Lippulaivan päiväkodissa oli eilen leikkiaitauksessa kymmeniä 2-3 -vuotiaita, joista vähintään viisi itki. Kaksi hoitajaa jutteli keskenään ammattimaisesti hymyillen. Kolme aikuista kuunteli naista, joka esitteli jotain. Sanoin yhdelle ylipainoiselle viisikymppiselle hoitajalle, joka istui yksinään, että teillä itkee liian moni lapsi. Hän ohitti arvostelun ja väänsi sen "joo, niitä on monta", siis monta lasta. Hän pudisti päätään pitkään ja jatkoi sitä kuljettuani ohitse. Ei resurssit eivätkä hoitajat riitä eikä voi mitään. Paremminkin kyse oli autoritaarisesta "vakavasta leikistä" ja hoitajat ajattelivat, että "antaa niiden itkeä, niin oppivat olemaan vaatimatta". Minun poikani ei itkenyt ja olimme aina lähellä.

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi