Mikähän mahtaa olla tällainen syndrooma?
Kun juttelen ihmisille niin höpöttelen kaikenmaailman ei päätä eikä häntää- juttuja. Aivot huutaa päässä että "lopeta jo!" mutta suu käy kuin Ruunebergillä ja toinen osapuoli on aivan ymmällään :D Mieheni nauraa aina tuon jälkeen että ajattele edes vähän ennenkuin alat taas pulputtaa :D Katseltiin tänään Pirjo- ohjelmia joita en ennen ollut nähnyt. Siinä ekassa jaksossa tunnistin niiiin itseni ja mieheni myös. En ole hermostunut tai jännittynyt tms. Kunhan pölisen vaan.
Kommentit (10)
Ei aavistustakaan. Toivottavasti elämässäsi on edes muutama ihminen, jotka sietävät tuollaista käytöstä.
Voithan nimetä "syndroomasi" kuten tahdot ja ihan ainutlaatuinen yksilö
ADHDn oireena voi olla "suodattamatonta puhetta".
Vierailija kirjoitti:
ADHDn oireena voi olla "suodattamatonta puhetta".
Itseasiassa mulle on sanonut melkein jokaikinen että ovat varmoja että mulla on adhd. Mun vanhemmat oli ensimmäisiä jotka oli ihan satavarmoja asiasta. No oli tai ei. Tunnistan kyllä adhd:n kuvaukset itsessäni mutta vaikea sanoa. Mitään lääkkeitä en tosiaankaan ala syömään. ap.
Olisko se tää: savolaisuus. Tarttuu sukupuoliteitse ja johtaa kuolemaan. Taudin eräät muodot on jopa huvittavia, ei kuitenkaan ns. Spedeily. Voimia
ap:lle: - mene metsään - "sielläpähän huutelet". Metsä vastaa, aina.
Luonto kertoo aika outoja juttuja. Jälkeenpäin mietin, et onko mulla joku paranoia tai jtn.?
Ei. Ko.. paikalla oli ollut jo rautakauden aikaista asustusta. (näin luin netistä, myöhemmin ....)
(en siis asu enää siellä .... metsä kertoo ....)
Vierailija kirjoitti:
Olisko se tää: savolaisuus. Tarttuu sukupuoliteitse ja johtaa kuolemaan. Taudin eräät muodot on jopa huvittavia, ei kuitenkaan ns. Spedeily. Voimia
Olisi kiva tuntea joku savolainen.
T. Helsinkiläinen
Jos on nuorena ollut hirveen ujo ja hiljanen ja siitä on aina huomauteltu, niin vanhempana, kun ujous on mennyt, niin alkaa sitten puhua pälättää enemmän kuin pitäisi. Työpaikalla se tietää aina potkuja, ainakin mulle.
Toihan on ihan hyvä piirre. Usein tuntemattomien kanssa on vaivaannuttavaa hiljaisuus. Parempi, että on puhetta.
Itse taas haluaisin pysyä tuohon mutta aivoni käskee olla hiljaa