Onko tämä seurustelu tuhoon tuomittu?
Olemme molemmat 30-vuotiaita. Haaveena ja tavoitteena vakava parisuhde ja perheen perustaminen. Asumme 150 kilometrin päästä toisistamme. Mies asuu landella, enkä pääse sinne julkisilla mitenkään. Vain miehellä on auto, joten hän käy vain minun luonani.
Mies on aina ollut kova puuhastelemaan autojen, remonttien, pihatöiden yms parissa. Itsekin tahdon maalle asumaan, mutta nyt asun omistus kerrostalo kaksiossa. Mies olisi valmis muuttamaan minun paikkakunnalle asumaan ja onkin asunut täällä opiskeluaikoina, mutta ei tahdo muuttaa minun pieneen asuntoon, koska ymmärrettävästi toimeliaana ihmisenä vain ahdistuisi täällä ilman järkevää tekemistä. Minun taas on mahdotonta muuttaa miehen luokse. Olen arka ajamaan autolla pidempiä matkoja ja tällä paikkakunnalla minulla on vuorotyöt ja opiskelut.
Näen kaikki edellytykset, että olisimme vaikkapa parin vuoden päästä asumassa onnellisena yhteisessä omakotitalossa perheenä. En kuitenkaan ymmärrä, miten saamme tämän ns väliajan tästä hoidettua? Ei varmaan kovin järkevää ostaa yhteistä taloa, ilman että asunut ensin yhdessä. Molemmilla on kova tahtotila saada tämä toimimaan, mutta tuntuu, ettei mitään järkevää ratkaisua löydy.
Miten te muut, varsinkin etäsuhteessa eläneet, olette saaneet asiat ratkaistua ja aloitettua yhteisen uuden arjen?
Nyt kun kirjoitin tämän, tuntuu ihan joltain teinin tilitykseltä, mutta valitettavasti tämä tilanne on nyt oikeasti ongelma.
Kommentit (10)
Millainen miehen työtilanne on, etätöiden mahdollisuus? Pystyisikö hän esimerkiksi pitämään oman asuntonsa mihin hän aina "pakenisi" kaupunkielämää, mutta viettäisi suurimman osan ajasta kuitenkin kanssasi, niin että saatte tunnustella yhteiseloa?
Jos haluatte saada suhteen toimimaan, homman kumman eli varmaan miehen on vaan heitettävä mukavuus sivuun ja muutettava luoksesi asumaan. Kyllä sitä ihminen kerrostalossa pärjää ja varsinkin, kun tietäisi sen olevan väliaikaista.
Laita oma asuntosi vuokralle ja muutatte miehen kanssa taloon jossa autoille ja puuhastelulle tilaa .
Pakko se vain on toisen joustaa ja muuttaa itselleen epäsuotuisaan. Vaikka viikko-viikko systeemillä? Viettäkää nyt ainakin kaikki lomat yhdessä, että saatte tuntumaa yhteisasumisesta. Pääsee siitä omakotitalostakin eroon, jos ei sujukaan. Ennen on menty naimisiin ja muutettu suoraan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte saada suhteen toimimaan, homman kumman eli varmaan miehen on vaan heitettävä mukavuus sivuun ja muutettava luoksesi asumaan. Kyllä sitä ihminen kerrostalossa pärjää ja varsinkin, kun tietäisi sen olevan väliaikaista.
Miksi miehen pitäisi muuttaa
Mikä siis on ongelma? Mies haluaa muuttaa paikkakunnalle, missä sinä asut, mutta ok-taloon? Mikä siinä on ongelma? Tuohan on ihan mahtava lähtökohta.
Oma puolisoni asui maalla, kun tapasimme, minä kaupungissa. Ensimmäiset neljä vuotta asuimme erillään mutta vietimme kaikki viikonloput ja lomat yhdessä, pisimmillään siis yli kuukauden yhteen menoon. Ja koska pystyin tekemään osin etätyötä, niin erillään olimme loma-aikojen ulkopuolellakin usein vain ma-to.
Vuokraat oman asunnon
Vuokraatte yhteisen asunnon
Ensin naimisiin, jos olette vakavissanne loppuelämän suhteesta.
Haaveena vakava parisuhde? Eli mies on kanssasi fwb-suhteessa ja sinä haaveilet vakavasta parisuhteesta?