaa keskustaan kerrostaloon, toinen syrjään ok-taloon?

Toinen haluaa Itään (Itä-Helsinki -> edullista asumista, saa isomman asunnon vähemmällä lainalla), toinen Länteen (Espoo -> pienempi asunto tai enemmän lainaa). Keskusta ei ole sopiva kompromissi koska siellä hinnat kaikkein korkeimpia.

ap

kotiseudulla. Kotikaupunki on yhteinen, mutta minä taisin enemmän haluta asua just näillä seuduilla. Mutta toisaalta mies puhu mut ympäri just tän talon kohdalla.