Miksi ihmeessä kukaan HALUAISI sektion???

Lisäksi kai moni pelkää, että vauva jää kiinni kanavaan ja vaurioituu. Osa pelkää kontrollin menetystä alatiesynnytyksessä. Itse pelkään sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä. Onneksi ei enää tule lapsia, niin ei tarvitse miettiä tätäkään. Toisella kerralla piti leikata, mutta ei sitten leikattukaan. Pelotti vietävästi, juuri tuo "maha avataan" jne.

Itselläni n viikkoa ennen synnytystä arvioitiin, että JOUDUN sektioon (vauva oli poikittain ja arvelivat, että ei enää mahdu kääntymään) ja olin ihan kauhuissani ja tosi surullinen. Onneksi kuitenkin lääkärienkin hämmästykseksi vauva kääntyi kaksi päivää ennen kuin synnytys käynnistyi.

Uloste ei kulje kunnolla vielä vuosienkaan ja korjausleikkauksen jälkeen.

Sektiosta ei jäänyt minulle mitään.

minä tiedän kyllä kaikki sekstion riskit omalta kannaltani. Otan ne mieluummin kuin riskeeraan vauvani. Kärsin mieluummin pari kuukautta nyt kuin seuraavat 60 vuotta hapenpuutteesta kärsineen "lapsen" hoitajana.

Ei tietenkään ole. Vauvat ovat "suunniteltu" syntymään alakautta, joten kyllä se parempi vaihtoehto heillekin on.



Jotkut naiset vaan haluavat saada kaiken niinkuin itse suunnittelevat. Vauvan tiettynä päivänä jne. Ja jos vaikka se alapää rupsahtaa siinä synnytyksessä niin mieluummin sitten vatsa auki...

alatiesynnyys on lapsen kannalta parempi. Lisäksi sektio aiheuttaa seuraavissa raskauksissa ongelmia, kuten voin omakohtaisesti todeta: jouduin toisen lapsen kanss myös sektioon koska istukka oli takertunut kohtuarpeen ja tuli täydellinen etinen istukka. Ymmärän sektion vaatimisen vauvan edun nimissä sitten jos on riskiraskaus, vaikkapa perätila ja lääkärit pakottavat synnyttämään.

minä tiedän kyllä kaikki sekstion riskit omalta kannaltani. Otan ne mieluummin kuin riskeeraan vauvani. Kärsin mieluummin pari kuukautta nyt kuin seuraavat 60 vuotta hapenpuutteesta kärsineen "lapsen" hoitajana.

että ajatus tunti-, mahdollisesti päiväkausia jatkuvasta hirveästä kivusta tuntui todella pelottavalta ja leikkaushaavan jälkikipu taas ajatuksena "tutummalta" ja helpommin hallittavalta.



Toisella kerralla olisin halunnut sektion siksi, että ekasta alatiesynnytyksestä toipuminen kesti niin kauan. Kaveripiirin sektioäidit tuntuivat olevan kunnossa jo muutaman viikon päästä synnytyksestä, kun taas omat kivut jatkuivat reilusti yli puoli vuotta.



Mutta nyt kun paraneminen on toisen synnytyksen jälkeen sujunut ensimmäistä nopeammin ja ensimmäinen synnytys on jo melkein unohtunut, olen kuitenkin ihan tyytyväinen alatiesynnytyksiini enkä kadehdi sektioäitejä. Enää.

joten ei tiedä, juuttuuko se vauva tällä kertaa johonkin niin pitkäksi aikaa että jotain menee pieleen vai ei.



terveisin kuutonen, jonka ensimmäinen lapsi vammautui normaalissa alatiesynnytyksessä, jossa mitään ei pitänyt olla vialla.

mustakin sektio on kamala ja kauheat kivut synnytyksen jälkeen. muakin pelotti aivan hirveästi.

olen myös synnyttänyt alakautta. synnytys kesti 24 tuntia. on kuitenkin hyvin luonnollinen tapa ja tunne siinä on aivan eri kuin sektiossa.

Eikä kaikkia äitejä synnyttämään alateitse. Jos näin olisi, alatiesynnytyksessä ei vammautuisi ja kuolisi niin paljon lapsia. Suurin osa voi ja pystyy syntymään alateitse, mutta erinäisistä syistä monille vauvoille on parempi ja turvallisempi syntyä sektiolla.



Sinulla oli aika naivi fantasia siitä, miksi äidit "haluavat" sektioita. Mistä mielikuvituksesi on tuottanut tuollaista soopaa - auttaako se sinua tuntemaan itsesi hyväksi ja arvokkaaksi naisena, että voit halveksia toisella tapaa synnyttäneitä? Eikö olisi parempiakin, kehittyneempiä tapoja tuntea tervettä omanarvontunnetta?

mikäli saisin kolmannen lapsen, niin valitsisin sektion, koska esikoisella kehitysvamma.

itselläni on jo ikää.sektio on vauvalle turvallinen.

Minulla on itselläni takanakaksi sektiota jotka pelastivat lasteni ja minun hengen. Ymmärrän syyt sektioon erinomaisen hyvin. Silti se on hyvin vastenmielinen kokemus, ei voi mitään.

ap

Eikä kaikkia äitejä synnyttämään alateitse. Jos näin olisi, alatiesynnytyksessä ei vammautuisi ja kuolisi niin paljon lapsia. Suurin osa voi ja pystyy syntymään alateitse, mutta erinäisistä syistä monille vauvoille on parempi ja turvallisempi syntyä sektiolla.

Sinulla oli aika naivi fantasia siitä, miksi äidit "haluavat" sektioita. Mistä mielikuvituksesi on tuottanut tuollaista soopaa - auttaako se sinua tuntemaan itsesi hyväksi ja arvokkaaksi naisena, että voit halveksia toisella tapaa synnyttäneitä? Eikö olisi parempiakin, kehittyneempiä tapoja tuntea tervettä omanarvontunnetta?

- koska pelkään juuri tuota kontrollin menetystä ja avuttomuutta.

- kaikkien tarinoiden jälkeen, joita olen synnytyksistä kuullut, en enää luota hoitohenkilökuntaan synnytystilanteessa

- pelkään että synnytys olisi sietämättömän kivulias enkä saisi syystä tai toisesta kivunlievitystä vaikka se olisikin luvattu

- pelkään että minulle jäisi pysyviä vaurioita. Tarkoitan pahoja repeämiä, en mitään alakerran löystymistä

- joutuisin tilanteeseen, jossa vauvan henki tai terveys on vaarassa, mutta en vain pystyisi ponnistamaan tai tekemään jotain muuta oikein ja vauva vammautuisi



Kaikkein eniten pelkään sitä, etten ehdi saada kivunlievitystä ja vauva jää jumiin. Sitten minua aletaan silpomaan, koska vauva pitää saada nopeasti ulos. Tätä tilannetta ajatellessa olen aika lähellä paniikkikohtausta, aina.



Ja kyllä, minä tunnen olevani huono nainen. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä etten ole yhtä rohkea ja vahva kuin muut. Todella suurta syyllisyyttä.

Ei voi vaikuttaa tapahtumiin mitenkään. Makaa vain maha auki revittynä ja toisten armoilla.

Minulla on Etelä-Afrikkalainen ystävä, leikkaussalihoitaja. Hän kertoi, että lähes kaikki sairaanhoitajat siellä haluavat sektion (hän mukaanlukien x 2) ja sen saavat. Hän ihmetteli, että kuka kummassa haluaa repiä "värkkinsä" ja kärsiä virtsankarkailusta vanhemmalla (eikä välttämättä niin vanhemmallakaan) iällä, plus muista vaivoista ja ongelmista mitä synnytys tuo mukanaan. Hänelle sektio oli aivan normaali, ongelmaton synnytystapa.



Tämä siis hänen kertomuksensa ja kokemuksensa.



Olen itse läpikäynyt yhden superhelpon sektion, olisin ollut valmis kotiinlähtöön jo seuraavana päivänä. Haavaa ei edes huomaa, mitään ongelmaa ei ole ollut, toivuin todella nopeasti ja lapsi voi mainiosti. Leikannut lääkäri totesi, että pääsin paljon helpommalla kuin moni alatiesynnyttäjä. Leikkaus tehtiin suunniteltuna lääketieteellisistä syistä.



Muuten minulle on ihan sama, miten ihmiset lapsensa maailmaan saattavat. Molempi parempi.