Tilitystä vanhentuvasta isästä.. :/

isäsi kanssa, ja sano hänelle, että olet huolestunut hänen voinnistaan. Kysy, jos voisit varata ajan lääkärille. Menisitte vaikka yhdessä. Masennus vaikuttaa hyvin mahdolliselta, ja siihen liittyy usein vaikuetelma muistin heikkenemisestä, ja siihen auttaa lääkitys. Tai sitten, jos kyseessä on alkava dementia, niin sekin olisi hyvä selvittää ajoissa, koska lääkityksestä on siihen siinä vaiheessa vielä hyötyä.

Äitini kuoleman jälkeen isä vanheni ja höpsähti nopeasti, laihtui ja alkoi puhumaan surullisia asioita. Jonkinlainen melankolian pilvi roikkuu hänen ympärillään ja koko olemus on lannistunut.



Ymmärrän sen, isä on jo vanha (80-vuotta) ,ja he olivat äitini kanssa naimisissa vuosikymmeniä ja toistensa parhaat kaverit.



Sinun isäsi on vielä nuori, joten toivottavasti hän löytää vielä ilon takaisin elämäänsä. Jos se on asunnon vaihto niin hyvä sitten niin.



Voimia myös sinulle, jotenkin sitä aina ajattelee vanhemmistaan, että he ovat aina ja kaikkivoipaisia ja sitten jossain vaiheessa asiat kääntyvät, vanhemmista tulee perään katsottavia ja huollettavia. Se on hämmentävää seurata omien vanhempiensa vanhenemista ja pään pehmenemistä, eikä aina oikein tiedä mitä ajatella.

siitä tulisi varmasti puhtia isällesi ja pääsisi pois vanhoista ympyröistä. Isäsi on vielä niin nuori, että hän voisi hyvinkin löytää jonkun kivan kaverin itselleen. Toivottavasti sinä et suhtaudu asiaan negatiivisesti, sellaisiakin lapsia on, jotka eivät halua vanhempiensa enää seurustelevan..:(

puheeksi hänen anssaan? Kerrot, että olet huolissaan hänen voinnistaan ja kysyt suoraan mielialaa. Ehdotat tai kysyt onko hänen mielestään aihetta kokeilla kevyttä masennuslääkitystä. Jos on, niin älä jätä ajan varaamista ja lääkärikäyntiä isäsi asiaksi, vaan mene mukaan jos se hänelle sopii. Tai ainakin saattajaksi. Sitten järjestätte pienet siivous ja pihanhoitotalkoot (onko sinulla sisaruksia, järkkäätte isommalla porukalla) isäsi luona, ehkä se saisi sysäyksen taas innostua koti-ja pihatöistä.

Voisit auttaa isääsi nyt parhaiten olemalla apuna tässä hänen elämänsä seuraavassa vaiheessa. Omakotitalo on raskas hoidettava yksinäiselle ihmiselle ja miehet varsinkaan eivät ole mitään mahdottoman hyviä talouden ylläpitäjiä.



Kaupunkiosake on siitä kiva, että näkee vähän ihmisiä, palvelut ovat lähellä ja ennen kaikkea ei ole huolta pihatöistä, lämmityksistä ym.



Uskon, että taloon liittyy paljon muistoja, elämää jolle on vaikea sanoa hyvästi.



Mun ongelma on päinvastainen. Isä ei halua edes ajatella muuttoa omakotitalosta. Hän kyllä jaksaa vielä tehdä yhtä jos toista, mutta huomaan että moni asia alkaa käydä jo hankalaksi.

Onko isäsi käynyt lääkärissä asian tiimoilta. Ihan lääkitykselläkin saadaan kemiallinen tasapaino pääkopassa kohdalleen. Myös dementian mahdollisuus kannattaa testata lääkärissä.



Myös vanhusten masennusta pitää hoitaa.

vielä ahdistavampi kuin ei ole pihaa minne mennä. Miten olisi rivitalo, jossa olisi jotain omaa pihaa.



Tunnetko isäsi kavereita. Josko he ottaisivat yhteyttä ja houkuttelisivat jonnekin menoihin. Entä miten olisi jotkut eläkelläisten riennot, tanssit (jos tanssii). Jos vaikka varaat jonkun eläkelläisten reissun, johon lähtisi mukaan yksin tai jonkun tutun kanssa.



tai olisiko joku tai teidän perhe joka tarvitsisi isäsi apua, jos vaikka tuntee itsensä tarpeettomaksi.



Kannattaa varmaan jutella.

Mietipä itse, miltä tuntuisi elää päivästä toiseen muistojen keskellä? Omakotitalo on yhdelle liian suuri

ei se asuntoa vaihtamalla muutu.

Entä jos isä yksinkertaisesti suree. Usein lesket tekevät sellaista. Se on normaalia ja sitä saa tehdä.

Isäsi ilmeisesti ei

Todella ihania ja fiksuja kommentteja teiltä kaikilta.

Nyt kun tässä näitä luin ja itkua tihrustan, huomaan miten iso ja tärkeä asia tässä on kyseessä niin isälle kun minullekkin.



Olisi varmaan todellakin hyvä nyt yhdessä kiertää asuntoesittelyissä, ja sen myötä varmaan isällekin aukeisi ne faktat mitä se muutos toisi tullessaan. Saisi funtsailla ajan kanssa.



Olisin niin onnellinen kun kaikki palaset loksahtaisi kohdilleen, ja olisin todella iloinen jos hänen elämäänsä astelisi joku mukava naisystävä tuomaan uutta puhtia ja virikkeitä.

Mietipä itse, miltä tuntuisi elää päivästä toiseen muistojen keskellä?



Omakotitalo on yhdelle liian suuri

varmasti isäsi "höperöittää", toki voi olla muutakin. Voihan se olla, että muutto tekisikin hyvää hänelle. Yrittäkää mennä hänen avukseen esim haravoimaan ym, niin näet innostuuko hän enää mistään pihahommasta.

Mietipä itse, miltä tuntuisi elää päivästä toiseen muistojen keskellä? Omakotitalo on yhdelle liian suuri

Olen miettinyt tota just, että hänelle varmasti tekis hyvää se asunnon vaihtaminen ja ympyröiden muuttuminen.

Keskustassa asumisessa olisi myös se etu että hän varmasti lähtisi kävellen tai fillarilla liikenteeseen, tulisi liikuntaakin jne.

Mietipä itse, miltä tuntuisi elää päivästä toiseen muistojen keskellä? Omakotitalo on yhdelle liian suuri

Olen miettinyt tota just, että hänelle varmasti tekis hyvää se asunnon vaihtaminen ja ympyröiden muuttuminen.

Keskustassa asumisessa olisi myös se etu että hän varmasti lähtisi kävellen tai fillarilla liikenteeseen, tulisi liikuntaakin jne.

Isäsi nyt ei vielä kovin vanha ole, mutta monesti se tutun ympäristön menettäminen vie asiat vain huonompaan suuntaan. Jos muuttaa omasta talosta pienipihaiseen rivariin tai kerrostaloon, niin menee loppukin mahdollisuus tehdä niitä pihatöitä. Ei kannata ainakaan painostaa tai yrittää nopeuttaa sitä muuttoa minnekään "koirankoppiin".

Isää varmaan vielä masentaa äidin kuolema ja töistä pois jääminen, oma "tarpeettomuus". Ottaisin yhteyttä ammattilaisiin ja pyytäisin heiltä neuvoja, jollei isä itse halua lähteä lääkäriin juttelemaan.