Onko normaalia toivoa potkuja töistä?
Alan olla työssäni ja elämässäni yleensä niin stressaantunut että melkein toivon että saisin potkut töistä että pääsisin ansiosidonnaiselle päivärahalle. Sitten voisi ottaa rennosti ainakin vuoden ja toimeentulo olisi taattu. Tulotaso tietysti laskisi mutta kyllä minä silti lainat lyhentäisin ja elämiseenkin jäisi vielä ihan kohtalainen määrä.
Onko kellään muulla koskaan samoja ajatuksia?
Kommentit (6)
Karenssin välttääkseen ihan normaalia toivoa
Mies saa helpolla järkättyä potkut, kun on edes häiritsevinään jotakuta töissä sukupuolisesti.
Naisella on vaikeampaa.
On ihan normaalia, jos on huonossa työpaikassa tai elämässä ylipäätään liikaa vastuuta ja liian vähän aikaa itsestä huolehtimiseen, palautumiseen ja elämästä nauttimiseen.
Ehkä työpaikan vaihto tai osa-aikaiseen vaihtaminen voisi olla parempi vaihtoehto?
Sama. Vuorotteluvapaan jo pidin. Toivon lomautusta tai potkuja. Ilman tuollaista "kannustinta" on jotenkin hankalaa alkaa hakemaan uutta työtä.
Jos on huono työpaikka, on normaalia. Itsekin edellisessä työpaikassa oikein odotin aina lomautuksia innolla. Ja niitä onneksi olikin usein.
On ollut, pari kertaa. Loppuivat, kun jäin opintovapaalle ja vaihdoin työpaikkaa.
Hyvä tunnistaa tunne, kuuntele sitä. Löytyisikö joku ratkaisu kuten opintovapaa, lyhennetty työviikko, palkaton vapaa, vuorotteluvapaa tai työpaikan vaihto.