Onko tärkeämpää päästä jättämään puolisonsa vai pysyä yhdessä lastensa kanssa?
Periaatteessa ihan hyvä mies, mutta ei enää sopiva mulle. Kouluikäiset lapset. Perheenä elämä sujuu, mutta parisuhde on jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin. Tukiverkkoja ei ole. Minun ystävät hävisivät elämänmuutosten myötä, miehellä edelleen ystävänsä joiden kanssa voi tehdä reissuja kun istun kotona hoitamassa lapsia. Kaksin ei koskaan päästä minnekään. Halutaan elämältä eri asioita. Minä opiskelen töiden ohella ja urheilen, mies katsoo urheilua ja juo kaljaa. Ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa ja ei vaan enää kiinnostakaan. Tää on kai se klassinen erilleen kasvaminen. Haluaisin jättää mieheni ja aloittaa elämän alusta jossain muualla, mutta en pysty rikkomaan lasteni perhettä. Omaa vapautta tärkeämpää pystyä olemaan läsnä lasten jokapäiväisessä elämässä. Jumissa siis ollaan tässä avioliitossa vielä 11 vuotta.
Kommentit (21)
Tärkeämpää olla yhdessä lasten kanssa
Eroa ihmeessä. Sinulla ei ole ystäviä eikä tukiverkkoa, todennäköisesti ei rahaakaan, joten olisit köyhä ja yksinäinen, siinä sitä on onnellista tulevaisuutta ihan tarpeeksi.
Oletko puhunut miehellesi? Lastenhoitoapua voi ostaa, jos oikeasti haluaa. Saat erota, jos haluat. Sinun pitää laittaa elämänarvot järjestykseen. Mitä haluat eniten ja sitten arvioit elätkö siten miten haluat ja mitä pitäisi muuttaa.
Onko teillä koskaan mitään yhteistä ollutkaan. Mikä on muuttunut? Puhu miehellesi.
Tuossa nyt vielä olisi pohjaa yrittää kasvaa yhteen taas, älä nyt noin vähällä luovuta. Älä toisaalta jää tuohonkaan tilaan. Puhu, kerro muutoksen tarpeesta miehelle, mene sinäkin vaikka johonkin urheilutapahtumaan ja hanki sieltä kavereita.
Opiskeletko kotoa käsin? Miksi opiskelet? Eikö työ jo vie tarpeeksi aikaa pois lapsilta? Opiskelu luokitellaan kyllä omaksi ajaksi lapsiperheessä. Mies myös, miksi ei käytä aikaansa lapsiin?
Jaahas... Taas nainen joka jättää miehensä kun rahat on pumpattu loppuun. HÄPEÄ!
On tärkeää olla lasten kanssa. Ja voithan touhuta mitä haluat siinä sivussa. Ehkä se johtaa johonkin uuteen. Pidä silmät ja mieli avoinna.
Olet tehnyt valintoja ja nyt elät niiden kanssa. Tietysti sinua kiinnostaisi hotelliviikonloppu jonkun mieskomistuksen kanssa. Hyvää ruokaa ja intohimoista seksiä. Ei tarvitsisi miettiä lapsia eikä sitä itsestäänselvyyttä sohvalla eli miestä. Mutta juu ap, oletko tosissasi miettimässä että se kaikki uusi olisi vain noita hotelliviikonloppuja? Et voi olla niin typerä.
Minun vanhemmat oli lasten takia yhdessä. Erosivat kun pikkuveljeni muutti viimeisenä pois kotoa opiskelemaan. Muistot lapsuuden kodista on lähinnä kireä tunnelma. Äiti ja isä eivät koskaan vitsailleet tai jutustelleet mukavia keskenään. Puhuivat keskenään sillon kun oli jotain oikeaa asiaa ja muuten olivat omissa menoissaan tai puuhasivat omiaan kotona. Lapsena sai olla koko ajan vähän varuillaan ja oli jotenkin hämmentävää koko ajan. Se äidin pettynyt ja vittuuntunut katse oli jotain ihan omaa luokkaansa, millä katsoi isää. Muistan kun serkkujen luona kylässä ihmettelin kovasti miten tädilläni näytti olevan hauskaa miehensä kanssa. Kyllä lapset tajuaa kun jotain on vialla. Ei sitä onnellista perhettä pysty näyttelemään. Olisin paljon mielummin asunut isän ja äidin luona eri osoitteissa vaikka vuoroviikoin kuin kuvitellut että se ihmeellinen teennäinen kulissien pystyssä väkisin pitäminen on oikeaa perhe-elämää. Kukaan meistä sisaruksista ei muuten halua lapsia. Taitaa olla syynä tämä perhemalli, mikä saatiin lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat oli lasten takia yhdessä. Erosivat kun pikkuveljeni muutti viimeisenä pois kotoa opiskelemaan. Muistot lapsuuden kodista on lähinnä kireä tunnelma. Äiti ja isä eivät koskaan vitsailleet tai jutustelleet mukavia keskenään. Puhuivat keskenään sillon kun oli jotain oikeaa asiaa ja muuten olivat omissa menoissaan tai puuhasivat omiaan kotona. Lapsena sai olla koko ajan vähän varuillaan ja oli jotenkin hämmentävää koko ajan. Se äidin pettynyt ja vittuuntunut katse oli jotain ihan omaa luokkaansa, millä katsoi isää. Muistan kun serkkujen luona kylässä ihmettelin kovasti miten tädilläni näytti olevan hauskaa miehensä kanssa. Kyllä lapset tajuaa kun jotain on vialla. Ei sitä onnellista perhettä pysty näyttelemään. Olisin paljon mielummin asunut isän ja äidin luona eri osoitteissa vaikka vuoroviikoin kuin kuvitellut että se ihmeellinen teennäinen kulissien pystyssä väkisin pitäminen on oikeaa perhe-elämää. Kukaan meistä sisaruksista ei muuten halua lapsia. Taitaa olla syynä tämä perhemalli, mikä saatiin lapsena.
Ymmärrän tämänkin pointin, mutta harvassa ovat ne pariskunnat, jotka eron jälkeen pystyvät hoitamaan eron hyvin. Jos sitä kinastelua on yhdessä ollessa, niin on se sitä erossakin, koska lasten takia oltava tekemisissä.
Lapset tärkeintä (ainakin minulle)
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat oli lasten takia yhdessä. Erosivat kun pikkuveljeni muutti viimeisenä pois kotoa opiskelemaan. Muistot lapsuuden kodista on lähinnä kireä tunnelma. Äiti ja isä eivät koskaan vitsailleet tai jutustelleet mukavia keskenään. Puhuivat keskenään sillon kun oli jotain oikeaa asiaa ja muuten olivat omissa menoissaan tai puuhasivat omiaan kotona. Lapsena sai olla koko ajan vähän varuillaan ja oli jotenkin hämmentävää koko ajan. Se äidin pettynyt ja vittuuntunut katse oli jotain ihan omaa luokkaansa, millä katsoi isää. Muistan kun serkkujen luona kylässä ihmettelin kovasti miten tädilläni näytti olevan hauskaa miehensä kanssa. Kyllä lapset tajuaa kun jotain on vialla. Ei sitä onnellista perhettä pysty näyttelemään. Olisin paljon mielummin asunut isän ja äidin luona eri osoitteissa vaikka vuoroviikoin kuin kuvitellut että se ihmeellinen teennäinen kulissien pystyssä väkisin pitäminen on oikeaa perhe-elämää. Kukaan meistä sisaruksista ei muuten halua lapsia. Taitaa olla syynä tämä perhemalli, mikä saatiin lapsena.
Huh miten tekstisi kolahti. Meillä juuri tämä tilanne tällä hetkellä, että tunnelma kireä ja minä naama norsunv....lla, kun en jaksaisi mieheni huonoa käytöstä. Lapsia on kaksi ja tätä he joutuvat seuraamaan. Olen kyllä jo tehnyt ratkaisun, että viimeistään kesällä olemme eri osoitteissa. Kiitos herättävästä tekstistäsi. Olet niin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat oli lasten takia yhdessä. Erosivat kun pikkuveljeni muutti viimeisenä pois kotoa opiskelemaan. Muistot lapsuuden kodista on lähinnä kireä tunnelma. Äiti ja isä eivät koskaan vitsailleet tai jutustelleet mukavia keskenään. Puhuivat keskenään sillon kun oli jotain oikeaa asiaa ja muuten olivat omissa menoissaan tai puuhasivat omiaan kotona. Lapsena sai olla koko ajan vähän varuillaan ja oli jotenkin hämmentävää koko ajan. Se äidin pettynyt ja vittuuntunut katse oli jotain ihan omaa luokkaansa, millä katsoi isää. Muistan kun serkkujen luona kylässä ihmettelin kovasti miten tädilläni näytti olevan hauskaa miehensä kanssa. Kyllä lapset tajuaa kun jotain on vialla. Ei sitä onnellista perhettä pysty näyttelemään. Olisin paljon mielummin asunut isän ja äidin luona eri osoitteissa vaikka vuoroviikoin kuin kuvitellut että se ihmeellinen teennäinen kulissien pystyssä väkisin pitäminen on oikeaa perhe-elämää. Kukaan meistä sisaruksista ei muuten halua lapsia. Taitaa olla syynä tämä perhemalli, mikä saatiin lapsena.
No tätäkin kyllä pelkään, että lapsille jää huonot muistot kodin ilmapiiristä. En edes muista milloin viimeksi olisin nauranut jollekin asialle mieheni kanssa yhdessä. Ap.
Eroa nyt ihmeessä, jos noin kypsyttää. Mikset voisi olla läsnä lastesi elämässä, jos eroat? Nytkin kirjoitat, että miehesi huitelee ihan muualla ja sinä hoidat yksin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat oli lasten takia yhdessä. Erosivat kun pikkuveljeni muutti viimeisenä pois kotoa opiskelemaan. Muistot lapsuuden kodista on lähinnä kireä tunnelma. Äiti ja isä eivät koskaan vitsailleet tai jutustelleet mukavia keskenään. Puhuivat keskenään sillon kun oli jotain oikeaa asiaa ja muuten olivat omissa menoissaan tai puuhasivat omiaan kotona. Lapsena sai olla koko ajan vähän varuillaan ja oli jotenkin hämmentävää koko ajan. Se äidin pettynyt ja vittuuntunut katse oli jotain ihan omaa luokkaansa, millä katsoi isää. Muistan kun serkkujen luona kylässä ihmettelin kovasti miten tädilläni näytti olevan hauskaa miehensä kanssa. Kyllä lapset tajuaa kun jotain on vialla. Ei sitä onnellista perhettä pysty näyttelemään. Olisin paljon mielummin asunut isän ja äidin luona eri osoitteissa vaikka vuoroviikoin kuin kuvitellut että se ihmeellinen teennäinen kulissien pystyssä väkisin pitäminen on oikeaa perhe-elämää. Kukaan meistä sisaruksista ei muuten halua lapsia. Taitaa olla syynä tämä perhemalli, mikä saatiin lapsena.
Ymmärrän tämänkin pointin, mutta harvassa ovat ne pariskunnat, jotka eron jälkeen pystyvät hoitamaan eron hyvin. Jos sitä kinastelua on yhdessä ollessa, niin on se sitä erossakin, koska lasten takia oltava tekemisissä.
Me ei kinasteltu ennen eroa eikä todellakaan eron jälkeen. En ole eron jälkeen halunnut olla exän kanssa missään tekemisissä. Näin on ollut hyvä. Tekosyy tuokin, että lasten takia oltava tekemisissä eron jälkeen. Ei todellakaan ole pakko.
Voithan hylätä niin miehen kuin lapsetkin. Lähdet vain mitään sanomatta.
Ehkä mieskin osallistuu, kun muutat eri osoitteeseen. Pääset sinäkin nauttimaan kaipaamastasi vapaasta ja mies hoitamaan lapsia vuorostaan. Itse olisin kuitenkin onnellinen perhe-elämässä, koska en kaipaa "kaveririentoja" tai "vapaata". Subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa myös päiväkoti-ikäisille lapsille, jos kaipaat "vapaata". Voitte miehen kanssa viettää myös aikaa tuona aikana kahdestaan. 😘
Vierailija kirjoitti:
Eroa ihmeessä. Sinulla ei ole ystäviä eikä tukiverkkoa, todennäköisesti ei rahaakaan, joten olisit köyhä ja yksinäinen, siinä sitä on onnellista tulevaisuutta ihan tarpeeksi.
Kyllä pubista löytää aina seuraa ja ehkä rikkaan miehenkin!
Vierailija kirjoitti:
Jaahas... Taas nainen joka jättää miehensä kun rahat on pumpattu loppuun. HÄPEÄ!
Tienaan enemmän rahaa kuin mieheni. Ap.
Niin no, kyllä monet pariskunnat käyttävät maksullista lastenhoitoapua, jos tukiverkkoa ei ole. Eli tämä ei ole siis oikea ongelma.