Lue keskustelun säännöt.
Ex lahjoo lapsia luokseen asumaan
16.04.2023 |
Liiton aikana häntä ei lapset kiinnostaneet. Omissa menoissaan juoksi. Kuulema minä olin tähän syy, koska olen niin kamala, niin piti pysyä pois kotoa. Mutta, ei se silti niiden lastensakkaan kanssa mitään tehny. Huusi ja rähjäsi lähinnä. Tosi harvoin mitään muuta.
Nyt kotiintuloajat on mitä sattuu, 2,5h myöhempään saa olla ulkona mitä ennen. Kuljetaan ulkona syömässä jne jne jne...
No, ehkä ihan hyvä, että nyt kiinnostaa. Saapa lapset luokseen tuolla tavalla. Tottahan ne isännja yltäkylläisyyden valitsee entä äidin ja köyhyyden, vuokraluukun ja kaikesta pihistelyn.
No jääpä mulle edes jotain rahaa kun ei tarvi enää lapsia elättää kun sillon tällön.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moneskko exän haukkumis aloitus tänään samalta aloittajalta.
No sitä valitan, että tuntuu ihan todella pahalle. Olen todella surullinen asiasta. Haluasin todella elää elämääni lasteni kanssa.
Mutta en voi, enkä edes halua lähteä kilpajuoksuun rahalla. Enkä tingi säännöistä ja rajoista lahjoakseni lapsia.
Tottakai teini silloin valitsee isänsä.
On vielä niin materialisti ettei kehtaa tänne rumaan vuokrakämppään tuoda kavereitaan. Kaveeraa rikkaiden lasten kanssa, joiden koditkin on viimisen päälle.
Nähtävästi se ei riitä, että on ollut läsnä, osallistunut harrastuksiin jne.
Nyt on lopetettu isän toiveesta entinen harrastuskin ja valittu enemmän isää miellyttävä tilalle.
Mut on täysin pullautettu ulos lapsen elämästä.
No, ei pitäis valittaa. Sainhan mä yksinäni ne hoitaa kuitenkin toistakymmentä vuotta. Nyt sit vissiin mun vuoro tehdä mitä huvittaa.
Silti mä oon tosi surullinen tästä. Jo itse eroaminen on niin valtava epäonnistuminen. Ja siihen vielä lasten menettäminen päälle.
En ole aloittanut kun tämän.
Ja tämänkään pointti ei ole exän haukkuminen.
Vaan enemmän oman suruni purkaminen. Olen "hävinnyt" tämän pelin. Epäonnistunut luuseri.
Vierailija kirjoitti:
No sitä valitan, että tuntuu ihan todella pahalle. Olen todella surullinen asiasta. Haluasin todella elää elämääni lasteni kanssa.
Mutta en voi, enkä edes halua lähteä kilpajuoksuun rahalla. Enkä tingi säännöistä ja rajoista lahjoakseni lapsia.
Tottakai teini silloin valitsee isänsä.
On vielä niin materialisti ettei kehtaa tänne rumaan vuokrakämppään tuoda kavereitaan. Kaveeraa rikkaiden lasten kanssa, joiden koditkin on viimisen päälle.Nähtävästi se ei riitä, että on ollut läsnä, osallistunut harrastuksiin jne.
Nyt on lopetettu isän toiveesta entinen harrastuskin ja valittu enemmän isää miellyttävä tilalle.
Mut on täysin pullautettu ulos lapsen elämästä.
No, ei pitäis valittaa. Sainhan mä yksinäni ne hoitaa kuitenkin toistakymmentä vuotta. Nyt sit vissiin mun vuoro tehdä mitä huvittaa.
Silti mä oon tosi surullinen tästä. Jo itse eroaminen on niin valtava epäonnistuminen. Ja siihen vielä lasten menettäminen päälle.
Älä ole surullinen, sinulle ne lapset ovat kuitenkin kertoneet murheensa ja sinä olet ollut se joka on heillä ollut ensimmäisenä mielessä kun ovat sairaana läheisyyttä ja hoivaa tarvinneet. Nyt kasvaessa ovat itsenäistymässä ja ei tule miehellesi helppoa olemaan, mutta anna heille mahdollisuus valita. Kyllä he pysyvät kuitenkin sinunkin lapsina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä elää omaa elämää
Teini pitää päästää jo vapaaksi
Vai niin 🙃