Lue keskustelun säännöt.
Isäni 74 vuotta kuoli yllättäen. Emme olleet läheisiä ja mietinkin mitä lausun kukkien kera.
Kommentit (18)
Elit oman näköistä elää ja toteutit itseäsi (tämä jos on ollut itsekäs kuspää joka viis veisannut muista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. vaikka vain hei hei. Ei muistovärssyt ole asia, joita muut hautajaisissa arvioivat.
Ei tarvitse sanoa mitään. Voit vaikka vähän heilutella huuliasi näön vuoksi, niin muut luulee, että sanot jotain syvällistä.
Mä en voi edes mennä isäni hautajaisiin kun en vaan voisi teeskennllä. Ilkeä lapsenhakkaja, kotikiusaaja, aikuisenakin vain väkivaltaa ja uhkailuja.
Ap voi vaan lausua jotain yleispätevää että hyvää matkaa tuolle puolen. Ei kai ikävälle isälle mitään muistopuhetta täydy pitää.
No et välttämättä mitään.
Oma isäni kuoli juuri, emmekä olleet viime vuosina tekemisissä kuin ihan satunnaisesti. Itse sanoin vain, että isän muistoa kunnioittaen.
En ylipäätään ymmärrä sitä itkun seasta purskahtelevaa muistovärssyjen lausuntaa siinä arkulla. Ketä varten sitä tehdään? Miksi tehdä jo valmiiksi kamalasta tilanteesta vielä kamalampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Isää muistaen."
Neutraali, ei arvolatausta suuntaan jos toiseen. Ei kerro muistatko hyvällä vai pahalla.
Mutta pakko ei todellakaan ole sanoa mitään jos ei halua. Varsinkaan värssyjä.
Vierailija kirjoitti:
"Isää muistaen."
Neutraali, ei arvolatausta suuntaan jos toiseen. Ei kerro muistatko hyvällä vai pahalla.
Mutta pakko ei todellakaan ole sanoa mitään jos ei halua. Varsinkaan värssyjä.
Tuo on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin läheinen isäni kanssa, mutta en lausunut mitään kukkia laskiessani. Tai ruusua, meillä oli ns. yhden ruusun hautajaiset kun en epäekologisia kukkalaitteita halunnut
Toki voi jotain yleisempää sanoa ihmisen arvosta ja kuinka jokainen jättää jäljen läheisiin kuoltuaan. Tasen, eihän sitä sen kummemmin tarvitse avata. Hautajaiset ovat englannissa usein nimellä "celebration of life of...",eli tavallaan ylistys siitä elämästä joka oli, ei ole surevan tunteista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa ettet välitä isästäsi nyt sen enempää kuin ennenkään. Yhtälailla se etäisyys oli sinun valintasi.
"Muistoa kunnioittaen, N.N."
Hautajaiset ei ole terapiasessio, joten siinä yhteydessä ei tarvitse avautua mistään. Ainoastana rajattomat ihmiset tekee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en lausunut mitään.
En minäkään.
Arkun ääressä ei tarvitse sanoa yhtään mitään, jos ei siltä tunnu,
Ne pihisten, kähisten, itkunsekaisin tai muuten vain sisäänpäin mumistut muistolauseet ovat ärsyttäviä. Kirkossa saattaa muutenkin kaikua ja kuitenkin joukossa on aika, joku joka haluaisi kuulla muistosanat. Sittne joku yskii ja ryystää itkuräkäänsä, niin miksi olla muodollinen.
Jos jotakin haluat tehdä, ja harva enää osaa, niin seisot kohti arkkua, lasket kukan/kukat ja kumarrat vainajaan päin noin 10 astetta. Se on usein kaunis ja kohtelias ele ja paljon puhuttelevampi kuin valmiiksi pureskellut kaikkien käyttämät muistovärssyt.
Sinun ei tarvitse sentään kumartaa isäsi lähiomaista, mutta sekin ele on useammalta unohtunut.
Jos oikein juttutuulella olet voit muistotilaisuudessa sitten muistella isää koko porukalle ja se on mielenkiintoisempaa kuin arkun äärellä.
Mieheni hautajaisissa toivotin hänelle vain hyvää yötä ja nähdään sitten taas. Isäni arkulla en sanonut mitään,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koe biologista siittäjääni edes isäksi, ei ollut koskaan elämässäni oikeasti mukana. "Muistoa kunnioittaen" on hyvä, jos sekin menee liian läheiseksi niin "näkemiin" tai olet vain hetken hiljaa. Ei tarvitse sanoa mitään.
Isän muistoa kunnioittaen. Ja oma nimi perään.
Kummien hautajaisissa sanoin aina:
Lähdit taakse pilvien
Kummia muistaen n.n.
En ollut biologisen isän hautajaisissa.
Eihän tuolla ole mikään pakko lausua yhtään mitään. Jos et löydä mitään sopivaa värssyä, niin voit ihan yhtä hyvin olla ilmankin.
Minä en lausunut mitään.