Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaverisuhteet-"kotiäitipiirit"-kolmas pyörä ?
21.07.2010 |
Kertokaapa kokemuksianne sillä luulen ettei olla ainoita tapauksia ?
Eskari-ikäinen lapsemme on leikkinyt naapurin nuoremman ikätoverin kanssa melkein 3 vuotta eli lähes puolet elämästään. Minäkin olen ollut kotiäitinä, tehnyt keikkaa välillä. Mutta pääsääntöisesti kotona päivisin jolloin nämä kummalliset "kotiäitikuviot" ovat nousseet pinnalle ulkoiluaikaan.
Lapseni "kelpasi" kaveriksi naapurillemme kunnes vuosi sitten muutti uusi naapuri jolla mm. samanikäinen lapsi kuin naapurillamme. Olen tässä vuoden mittaan huomannut että lastani ei huolita kaveriksi kuin vain silloin jos tämä uusin naapuri ei ole vaikka kotona. Jos menemme yleiselle leikkipaikalle nämä 2 muuta äitiä ovat hyvin vaivaantuneita ja ihan suoraan on sanottu mulle lasten nahistellessa että lapseni leikkii paremmin kahdestaan kuin kolmantena pyöränä. Eli voimakasluonteisena, ulospäinsuuntautuvana johtajatyyppinänä lapseni on tietenkin kaiken syntipukki. Lapseni ei ole mikää jeesjees-henkilö ja vaikka on haastavia tilanteita olen lapseni temperamentista iloinen sillä hän taatusti tulee pärjäämään elämässään kun ei niele kaikkea ihan purematta.
No, tietenkin äidin sydäntä kirpaisee ja olen todennut että kolmas pyörä on kolmas pyörä,olipa kokoonpano mikä tahansa. Syy ei voi aina olla vain siinä yhdessä eli meidän lapsessamme.
Nyt ollaan usean kuukauden ajan vietetty ulkoiluaikaa toisen naapurin lapsen ja muiden kerho- ja leikkitovereiden kanssa ilman kolmiodraamaa ;) , samoin tämä uusi klikki välttelee meitä paitsi silloin jos ei muita leikkikavereita ole.
Isät ulkoiluttvat iltaisin samoja lapsia ja silloin ei moittimista ole. Miten ihmeessä päivisin sitten ? Olen tullut siihen tulokseen että minä olen se josta ei pidetä näissä kotiäitipiireissä.
Itselläni periaatteena se että kunhan lapset viihtyvät keskenään ja vanhemmat tulisivat joten kuten toimeen mutta ilmeisesti äitien pitäisi olla kans jotain "bestiksiä".
oletteko samoilla periaatelinjoilla te jotka olette kotiäitejä ? Minä olen hiukan hämmästynyt näistä kuvioista, joko lasten kaverivalintoihin pitää alkaa vaikuttamaan ?
Kun lapset ovat kuitenkin mielellään leikkineet, nahistelua yms. neuvottelua on ollut mutta lapset ovat aikuisen opastuksella kinastelunsa sopineet. Siinähän sitä elämän neuvottelutaitoja oppii. Lapseni kaipailee aina tätä "ensimmäistä" leikkikaveriaan tässä pihassa, onneksi saa sitten iltaisin viettää aikaa hänen kanssan?
Kommentit (9)
kouluaikoinahan jo tytöillä muodostuu pareja, joissa yleensä kolmaspyörä on liikaa.
pojilla kai on enemmänkin syynä se, että joku ei pysy leikeissä mukana vauhdissa tai osaa jotain pelitaitoja yhtä hyvin kuin toiset. tytöillä on enemmän näitä "ei olla sun kaa" -juttuja ilman varsinaista syytä tai sitten se syy on jokin ihan mitätön asia.
ja onhan vanhemmilla voimakas vaikuttamisen mahdollisuus lapsensa kaveripiiriin, jos ei satu pitämään toisesta vanhemmasta. miehillä se ei niin korostu, mutta naiset ovat juuri niitä "meidän äitiporukka - teidän äitiporukka" -tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hain kysymyksilläni teidän muiden kokemuksia ?
Vaikka ette pitäisi lastenne vanhemmista eirtyisesti mutta jos lapsenne mielellään leikkivät yritätte silti kuitenkin toimeen ? Vai pitääkö olla kemiat kohdillaa vanhemmilakin 100% ?
Itselleni on pääasia että lapsilla leikkikavereita ja viihtyvät touhuissaan. Vanhempien kanssa osaan "small talkia" siinä sivussa.
Tosin eskarimme kaveritouhut ovat muuttumassa yksinvierailuiksi puolin ja toisin, ilman vanhempia pikkuhiljaa.
ja me vanhemmatkin pyritään tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Mielestäni on tosi ikävää tuollainen ryhmiin jakautuminen. Itse olen pelkästään iloinen siitä että lapsella on erilaisia kavereita, jotka tulee erilaisista perheistä. :) Etenkin nyt kun lapsi on vielä niin pieni ettei yksin kyläile, niin mitäs väliä sillä kenen lasten kanssa leikkii! Itsehän lapsesta puistossa huolehditaan, väliäkös sillä, onko leikkikaverin äitin bestis vai ei. Pääasia että on leikkiseuraa! Tokihan se on aina vaan mukavampi jos leikkikavereiden vanhemmat on ystävällisiä ja kivoja.
muotoilemaasi asiaa juuri hain!
Juuri kouluaikaiset kolmiodraamat ovat tulleet mieleeni näistä ko. äideistä! Tämä ensimmäinen naapuri puhuu aika ajoittain haikeana lapsensa "bestiksestä" joka oli aikoinaan muuttanut pois pihapiiristä. Ihmettelin, miten 1-2 vuotiaalla voi jo joku bestis olla ? Tosin tämän ensimmäisen lapsi oli kaveriyökylässä ilman vanhempiaan neljävuotiaana?
Annatteko muuten lapsenne mennä kaveriyökylään jo alle kouluikäisenä ?
Mutta minkä takia pitää jo leikki-ikäisen lapsen kavereihin vaikuttaa vanhempien taholta?
Mitä "kovia keinoja" ja liittoutumia tässä pitää lastensa kaverisuhteiden kanssa alkaa opettelemaan+ Eskarimme on ensimmäinen lapsistamme ja kaikki kuviot on mulle uutta ! Taidan toisaan olla liian yksinkertainen edes ajattelemaan näitä "kuvioita", kun on muutakin ajateltavaa, esim. työ ja harrastukset.
kouluaikoinahan jo tytöillä muodostuu pareja, joissa yleensä kolmaspyörä on liikaa. pojilla kai on enemmänkin syynä se, että joku ei pysy leikeissä mukana vauhdissa tai osaa jotain pelitaitoja yhtä hyvin kuin toiset. tytöillä on enemmän näitä "ei olla sun kaa" -juttuja ilman varsinaista syytä tai sitten se syy on jokin ihan mitätön asia. ja onhan vanhemmilla voimakas vaikuttamisen mahdollisuus lapsensa kaveripiiriin, jos ei satu pitämään toisesta vanhemmasta. miehillä se ei niin korostu, mutta naiset ovat juuri niitä "meidän äitiporukka - teidän äitiporukka" -tyyppejä.
toisen kanssa, en minäkään jaksa aina sitä kolmatta ja olla ratkomassa aikuisten kanssa niitä nahinoita, mitä tulee kun naapurin voimakasluonteinen JesseJannika tulee paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat suosivat tasavertaisia kaverisuhteita, ei kukaan halua nähdä omaa lastaan alistettuna.
Olen pohtinut paljon mielessäni millaiset syrjimisen ja kiusaamisen alkeet vanhemmat antavat lapsille kotoa jo varhaislapsuudessa.
Hiukankin massasta poikkeava niin syrjitään jo siellä hiekkalaatikolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä aina päällepäsmärinä. Sopuisa seura on aina mukavampaa seuraa kuin riidankylväjät.
ja koira on tietysti haudattu tuohon lauseeseen. ;-) ja jos ei olisikaan provo, niin isa osaa ilmeisesti pitaa tuon "voimakasluonteisen" ;-) lapsen kurissa.