Mitä isompien ihmisten asioita olette joutuneet tekemään lapsena?

Hoidin pikkusiskoni asioita siitä lähtien kun olin 13v. Vanhemmat ei erosekoiluissaan ehtineet ja muistaneet hoitaa lapsiaan, olivat paljon poissa. Tein kotona viikkosiivoukset yksin ja laitoin usein ruokaa. Heti kun sain mopokortin 15v, kuskasin siskoa kouluun ja harrastuksiin.

Minäolen myös hoitanut pikkusisaruksen asioita, ja yrittänyt ottaa arjesta vastuuta, vanhemmillamme oli ongelmia. Jäi traumat.

Olen ollut lapsenvahtina yön yli alle vuoden ikäiselle naapurin vauvalle 11-vuotiaana.

Kantamaan henkisen vastuun, ettei toinen vanhempi romahda, koska toisesta ei ollut huolehtimaan meistä lapsista. Toimimaan pikkuterapeuttina. Kuinka vihasinkaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kantamaan henkisen vastuun, ettei toinen vanhempi romahda, koska toisesta ei ollut huolehtimaan meistä lapsista. Toimimaan pikkuterapeuttina. Kuinka vihasinkaan sitä.

Hyvin sanoitettu. Sama.

Vierailija kirjoitti:

Minäolen myös hoitanut pikkusisaruksen asioita, ja yrittänyt ottaa arjesta vastuuta, vanhemmillamme oli ongelmia. Jäi traumat.

Minulla oli samanlainen tilanne ja lisäksi vanhempani pistivät minut lapsena hoitamaan omien sotkujensa seurauksia, kun eivät itse kehdanneet niitä hoitaa (esim. lähettivät minut lähikauppaan hakemaan ruokaa, kun eivät itse kehdanneet mennä koska olivat sinne velkaa).Toinen vanhemmistani oli alkoholiongelmainen ja toinen tyhmä kuin saapas. Jäi koko elämän kestävät traumat.

12 v kävin kesätöissä hoitamassa veljeni lapsia n 6 h päivässä.

Lapset olivat 3 v ja 1,5 v down-lapsi.

Ajoin n 7 km polkupyörällä edestakasin. Kellään mitään puhelinta ei ollut.

Olimme köyhiä ja minun oli tienattava koulurahoja.

Sitten koulureissuilla, johon kuljin bussilla n 10 km, hoidin vanhempieni pankkiasioita.

Silloin se ei tuntunut miltään, mutta omien lasten myötä ja varsinkin lastenlasten, en kyllä antaisi niin paljon vastuuta. Tämä oli 60-luvun alussa.

Toki äitini oli joutunut pikkupiiaksi 8 v, joten hän varmaan ajatteli, että 12 v on lähes aikuinen.🙄

Miksi te valehtelette niin paljon? 500 km mökille! Eikö vähempi olisi riitänyt? Kun te kirjoituksissanne kuskaatte kavereitanne (lokkeja), niin etäsyydet ovat 300 km - ei 30 km. Jos valehtelee, täytyy valehdella uskottavasti.

Jouduin lapsena huolehtimaan pikkusisaruksista ja äidin perhepäivähoitolapsista niin paljon että mikäli naisella mitään hoivaviettiä edes on, niin omani kului loppuun jo tuolloin joten nyt olen onnellisesti vapaaehtoisesti lapseton.

Jouduin aina kesäisin veivaamaan markiisiverhon (aurinkosuoja parvekkeella) ylös ja alas. Joskus joku toinen teki sen. Jouduin pulaan kasarilla kun minut jätettiin liian pienenä yksin maatilalomalle Parkanoon, psykoemäntä otti minut panttivangiksi ja en saanut soittaa kotiin - ettei emännän lomapalkkiorahat mene. En voinut olla ulkona suuren paarmakannan ja hyttysten vuoksi, olin sisällä yksin lukemassa huonoja sarjakuvalehtiä tai tuijottamassa ahdistuneena seinää. Paniikki päällä, koska pitivät panttivankina. Sen perheen lapset kiusasivat. Vanhempien tempaus oli siis jättää sinne, mikä ei ollut hyvä idea.

Mä jäin 14vuotiaana isoon omakotitaloon asumaan yksin. Virallisesti olin toisen erovanhemman alaisena, mutta käytännössä hän oli jo muuttanut muualle. Kävin koulussa, koska siellä sain ruoan ja pöllittyä vessapaperia. Laskut mitä tuli, vein joko sossuun tai postitin huoltajalle, joka ei niitä maksanut, koska hänen mielestään se maksaa kuka kuluttaa. Sossussa kävin lastenvalvojalla, jolle tilanne oli ok, koska kuitenkin kävin koulussa. Nykypäivänä mut olisi huostattu kiireellä, silloin ei niin toimittu, vaan olin useamman vuoden vapaa kuin taivaan lintu.

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin 14vuotiaana isoon omakotitaloon asumaan yksin. Virallisesti olin toisen erovanhemman alaisena, mutta käytännössä hän oli jo muuttanut muualle. Kävin koulussa, koska siellä sain ruoan ja pöllittyä vessapaperia. Laskut mitä tuli, vein joko sossuun tai postitin huoltajalle, joka ei niitä maksanut, koska hänen mielestään se maksaa kuka kuluttaa. Sossussa kävin lastenvalvojalla, jolle tilanne oli ok, koska kuitenkin kävin koulussa. Nykypäivänä mut olisi huostattu kiireellä, silloin ei niin toimittu, vaan olin useamman vuoden vapaa kuin taivaan lintu.

Tuo olisi ollut ihanaa. Itsellä ei mitään yksityisyyttä pienessä kodissa persoonallisuushäiriöisten vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lapsena huolehtimaan pikkusisaruksista ja äidin perhepäivähoitolapsista niin paljon että mikäli naisella mitään hoivaviettiä edes on, niin omani kului loppuun jo tuolloin joten nyt olen onnellisesti vapaaehtoisesti lapseton.

Mulla sama alkkisvanhempien suhteen. Nykyään olen allerginen ihan kaikelle hyysäämiselle.

Täytin isän kanssa yhdessä veroilmoituksen jo 7-vuotiaasta lähtien eli heti kun osasin kirjoittaa. Kävin kaupassa (jossa tili) ja ostin usein perheen ruoat noin saman ikäisestä alkaen. Nostin myös pankista rahaa vanhempien tililtä (heille lähinnä) mikä ainakin tuntuu nyt ihan laittomalta puuhalta? Opettajani lähetti myös minut usein ekalta luokalta kesken tunnin. ostoksille. Kävin ainakin apteekissa ostamassa hänelle Strepsilsejä, ruokakaupassa ostamassa lakritsia ja läheisen kerrostalon kellarissa ollessa kukkakaupasta kukkia. Kotona pesin perheen kaikki pyykit noin 9-vuotiaasta alkaen. Olin tosi iloinen kun olin 10v ja saimme uuden pesukoneen. Samana vuonna syntyi nuorin siskoni, jota hoidin aina koulupäivän jälkeen haettuani hänet ensin hoitotädiltä.. Siivosin kotona aika paljon toisen, minua 3 vuotta nuoremman siskon kanssa, että äiti olisi hyvällä tuulella töistä palattuaan. Ruokaakin teimme perheelle usein vaikka olimme alakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin 14vuotiaana isoon omakotitaloon asumaan yksin. Virallisesti olin toisen erovanhemman alaisena, mutta käytännössä hän oli jo muuttanut muualle. Kävin koulussa, koska siellä sain ruoan ja pöllittyä vessapaperia. Laskut mitä tuli, vein joko sossuun tai postitin huoltajalle, joka ei niitä maksanut, koska hänen mielestään se maksaa kuka kuluttaa. Sossussa kävin lastenvalvojalla, jolle tilanne oli ok, koska kuitenkin kävin koulussa. Nykypäivänä mut olisi huostattu kiireellä, silloin ei niin toimittu, vaan olin useamman vuoden vapaa kuin taivaan lintu.

Tuo olisi ollut ihanaa. Itsellä ei mitään yksityisyyttä pienessä kodissa persoonallisuushäiriöisten vanhempien kanssa.

Tavallaan se olikin. Siitä kasvuvaiheessa vaan jäi ominaisuus, että haluan edelleen itse päättää asioistani, enkä olla tilivelvollinen kellekään. Työnantajan vaatimukset täytän, elän tietysti lain ja asetusten mukaan, täytän velvollisuuteni, mutta muitten tahojen asettamiin rajoihin en oikein asetu. Olen kapinoinut kaikkia vastaan, kun ei ole tarvinnut vanhempia vastaan kapinoida. Nyt alan jo olla sujut, enää en jaksa tempoa.

hakemaan ympärikännissä olevaa isääni autolla teininä 15-17 vuotiaana milloin mistäkin.

Tällaista käänteistä vanhemmuutta ja ns. omaishoitajana toimimista alaikäisenä on ollut maassamme jonkun verran, on ehkä vieläkin. Ns. kehittyvissä maissa voi olla yleistäkin. Liikaa vastuuta liian varhain alaikäiselle. Se voi jättää syvätkin jäljet. Alaikäinen lapsi ja nuori tarvitsisi vielä turvaa ja suojaa. Vastuuta vain asteittain, ikätasoisesti.

Jouduin hakemaan täytekakun,jonka äiti oli tilannut elannon kauppaan. Kakkua ei löytynyt ja vihaisennäköiset myyjät käskivät odottaa. Istua nyhjötin kaupan nurkassa monta tuntia. En tiennyt,mitä olisin tehnyt. En uskaltanut kysyä myyjiltä,enkä uskaltanut lähteä kotiin ilman kakkua,koska kakku oli tilattu illalla saapuvia vieraita varten. Eikä minulla ollut rahaa ostaa tilalle muuta. Lopuksi kello tuli 17 ja kauppa suljettiin,eikä kakkua näkynyt. Itkin koko matkan,kun pyöräilin kotiin. Äiti oli tosi vihainen,juhlat ovat nyt pilalla.

Faijalle soutamassa, kun se oli vähän maistissa ja halusi ongelle, ajanut traktoria heinäpellolla ja muutenkin heinätöissä apuna yms. 80- luvulla böndellä ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

hakemaan ympärikännissä olevaa isääni autolla teininä 15-17 vuotiaana milloin mistäkin.

Samoin alakoulu ikäisenä jouduin etsimään isäpuolta milloin kenenkin juopon tyköä pyörällä pitkin kylää