allergikot - kuinka paljon rajoitatte elämäänne allergian takia?

Olen itse aina ollut sitä mieltä, että en lakkaa elämästä yhdenkään allergian takia, vaan selviän lääkkeillä (ja luopumalla lähinnä vain siitä, mistä puoluminen ei tee kipeää). En esim meikkaa, koska ihottumaa tulee helposti ja voin siitä surematta luopua, mutta mökkeilen, vaikka siellä on kaikenlaista siitepölyä ja muuta pölyä, koska kuitenkin antihistamiinien kanssa pystyn ja se on kivaa.



Läheinen ystäväni sen sijaan on aivan yhtäkkiä alkanut saada anafylaktisia shokkeja. Kesän aikana tullut useita, joista kaksi on vienyt sairaalaan, toinen useiksi päiviksi. Shokkien aiheuttajaa ei ole vielä löydetty, mutta ne kaikki ovat tuleet ns. "rakkaimmassa harrastuksessa", ulkona luonnossa. Hän on aivan paniikissa ja uskoo elämänsä olevan ohi. Hän pelkää saavansa taas reaktion ja ettei kukaan ole näkemässä ja soittamassa apua tai vaikka olisikin, ettei selviä siitä enää. Hän ei uskalla mennä ulos, koska se aiheuttaja voi olla mikä vaan. lisäksi hän suree sitä, että ei enää voi tehdä asioita, joista nauttii vaan joutuu elämään mielestään tylsää elämää. Sen lisäksi hän suree sitä, että sairastumalla tekee muidenkin elämästä kurjaa, esim myös hänen puolisonsa on nauttinut samasta harrastuksesta, jossa kaikki heidän vapaa-aikansa on kulunut.



Ylireagoiko hän, vai onko tosiaan pakko luopua 'kaikesta'? Onko todennäköistä, että jollain estolääkityksellä saa shokit pois tai ainakin turvallisen määrän lisäaikaa ambulanssin soittamiseen? Hänellä on epi-pen, mutta hän ei ole varma, että osaa käyttää sitä tilanteen tullen. EIkä kai se yksinään riitäkään?