Lue keskustelun säännöt.
Masentunut ja alkoholisoitunut äiti, löytyisiko apua ja vertaistukea tilanteeseen?
12.04.2023 |
Alan itse olla siinä pisteessä, että oma jaksaminen on todella kovalla koetuksella ja haluaisin kuulla muilta ajatuksia tilanteeseen. Näin vaikeita asioita kun en ole pystynyt kenellekään jakamaan ja alan olla itse jo sietokykyni partaalla ja valmiina heittämään hanskat niin sanotusti tiskiin, kun alkaa jo tuntumaan, että oma elämä valuu hukkaan tämän huolen ja turhautumisen takia. Mitä voisin vielä tehdä?
Äitini lähestyy nyt eläkeikää ja viimeiset kolme vuotta on mennyt yhtä alamäkeä kuin huomaamatta. Alkoholisoituminen on tapahtunut vaivihkaa siitä kun korona-aika alkoi ja alkoi tekemään töitä etänä. On siis vielä työelämässä mutta viimeisen vuoden aikana tissuttelu ilmeisesti lähtenyt ihan lapasesta kun saattaa minullekin virka-aikaan jo aamupäivästä soitella ja vaikuttaa olevan hutikassa. Samaten jatkuvat kuolemantoivepuheet, miten hänellä ei ole ketään, jatkuvaa lapsuustraumojen kelailua ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana on ihan selkeästi jo menettämässä muistinsa, viinanko takia vai minkä, en tiedä. Ei parhaimmillaan tai pahimmillaan muista mitään mitä on juteltu enää seuraavana päivänä.
Olen puhunut tästä avoimesti ja ihan suoraan viimeksi hänelle alkuvuodesta. Loukkaantui ja selitteli kovin kun on niin masentunut ja väsynyt. Olen suoraan ehdottanut toistuvia aktiviteetteja esim. uimaan, lenkille, ihan mitä vaan. Peruu aina viime hetkellä ja yleensä kuulee suoraan että taas kärsitään krapulaa tai uusi kierros jo liian hyvässä vauhdissa.
Äiti on todella paljon yksin koska miehensä tekee töitä toisella paikkakunnalla. Äidillä ei ole ajokorttia ja heidän oma talonsa on ihan skutsissa mistä ei pääse mihinkään eli on täysin kuskaamisten varassa. Ja itsekin pitäisi aina varata aikaa että sinne asti menee tai sieltä hakee johonkin tekemään jotain.
Kaikki olen ehdottanut ja kaikkeni mielestäni auttanut, terapiaa ehdottanut niin saa*nan monta kertaa mutta kun ei niin ei. Kaikki on vaan p*skaa. Tottahan se elämä alkaa ahdistaa jos käytännössä elää elämäänsä neljän seinän sisällä, mutta hemmetti kun hän on ihan fyysisesti täysin terve, mahdollisuus harrastaa ihan mitä haluaa, on kotieläimiä jne.
Samalla paikkakunnalla on vieläpä kaksi sisarusta perheineen ja vievät sinne kyllä lapsiaan hoitoon säännöllisen epäsäännöllisesti. Omiani en sinne enää vie kun tiedän että mummu saattaa olla hutikassa ja samaten myös paappa. Ihan joka ainoan kerran.
Hieman sekava sepustus, mutta ehkä avasi hieman tilannetta. Kaipaisin vain niin kovasti joltain samaa kokeneelta vertaistukea tällaiseen. Olen itse myös perheellinen ja niin paljon elämässä, työstressi ja perheen pyörittämisen yhteensovittaminen vie voimavaroja myös sen lisäksi, että viimeaikoina on ollut liian monta menehtymistä lähipiirissä enkä enää jaksaisi huolehtia ihmisestä jolla se avain omaan vointiin olisi ihan itsellään valittavissa.
Huoli-ilmoitus, mitä tässä enää voi? Kun ei aikuista ihmistä voi kukaan toinen hoitoon passittaa. Äitini on minulle todella rakas, enkä halua että hänen loppuelämänsä menee viemäristä alas. Missä vaiheessa mun pitää luovuttaa ja ottaa etusijalle oma hyvinvointini?
Kiitos jos joku jaksoi lukea, mulle oli todella iso helpotus edes näin lyhyesti tekstimuodossa avata asiaa, mikä aiheuttaa niin suunnatonta ahdistusta.
Surullinen Ap
Kommentit (20)
Ensin pyydät äitiäsi ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Outoa jos työnantaja ei reagoi jo nyt.
Sitten teet huoli-ilmoituksen ja soitat sosiaalihuoltoon tarkempia ohjeita varten.
Vastuu kuuluu myös sisaruksillesi, mutta ilmeisesti he ovat saamattomia ja lähisokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huolimatta kuuluuko äitisi kirkkoon tai ei, kannattaisi varata diakonilta tai papilta aika. Jos äitisi ei lähde mukaan, käy itse siellä keskustelemassa.
Muista, pitää itsesi ykkösenä. Lepää välillä ja käy itsellesi mieluisissa paikoissa. Näin lataat itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ensin pyydät äitiäsi ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Outoa jos työnantaja ei reagoi jo nyt.
Sitten teet huoli-ilmoituksen ja soitat sosiaalihuoltoon tarkempia ohjeita varten.
Vastuu kuuluu myös sisaruksillesi, mutta ilmeisesti he ovat saamattomia ja lähisokeita.
Oletan siis, ettei äitisi todellisuudessa hakeudu avun piiriin. Olet kuitenkin esittänyt sen vaihtoehdon, ja voit jatkaa siitä mihin hän lopettaa.
En osaa sen kummemmin auttaa, osaan vain sanoa että voimia sinulle 💪🌞
Tartu jämäkästi asioihin. Kirjoita muistilista itsellesi asioista, joita kannattaa yrittää tehdä. Rakkaus on joskus ohjaamista jopa vaatimista. Sano suoraan asioita, mutta älä ole tahditon.
Vaikuttaa siltä, että nyt ensisijaisesti tarvitset itse tukea ja huolille kuulijan ja jakajan. Mitä äitisi puoliso on mieltä tästä juopottelusta?
Mihin äiti juo, kun juo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko jopa olla dementian, alzheimerin tai muun alkua? Oma äitini sairastui Lewyn kappale-tautiin ja se alkoi juuri masennusoireilla ja tuollaisella kiukuttelulla. Vasta sitten, kun alkoi puhumaan, että lääkärit valehtelevat hänelle ym. sekavaa, aloin tajuamaan, että nyt on joku pahemmin pielessä.
Tai sitten se on vain tuo alko. Siihen en osaa sanoa mitään. Ei siitä pääse eroon, ellei itse halua. Olisiko sisaruksistasi apua? Et voi asialle yksin mitään, eikä sinua voi minun mielestäni vaatia tällaista taakkaa yksin kantamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensin pyydät äitiäsi ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Outoa jos työnantaja ei reagoi jo nyt.
Sitten teet huoli-ilmoituksen ja soitat sosiaalihuoltoon tarkempia ohjeita varten.
Vastuu kuuluu myös sisaruksillesi, mutta ilmeisesti he ovat saamattomia ja lähisokeita.
Olen pyytänyt ainakin kymmenen kertaa. Ei ne kuulemma siellä tee mitään ja ei hae apua. Uskoisin että vain pelkää, että menettää nykyisen elämäntilanteen juopotteluineen työaikana. Pelkää kovasti että kun ensi vuona on työterveyden vaatima pakollinen säännöllinen terveystarkastus. No miksiköhän... Olen lisäksi myös jo toista vuotta kehottanut menemään muistitesteihin työterppaan, ei mene. Loukkaantuu aina jos näistä muistin pätkimisistä sanoo. Hänen oma äitinsä menehtyi palvelukodissa syvästi muistisairaana, mistä muistuttelen ja silti ei mene. Ei vaikka olen perustellut, että hei mummu olis saanut sen asian hoitoon jos se lääkitys olisi aloitettu jo sun ikäisenä eikä olisi menehtynyt kaikki läheisensä unohtaneena vuodepotilaana.
Mitä mä nyt sitten vielä yritän? Saisikohan tonne pakolliseen työterveyden tarkastukseen jonkun huoli-ilmoituksen läpi?
Surullinen Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko jopa olla dementian, alzheimerin tai muun alkua? Oma äitini sairastui Lewyn kappale-tautiin ja se alkoi juuri masennusoireilla ja tuollaisella kiukuttelulla. Vasta sitten, kun alkoi puhumaan, että lääkärit valehtelevat hänelle ym. sekavaa, aloin tajuamaan, että nyt on joku pahemmin pielessä.
Tai sitten se on vain tuo alko. Siihen en osaa sanoa mitään. Ei siitä pääse eroon, ellei itse halua. Olisiko sisaruksistasi apua? Et voi asialle yksin mitään, eikä sinua voi minun mielestäni vaatia tällaista taakkaa yksin kantamaan.
Epäilen myös, että nyt on jotain vakavampaakin meneillään ja sen takia tämän keskustelun tänne teinkin. Ei ole ketään kehen tukeutua, sisaruksista ei oikeasti ole apua. Peittävät silmänsä tai eivät halua muuten kuunnella kun ei ole aikaa äidin vaivoille. No ei olisi minullakaan, mutta hän on rakas ja tärkeä ihminen josta välitän ja haluan, että hänellä olisivat asiat hyvin. Mitä voin tehdä, mistä saisin apua ja tukea ja erityisesti äiti apua? Ihan kuin niitä kuulusia tuulimyllyjä vastaan tässä taistelisi ja olo on niin hiton tyhmä kun osaa tähän keksiä ratkaisua.
Surullinen Ap
Moikka Ap,
kuulostaa monin tavoin niin tutulta. Meillä tosin äidin masennus ja juominen alkoi jo silloin kun minä olin alle kouluikäinen. Silti, kaikki tuo mitä kirjoitat on niin tuttua. Äiti linnoittautuu kotiin ja yksinäisyyteen, meillä ei toivonut kuolemaa, vaan uhkaili itsemurhalla, kaikki oli hänenkin mielestä p askaa ja lapsuustraumojen kelailu jatkuvaa.
Meillä tietenkin tilanne ehti kehittyä niin pitkän aikaa, että äiti joi työpaikkansa, ihmissuhteensa (meitä lapsia lukuunottamatta) ja lopulta terveytensä siihen pisteeseen, että on nyt pyörätuolissa. Joisi varmaan vieläkin, jos pystyisi kävelemään.
Mulla ei ole mitään lohdutuksen sanoja muuta kuin se, että omalla jaksamisella on rajansa ja ne kannattaa opetella tunnistamaan ajoissa. Täällä ei olisi yhtäkään päihdeongelmaista, mikäli se olisi päihdeongelmaisen läheisistä kiinni. Ja joo, tätä on niin helppo kirjoittaa, mutta käytännön toteutus itsellänikin ontuu. Omista rajoista on vaikea pitää kiinni silloin kun katsoo rakkaan ihmisen luisumista tuhoon.
Olen niin pahoillani sun puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sen kummemmin auttaa, osaan vain sanoa että voimia sinulle 💪🌞
Kiitos sinulle kannustavasta viestistä <3 Tämä merkitsi enemmän kuin ymmärrätkään juuri tähän hetkeen, kun tuntuu, ettei tällaisia huolia saa ratkottua omin voimin mitä ei kuitenkaan oikeastaan kellekään voi jakaa.
Aurinkoista kevättä ja kesän alkua sinulle, ihana <3
Surullinen Ap
Miksi ei saisi juoda? Hän on kasvattanut lapset aikuiseksi, kohta loppuu työelämä. Saahan sitä edes vanhana nauttia elämästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen saa juoda vaikka henkensä. Eipä sulla paljon ole vaihtoehtoja. Joko katkaiset välit tai sit jatkatte kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Tartu jämäkästi asioihin. Kirjoita muistilista itsellesi asioista, joita kannattaa yrittää tehdä. Rakkaus on joskus ohjaamista jopa vaatimista. Sano suoraan asioita, mutta älä ole tahditon.
Vaikuttaa siltä, että nyt ensisijaisesti tarvitset itse tukea ja huolille kuulijan ja jakajan. Mitä äitisi puoliso on mieltä tästä juopottelusta?
Mihin äiti juo, kun juo?
Musta alkaa tuntua, että nyt on jo ehkä niiden vaatimusten aika, kun asian selvästi tuominen on tullut jo esille. Mutta mitä vaatimuksia nyt voi aikuisille ihmisille osoittaa. Älä soita kännissä -kortti on käytetty, olen sanonut suoraan etten vie sinne enää lapsia koska en voi luottaa etteivät ole humalassa -kortti on käytetty. Äitiä en käytä kaupassa paapan ollessa pois jos ostaa alkoholituotteita -kortti on käytetty. Eli aika pitkälle tässä on jo menty.
Äitini puoliso on sanonut olevansa mieluusti reissuhommissa ihan sen takia, ettei tarvitse kuunnella niitä jokapäiväisiä keloja ja katsoa jatkuvaa melankoliaa, tiuskimista ja itkemistä. Tämän kuulin vasta viime viikolla kun hän mulle soitti ja siinä sitten viimeistään havahduin miten pahaksi tuo tilanne on päässyt.
Ja tämä puoliso ottaa kanssa todella rankasti aina kun on vapaalla.
Tekisi mieli seuraavalla kerralla sanoa ihan suoraan, että haluatteko te oikeasti kuolla kahtena vanhana masentuneena juoppona elämän vaikeuksia vaikertaen sohvanpohjalle, vaikka teillä on kaikki oikeasti ihan saamarin hyvin. On omistusasunnot, metsää, lääniä, autoja, varallisuutta ja työt, tervepäiset lapset ja lapsenlapset, miten ihmeessä ihmiset ajautuu tuollaiseen tilaan? Ihan sairasta. Tuota muutosta korosti ehkä vielä se omissa silmissä kun asuttiin perheen kanssa tovi toisella paikkakunnalla ja nyt kun ollaan taas aika lähetysten niin jumankekka ei sitä tajunnut ennen kuin muutettiin takaisin..
Surullinen Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartu jämäkästi asioihin. Kirjoita muistilista itsellesi asioista, joita kannattaa yrittää tehdä. Rakkaus on joskus ohjaamista jopa vaatimista. Sano suoraan asioita, mutta älä ole tahditon.
Vaikuttaa siltä, että nyt ensisijaisesti tarvitset itse tukea ja huolille kuulijan ja jakajan. Mitä äitisi puoliso on mieltä tästä juopottelusta?
Mihin äiti juo, kun juo?Musta alkaa tuntua, että nyt on jo ehkä niiden vaatimusten aika, kun asian selvästi tuominen on tullut jo esille. Mutta mitä vaatimuksia nyt voi aikuisille ihmisille osoittaa. Älä soita kännissä -kortti on käytetty, olen sanonut suoraan etten vie sinne enää lapsia koska en voi luottaa etteivät ole humalassa -kortti on käytetty. Äitiä en käytä kaupassa paapan ollessa pois jos ostaa alkoholituotteita -kortti on käytetty. Eli aika pitkälle tässä on jo menty.
Äitini puoliso on sanonut olevansa mieluusti reissuhommissa ihan sen takia, ettei tarvitse kuunnella niitä jokapäiväisiä keloja ja katsoa jatkuvaa melankoliaa, tiuskimista ja itkemistä. Tämän kuulin vasta viime viikolla kun hän mulle soitti ja siinä sitten viimeistään havahduin miten pahaksi tuo tilanne on päässyt.
Ja tämä puoliso ottaa kanssa todella rankasti aina kun on vapaalla.
Tekisi mieli seuraavalla kerralla sanoa ihan suoraan, että haluatteko te oikeasti kuolla kahtena vanhana masentuneena juoppona elämän vaikeuksia vaikertaen sohvanpohjalle, vaikka teillä on kaikki oikeasti ihan saamarin hyvin. On omistusasunnot, metsää, lääniä, autoja, varallisuutta ja työt, tervepäiset lapset ja lapsenlapset, miten ihmeessä ihmiset ajautuu tuollaiseen tilaan? Ihan sairasta. Tuota muutosta korosti ehkä vielä se omissa silmissä kun asuttiin perheen kanssa tovi toisella paikkakunnalla ja nyt kun ollaan taas aika lähetysten niin jumankekka ei sitä tajunnut ennen kuin muutettiin takaisin..
Surullinen Ap
Itse ainakin osittain haluan ja toivon saavani vanhuuden johon kuuluu ryyppääminen ja bilettäminen. En tiedä, miksi sitä niin karsastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Moikka Ap,
kuulostaa monin tavoin niin tutulta. Meillä tosin äidin masennus ja juominen alkoi jo silloin kun minä olin alle kouluikäinen. Silti, kaikki tuo mitä kirjoitat on niin tuttua. Äiti linnoittautuu kotiin ja yksinäisyyteen, meillä ei toivonut kuolemaa, vaan uhkaili itsemurhalla, kaikki oli hänenkin mielestä p askaa ja lapsuustraumojen kelailu jatkuvaa.
Meillä tietenkin tilanne ehti kehittyä niin pitkän aikaa, että äiti joi työpaikkansa, ihmissuhteensa (meitä lapsia lukuunottamatta) ja lopulta terveytensä siihen pisteeseen, että on nyt pyörätuolissa. Joisi varmaan vieläkin, jos pystyisi kävelemään.
Mulla ei ole mitään lohdutuksen sanoja muuta kuin se, että omalla jaksamisella on rajansa ja ne kannattaa opetella tunnistamaan ajoissa. Täällä ei olisi yhtäkään päihdeongelmaista, mikäli se olisi päihdeongelmaisen läheisistä kiinni. Ja joo, tätä on niin helppo kirjoittaa, mutta käytännön toteutus itsellänikin ontuu. Omista rajoista on vaikea pitää kiinni silloin kun katsoo rakkaan ihmisen luisumista tuhoon.
Olen niin pahoillani sun puolesta :(
Kiitos viestistäsi <3 Nämä olivat todellakin lohdullisia sanoja, tunne siitä edes hetken, että en ole yksin tällaisten asioiden kanssa ja tällaista on tullut vastaan muillekin. Kiitos <3
Sinulla päihdeongelmainen läheinen on ilmeisesti kuitenkin vielä elossa, oletko itse hakenut jostain vertaistukea ja mistä olet saanut voimia kestää tilannetta? Kaikista raastavinta on todellakin se, että se ihminen jonka joskus tunsit, muuttuu aivan eri ihmiseksi. Alkaa tulla näitä kyseenalaisia ajatuksia mihin pisteeseen asti auttaa, vaikka toinen on todella rakas ja tärkeä. Tsemppiä kovasti myös sinulle <3
Surullinen Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka Ap,
kuulostaa monin tavoin niin tutulta. Meillä tosin äidin masennus ja juominen alkoi jo silloin kun minä olin alle kouluikäinen. Silti, kaikki tuo mitä kirjoitat on niin tuttua. Äiti linnoittautuu kotiin ja yksinäisyyteen, meillä ei toivonut kuolemaa, vaan uhkaili itsemurhalla, kaikki oli hänenkin mielestä p askaa ja lapsuustraumojen kelailu jatkuvaa.
Meillä tietenkin tilanne ehti kehittyä niin pitkän aikaa, että äiti joi työpaikkansa, ihmissuhteensa (meitä lapsia lukuunottamatta) ja lopulta terveytensä siihen pisteeseen, että on nyt pyörätuolissa. Joisi varmaan vieläkin, jos pystyisi kävelemään.
Mulla ei ole mitään lohdutuksen sanoja muuta kuin se, että omalla jaksamisella on rajansa ja ne kannattaa opetella tunnistamaan ajoissa. Täällä ei olisi yhtäkään päihdeongelmaista, mikäli se olisi päihdeongelmaisen läheisistä kiinni. Ja joo, tätä on niin helppo kirjoittaa, mutta käytännön toteutus itsellänikin ontuu. Omista rajoista on vaikea pitää kiinni silloin kun katsoo rakkaan ihmisen luisumista tuhoon.
Olen niin pahoillani sun puolesta :(
Kiitos viestistäsi <3 Nämä olivat todellakin lohdullisia sanoja, tunne siitä edes hetken, että en ole yksin tällaisten asioiden kanssa ja tällaista on tullut vastaan muillekin. Kiitos <3
Sinulla päihdeongelmainen läheinen on ilmeisesti kuitenkin vielä elossa, oletko itse hakenut jostain vertaistukea ja mistä olet saanut voimia kestää tilannetta? Kaikista raastavinta on todellakin se, että se ihminen jonka joskus tunsit, muuttuu aivan eri ihmiseksi. Alkaa tulla näitä kyseenalaisia ajatuksia mihin pisteeseen asti auttaa, vaikka toinen on todella rakas ja tärkeä. Tsemppiä kovasti myös sinulle <3
Surullinen Ap
Kiitos :)
Mulla sinun tilanteeseen nähden on ollut sellainen valtava etuoikeus kuin ihan huippu veli. Olemme lapsesta saakka pitäneet huolta toisistamme ja jaettu vastuuta äidistä. Meillä on ollut aina läheiset välit ja näin aikuisinakin ollaan toistemme parhaat ystävät. Eli vaikka tässä kaikessa on ollut paljon kestämistä, kaikki on aina jaettu veljen kanssa.
Äiti on ollut nyt pari vuotta kuivilla, kun veti itsensä tosiaan siihen kuntoon ettei itsenäinen elämä enää onnistu. Varmasti joisi vielä, jos pystyisi itse asiaan vaikuttamaan. Ei ole vielä alkanut oma olo huojentumaan tai helpottumaan kun tähän on kasvanut. Aina edelleen mä luulen, että se on alkanut juomaan, kun soittaa illalla tai itse menen käymään luonaan.
Kuinka hyvin sinun äitisi tiedostaa oman juomisensa vai onko se ihan ehdoton tabu? Kieltovaiheessa ihminen on vielä helpommin autettavissa normaalikuntoiseksi, kuin henkilö joka on jo täysin tietoisessa luisussa. Mä en vaan ymmärrä miten sen kieltovaiheen läpi pääsee, kun toinen vaan suuttuu ja lopettaa kaiken keskustelun?
Onko täällä muuten kellään vastaavia kokeneena kokemuksia mistään tukiringistä tai vastaavista, joilla läheinen on päihdesairas? Mietin tätä ihan nyt sen takia, että tarvitsen itse näiden asioiden käsittelyyn ihan selkeästi apua ja tukea, kun sitä ei lähipiirissä muuten ole tarjolla. Onko tällaisia esim. Seurakunnilla? Vaikeidenkin asioiden jakaminen joidenkin samaa kokeneiden kanssa auttaisi omaa jaksamista ihan varmasti. En varmasti kohta itse enää jaksa jos näitä joutuu jatkossakin märehtimään vain yksin.
Ja kiitos tähän asti kaikille vastanneille <3
Surullinen Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sen kummemmin auttaa, osaan vain sanoa että voimia sinulle 💪🌞
Kiitos sinulle kannustavasta viestistä <3 Tämä merkitsi enemmän kuin ymmärrätkään juuri tähän hetkeen, kun tuntuu, ettei tällaisia huolia saa ratkottua omin voimin mitä ei kuitenkaan oikeastaan kellekään voi jakaa.
Aurinkoista kevättä ja kesän alkua sinulle, ihana <3
Surullinen Ap
Samaa sinulle! 💛
Aina ei voi auttaa, mutta aina voi edes kuunnella!
Joa äiti haluaa jatkaa juomistaan, et voi tehdä mitään. Jokainen tietää nykyisin, mistä voi saada apua alkoholismiin, Eri asia sitten, kelpaako apu.
Itseäsi voit auttaa hakeutumalla alkoholistien läheisten vertaistukiryhmiin, on sekä kasvokkaisryhmiä että verkossa toimivia ryhmiä. Al-Anon ja monilla paikkakunnilla myös A-klinikka tukee läheisiä.
Nostan, toivon että joku osaisi sanoa edes jotain tällaiseen tilanteeseen kun itse tunnun olevani jo ihan liian solmussa.
Surullinen Ap