Avioero, asuntolaina ja ositus

Kyllä tällaisessa tapauksessa sinulle tulee puolet.

Ota yhteys oikeusaputoimistoon.

Kuulutko ammattiliittoon? Sieltäkin voi joskus saada lakineuvontaa ilmaiseksi.

Avioehtosopimuksessa on määritelty se miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Siinähän se on mustaa valkoisella.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Tällaistahan se on joka päivä tällä palstalla.

Pääsääntöisesti asunnon omistussuhteet määrää se, mitä papereihin on kirjattu, ei se, kuka asunnosta on maksanut suuremman osan. Jos papereissa lukee, että omistatte asunnon 50/50, niin voit olla suhteellisen turvallisin mielin. Jos miehesi haluaa muunlaista jakoa, hänen pitää viedä asia oikeuteen (ellet vapaaehtoisesti suostu muunlaiseen ositukseen). Pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että oikeus päättyisi muunlaiseen jakoon kuin 50/50. Tähän vaadittaisiin jotain muutakin kuin se, että asuntolaina on maksettu miehesi palkkatuloilla.

Asuntoon kohdistuvat velat luonnollisesti vähennetään asunnon arvosta, kun katsotaan, mitä kummallekin jää omaisuuden erottelun jälkeen. Ositustahan ei tehdä, jos teillä on avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Kuka tässä on viemässä kaiken keinolla millä hyvänsä? Olen vuosikaudet laittanut oman palkkani perheen hyväksi, maksamalla sillä juoksevia menoja. Aunto omistetaan suhteessa 50/50, ja kyselin olenko oikeutettu omaan puoliskooni vai en. Mitään muuta en mieheltä halua.

Asunnon osalta se papereihin kirjattu painaa eli se katsotaan puoliksi sinun ja puoliksi miehen omaisuudeksi MUTTA huomioitavaa on, että teillä on siitä myös velkaa. Eli missään nimessä se ei mene niin, että saisit käteesi puolet asunnon arvosta, mutta et varmaan niin ajatellutkaan?

Sinun kannaltasi siis olennaista on se, että a) et pysty yksin hoitamaan lainaa ja b) sinulle on kertynyt omaisuutta kun lainaa on lyhennetty. Asunto on joko myytävä kokonaan ulkopuolisille tai mies lunastaa sen. Tässä kohtaa voitte sitten yrittää hakea lapsille parasta ratkaisua.

Ilmaista lakineuvontaa voi saada, mutta siinä on tulorajoja ym. Oma pankkisi voi osata neuvoa. Tarkista myös kotivakuutuksesi ja mahdollisen ammattiliittosi kattamat palvelut.

Kuvauksesi perusteella olisin eniten huolissani lasten elintasosta - arveletko, että miehesi ymmärtää lapsiin liittyvät kulut? Kerrot hänen maksaneen suuremman osuuden, mutta myös että sinä käytät koko palkan peruskulutukseen. Käsittääkö mies, mitä tarpeita lapsilla on? Ja kestätkö itse, jos lasten elintaso romuttuu?

MicMac kirjoitti:

Asunnon osalta se papereihin kirjattu painaa eli se katsotaan puoliksi sinun ja puoliksi miehen omaisuudeksi MUTTA huomioitavaa on, että teillä on siitä myös velkaa. Eli missään nimessä se ei mene niin, että saisit käteesi puolet asunnon arvosta, mutta et varmaan niin ajatellutkaan?

Sinun kannaltasi siis olennaista on se, että a) et pysty yksin hoitamaan lainaa ja b) sinulle on kertynyt omaisuutta kun lainaa on lyhennetty. Asunto on joko myytävä kokonaan ulkopuolisille tai mies lunastaa sen. Tässä kohtaa voitte sitten yrittää hakea lapsille parasta ratkaisua.

Ilmaista lakineuvontaa voi saada, mutta siinä on tulorajoja ym. Oma pankkisi voi osata neuvoa. Tarkista myös kotivakuutuksesi ja mahdollisen ammattiliittosi kattamat palvelut.

Kuvauksesi perusteella olisin eniten huolissani lasten elintasosta - arveletko, että miehesi ymmärtää lapsiin liittyvät kulut? Kerrot hänen maksaneen suuremman osuuden, mutta myös että sinä käytät koko palkan peruskulutukseen. Käsittääkö mies, mitä tarpeita lapsilla on? Ja kestätkö itse, jos lasten elintaso romuttuu?

Haen/tulen hakemaan ensisijaisesti asunnon myyntiä joko miehelle tai ulkopuoliselle, jotta saisin siitä hieman turvaa tulevaan. Rikkauksia en siis havittele, vaan turvallista kotia, jossa voin itse vaikka nukkua sohvalla kunhan lapsilla on omat huoneet. En vaan pysty enää kuuntelemaan haukkumista, syyllistämistä, nimittelyä ja alaspainamista tilanteessa, jossa koitan jatkuvasti itse tehdä parhaani talouden ja perheemme eteen. Luonnollisesti ymmärrän, että myyntihinnasta lähtee velka päältä. 

Sulla on 1 elämä

Älä jää huonoon liittoon.

Asunto myyntiin, summasta velat ja summa kahtia

Tämä selvä, mutta lähtöpäätös on tosi vaikea tehdä kaikesta huolimatta kun osittain olen uskonut sitä, mitä mies on minusta ikävästi sanonut. Nyt vaan alkaa olla kaikki jaksaminen niin alhaalla, että sielu on todella väsynyt. 

Nyt vaan on todella huono aika myydä, ja pelkään, millaista tulee olemaan aika ennen omaa kotia jos aunnon myyntiä odotellessa on jäätävä samaan asuntoon miehen kanssa. Hän osaa todella tehdä 'tunnelman'. Ja lisäksi tosiaan haluan tietää mihin olen lain mukaan oikeutettu, koska kaikki merkit ovat ilmassa sen suhteen, että mies tulisi tekemään lähdöstä ja erosta minulle mahdollisimman hankalaa ja ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Kuka tässä on viemässä kaiken keinolla millä hyvänsä? Olen vuosikaudet laittanut oman palkkani perheen hyväksi, maksamalla sillä juoksevia menoja. Aunto omistetaan suhteessa 50/50, ja kyselin olenko oikeutettu omaan puoliskooni vai en. Mitään muuta en mieheltä halua.

Sehän riippuu mitä olette sopineet asuntovelanmaksusta keskenänne, jos mies on maksanut sinunkin osuutta sillä puheella että jäät sen verran velkaa, niin sitten se otetaan huomioon keskinäisenä velkana, mutta jos olette sitä mieltä että se on tullut kuitattua talousmenoihin käyttämälläsi summalla, niin sitten olette molemmat lyhentäneet yhtäpaljon talovelkaa, alun perin määritellyt omistussuhteet ei vaikuta tähän mitenkään, ne pysyy ennallaan keskinäisestä velasta riippumatta. 

Niin no sillähän ei ole merkitystä kumpi on konkreettisesti maksanut mitäkin, vaan siitä miten te sen talonne omistatte. Jos se on 50%/50% omistus, niin sinä saat miehesi kanssa molemmat oman puolikkaanne. Asunto on siinä mielessä "helppo" jakokohde, että siinä usein pankilla on erittäin hyvin tiedossa montako prosenttia kukakan siitä talosta omistaa. Joku sohvaryhmä on paljon haastavampi jakaa, kun sen omistusosuuksia ei ole kirjattu minnekään ja se kumpi sen on kaupasta haettaessa maksanut, ei välttämättä määrittele mitenkään sitä kuinka paljon ostaja siitä lopulta omistaa.

Mutta se on hyvä tietää, että erossa sitten köyhtyy aina ja kaikki. Että saat sitten miten tasaisen jaon aikaiseksi tahansa, niin tiukempaa sulla rahan kanssa tulee jatkossa olemaan. Tämä siis ihan hyvä vain tajuta, en sano että sen takia pitää yhdessä jatkaa.

5 jatkaa vielä. Jos kerran teillä on yhteisiä lapsia niin on entistä epätodennäköisempää, että oikeus (jos miehesi vie asian oikeuteen) päätyisi johonkin muuhun jakoon kuin omistuspapereiden mukaiseen 50/50. Oletushan on, että mennään sen mukaan, mitä papereissa on, ja siitä poiketaan mahdollisesti vain silloin, jos oletus johtaisi täysin kohtuuttomaan lopputulokseen. Vaikka miehesi onkin maksanut asuntolainasta enemmän, sinä olet maksanut enemmän yhteisistä juoksevista kuluista ja todennäköisesti kantanut enemmän vastuuta lasten hoidosta. Tällöin oikeus ei taatusti pidä 50/50 jakoa kohtuuttomana.

Omistussuhteiden nmukaan menee ellei avioehtosopimuksessa ole muuta haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Kuka tässä on viemässä kaiken keinolla millä hyvänsä? Olen vuosikaudet laittanut oman palkkani perheen hyväksi, maksamalla sillä juoksevia menoja. Aunto omistetaan suhteessa 50/50, ja kyselin olenko oikeutettu omaan puoliskooni vai en. Mitään muuta en mieheltä halua.

Sehän riippuu mitä olette sopineet asuntovelanmaksusta keskenänne, jos mies on maksanut sinunkin osuutta sillä puheella että jäät sen verran velkaa, niin sitten se otetaan huomioon keskinäisenä velkana, mutta jos olette sitä mieltä että se on tullut kuitattua talousmenoihin käyttämälläsi summalla, niin sitten olette molemmat lyhentäneet yhtäpaljon talovelkaa, alun perin määritellyt omistussuhteet ei vaikuta tähän mitenkään, ne pysyy ennallaan keskinäisestä velasta riippumatta. 

Jos he ovat velasta yhteisvastuullisia, niin sillä ei ole mitään väliä kuka mitäkin maksaa, talo on silti 50-50 omistuksessa. Jos taas on otettu omat lainat, niin silloin asia on eri.

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti asunnon omistussuhteet määrää se, mitä papereihin on kirjattu, ei se, kuka asunnosta on maksanut suuremman osan. Jos papereissa lukee, että omistatte asunnon 50/50, niin voit olla suhteellisen turvallisin mielin. Jos miehesi haluaa muunlaista jakoa, hänen pitää viedä asia oikeuteen (ellet vapaaehtoisesti suostu muunlaiseen ositukseen). Pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että oikeus päättyisi muunlaiseen jakoon kuin 50/50. Tähän vaadittaisiin jotain muutakin kuin se, että asuntolaina on maksettu miehesi palkkatuloilla.

Asuntoon kohdistuvat velat luonnollisesti vähennetään asunnon arvosta, kun katsotaan, mitä kummallekin jää omaisuuden erottelun jälkeen. Ositustahan ei tehdä, jos teillä on avioehto.

Komppaan tätä, näinhän se menisi. Eli asunto menee omistussuhteiden mukaan, ja mikäli mies vaatii muuta menköön oikeuteen ja noilla spekseillä lähes varmasti häviää.

Jos ei mene kaupaksi niin ainahan asunnon voi laittaa vuokralle. Vuokrasummalla maksaa menot ja lyhentää lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Kuka tässä on viemässä kaiken keinolla millä hyvänsä? Olen vuosikaudet laittanut oman palkkani perheen hyväksi, maksamalla sillä juoksevia menoja. Aunto omistetaan suhteessa 50/50, ja kyselin olenko oikeutettu omaan puoliskooni vai en. Mitään muuta en mieheltä halua.

Sehän riippuu mitä olette sopineet asuntovelanmaksusta keskenänne, jos mies on maksanut sinunkin osuutta sillä puheella että jäät sen verran velkaa, niin sitten se otetaan huomioon keskinäisenä velkana, mutta jos olette sitä mieltä että se on tullut kuitattua talousmenoihin käyttämälläsi summalla, niin sitten olette molemmat lyhentäneet yhtäpaljon talovelkaa, alun perin määritellyt omistussuhteet ei vaikuta tähän mitenkään, ne pysyy ennallaan keskinäisestä velasta riippumatta. 

Jos he ovat velasta yhteisvastuullisia, niin sillä ei ole mitään väliä kuka mitäkin maksaa, talo on silti 50-50 omistuksessa. Jos taas on otettu omat lainat, niin silloin asia on eri.

Se on suhteessa pankkiin, mutta ei aviopuolisoiden keskinäisiä velkoja ole kielletty, saa niitä olla ja kun omaisuus on erillistä, ettei ole mitään estettä etteivätkö voisi lainata toisilleen, enemminkin näyttökysymys että mitä on sovittu, suullinenkin velka on pätevä. Pankin velan yhteisvastuullisuus tarkoittaa että pankki voi vaatia kummalta tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no sillähän ei ole merkitystä kumpi on konkreettisesti maksanut mitäkin, vaan siitä miten te sen talonne omistatte. Jos se on 50%/50% omistus, niin sinä saat miehesi kanssa molemmat oman puolikkaanne. Asunto on siinä mielessä "helppo" jakokohde, että siinä usein pankilla on erittäin hyvin tiedossa montako prosenttia kukakan siitä talosta omistaa. Joku sohvaryhmä on paljon haastavampi jakaa, kun sen omistusosuuksia ei ole kirjattu minnekään ja se kumpi sen on kaupasta haettaessa maksanut, ei välttämättä määrittele mitenkään sitä kuinka paljon ostaja siitä lopulta omistaa.

Mutta se on hyvä tietää, että erossa sitten köyhtyy aina ja kaikki. Että saat sitten miten tasaisen jaon aikaiseksi tahansa, niin tiukempaa sulla rahan kanssa tulee jatkossa olemaan. Tämä siis ihan hyvä vain tajuta, en sano että sen takia pitää yhdessä jatkaa.

Samaa mieltä vikasta kappaleesta (toki muustakin). Meillä iso omaisuus tuli käytännössä kokonaan minulle, mutta siitä huolimatta elintaso on pudonnut roimasti. Tietysti eron kanssa samaan saumaan osunut ruuan, sähkön ja polttoaineiden kallistuminen sekä korkonen pomppaaminen vaikutti myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas yksi mamma kyselemässä neuvoja, miten saisi vietyä mieheltä niin paljon rahaa ja omaisuutta kuin vain mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Kuka tässä on viemässä kaiken keinolla millä hyvänsä? Olen vuosikaudet laittanut oman palkkani perheen hyväksi, maksamalla sillä juoksevia menoja. Aunto omistetaan suhteessa 50/50, ja kyselin olenko oikeutettu omaan puoliskooni vai en. Mitään muuta en mieheltä halua.

Sehän riippuu mitä olette sopineet asuntovelanmaksusta keskenänne, jos mies on maksanut sinunkin osuutta sillä puheella että jäät sen verran velkaa, niin sitten se otetaan huomioon keskinäisenä velkana, mutta jos olette sitä mieltä että se on tullut kuitattua talousmenoihin käyttämälläsi summalla, niin sitten olette molemmat lyhentäneet yhtäpaljon talovelkaa, alun perin määritellyt omistussuhteet ei vaikuta tähän mitenkään, ne pysyy ennallaan keskinäisestä velasta riippumatta. 

Jos he ovat velasta yhteisvastuullisia, niin sillä ei ole mitään väliä kuka mitäkin maksaa, talo on silti 50-50 omistuksessa. Jos taas on otettu omat lainat, niin silloin asia on eri.

Se on suhteessa pankkiin, mutta ei aviopuolisoiden keskinäisiä velkoja ole kielletty, saa niitä olla ja kun omaisuus on erillistä, ettei ole mitään estettä etteivätkö voisi lainata toisilleen, enemminkin näyttökysymys että mitä on sovittu, suullinenkin velka on pätevä. Pankin velan yhteisvastuullisuus tarkoittaa että pankki voi vaatia kummalta tahansa. 

Ei ole sovittu mistään velkasuhteista, kumpikin on maksanut sen mitä on pystynyt, ja tilanne on vaan vähitellen mennyt siihen, että mies on maksanut enemmän lainoja ja minä muita menoja. En kyllä toki ihmettelisi, jos mies oikeudessa keksisi selittää, että olen elellyt velaksi. Toki silloinkin on vaan sana sanaa vastaan, ei mitään sopimuksia tai näyttöä, saatika asiaan liittyvää viestittelyä tai muuta.

Teen myös 100% kaikki kotityöt, pihatyöt, ruoat ja lemmikit. Näistä mies kieltäytyy siihen vedoten, että hän kustantaa tästä lystistä suuremman osan ja/tai tekee enemmän töitä. Ja tietysti kaiken sen muun työn ja metatyön, mitä väistämättä tulee lapsiperheessä (lahjojen hankinnat, vaatteiden hankinnat, juhlien järjestelyt, läksyjen valvomiset jne.). Henkiseltä puolelta olen täysin valmis yksinhuoltajuuteen, mutta kerjuulle en haluaisi lähteä enkä sitä mielestäni ansaitsekaan.