Yksinäisyys ja väsymys
Onko muilla yksinäisillä tunne että on koko ajan väsynyt ja uupunut? Itsellä on lähes koko ajan vetämätön, hidas ja mistään innostumaton olo. Elän terveesti, liikun, ei sairauksia, veriarvot rauta yms tutkittu ja ok. Yhdistän tämän yksinäisyyteen koska ihmisten kanssa töissä ollessa innostun ja energisoidun. Silloin voisi tehdä vaikka mitä. Vapaalla taas kaikki hidasta ja raskasta. Lenkille saan itseni raahattua.
Kommentit (4)
Tuossahan se sitten varmaan tulikin. Jos olet sosiaalisempi ihminen, niin saat energiaa muista ihmisistä. Tuossa ehkä käy niin että jollain tapaa passivoituu kun ei saa olla niin sosiaalinen kuin tarve olisi? Mä ainakin huomaan että välillä se innostuminen tarvitsee sen pienen sytykkeen ja sitten on taas intoa tehdä asioita. Ymmärrän että hankala tilanne jos tuntuu että yksinäisyys nimenomaan estää sen sosiaalisen kanssakäymisen, mutta joskus pitää sitten vaan mennä uusiin tilanteisiin katsomaan josko sieltä löytyisi jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan se sitten varmaan tulikin. Jos olet sosiaalisempi ihminen, niin saat energiaa muista ihmisistä. Tuossa ehkä käy niin että jollain tapaa passivoituu kun ei saa olla niin sosiaalinen kuin tarve olisi? Mä ainakin huomaan että välillä se innostuminen tarvitsee sen pienen sytykkeen ja sitten on taas intoa tehdä asioita. Ymmärrän että hankala tilanne jos tuntuu että yksinäisyys nimenomaan estää sen sosiaalisen kanssakäymisen, mutta joskus pitää sitten vaan mennä uusiin tilanteisiin katsomaan josko sieltä löytyisi jotain uutta.
Miten niistä uusista tilanteista sitten löytyy jotain uutta? Näitähän on näitä tarinoita että kumppani löytyi kaupan kassajonosta ja uusi paras ystävä taidenäyttelystä, mutta vaikka olen vuosien ajan kokeillut kaikkea ei ole löytynyt mitään uutta tänne. Nykyään harvemmin enää jaksaa yrittääkään. Eilen kävin teatterissa. Ei olisi jaksanut mutta kun olin yli kuukausi sitten joskus työpäivän aikana innosta puhkuen varannut lipun ajattelin että pakko sinne nyt on lähteä. Olin yleisöstä ainoa joka oli tullut yksin. Muut olivat treffiseuralaisen, kumppanin, kaverin tai isomman porukan kanssa. Itse esitys oli hieno mutta nämä asiat häiritsi keskittymistä ja menin suoraan kotiin esityksen jälkeen. Siellä tuli itku. Jotenkin jäi kaikki taas todi vajaaksi kun en saanut keskustella esityksestä jälkikäteen niin kuin kaikki muut. Tämä on aina se kokemus kun lähtee jonnekin, että nykyään harvoin enää haluaa lähteä.
nykysin ei ole enää mitää hauskaa, baareissakin keskenään hauskaa pitäviä haalariporukoita
miksei mulle mitään kivaa missään