Olen rakastunut ihanaan mieheen

Aluksi jännitti ja ujostutti, ja jotkut asiat hänessä mietityttivät. Olen myös pettynyt muutamaan otteeseen tutustuttuamme paremmin. Nyt uskoisin, että minulla alkaa olla hänestä realistinen käsitys.

Hän ei ole täydellinen, kuten en minäkään. Kinastelemme toisinaan ja kerran meillä on ollut riitakin. Sen jälkeen kinastelu on kerta kerralta mennyt rakentavampaan suuntaan ja ilmaisutavat pehmentyneet. Kumpikin on oppimassa luottamaan toisen arvostelukykyyn. Ei tarvitse enää niin voimallisesti puolustautua, kun voi uskoa että toinen kuuntelee muutenkin.

Meillä on tärkeissäkin asioissa erimielisyyksiä, jotka ovat ajan myötä kaventuneet, mutta ei ole varmaa tuleeko tästä kuitenkaan loppuelämän suhdetta. Sillä ei tunnu olevan edes merkitystä. Olen jo niin onnellinen siitä mitä olen saanut häneltä tähän mennessä.

Juuri nyt tämä mies on minulle parasta mitä maa päällään kantaa. Ihan tavallinen, hieman myrtsi mutta kovin välittäväinen ja hellä, kyyninen mutta kannustava, omaa tietään kulkeva, sosiaalinen mutta yksinäinen, sielultaan kaunis mies. Kiitollinen olen hänestä.