Vanhan miehen elämää
Isäni on sitkeä sissi. Hän on 81-vuotias ja huhkii menemään minkä ehtii, leikkaa puita, luo lumet, vaihtaa autonrenkaat, tekee puutarhatöitä, kokkaa ja huh, mitä kaikkea. Olen kysynyt, oletko ihan varma, että jaksat kaikkea tuota (olen huolissani), niin hän vastaa, ettei tunnu missään, onko tämä lopun alkua vaiko vain äärimmäisen hyvä fysiikka?
Kommentit (4)
Kai se jossain tuntuu, mutta pidän häntä normaalikuntoisena yli 80-vuotiaana. Palkkatyöstä saa lepoa ja aikaa jää tehdä hitaammin niitä lumitöitäkin. Lumityöt voivat olla raskaista, kun lunta voi tulla kerralla enemmän. Ei se matka tapa vaan se vauhti. Hyvällä tekniikalla voi tehdä. Onko hänellä sairauksia? Saako tarvittaessa lumiauran käymään pihassa?
Nykyisin ihmiset ovat kuin eri puusta tehtyjä. Minä itse naisena teen lumityöt, mies tekee vain valituksen jälkeen jotain ja sen jälkeen valittelee kipuja. Meistä minä olen siis se jaksavampi, sitkeämpi, teknisesti osaavampi, kokeneempi ja kestävämpi.
Meillä 85 v. isäni tahti alkaa hiukan hiipua mutta edelleen käy joka päivä kirjastossa, kaupungilla syömässä tms. Omakotitalo ja pihahommia tekee. Ja jos jotain tehdään yhdessä aikaisin aamulla pitää aloittaa. On ne kovia :)
MInun muutaman vuoden sinun isääsi vanhempi isäni tekee suurin piirtein samoja hommia kuin on aina tehnyt. Paitsi töitä, ja niitäkin hän pystyisi tekemään vaivatta. Hän on siirtynyt palloilulajeista yksilölajeihin pari-kolmikymppisten puulaakikaverien usein hyvin rajun pelityylin vuoksi. Ja avantouinti on jäänyt pois, mutta järvi kutsuu jo kesäkuun alussa.
Äiti on samaa maata. Ja kummallakin aivot ovat yhtä terävät kuin ennenkin.
Minä olen pudonnut aika kauas puusta.
Nyky normaali. Olin 84 vuotiaan setäni kanssa viikon pilkkireissulla pohjoisempana. Ei huolinut porakone kairaani käyttöönsä vaan veivasi omallaan reiät.