Miksi keskittyminen on niin vaikeaa?

Onko kellään sellaista ongelmaa, että kun alkaa keskittymään johonkin, esimerkiksi pianon soittoon, niin hyvin pian alkaa väsyttämään, tai ei vain jaksa enää keskittyä siihen? Olen opiskellut nyt muutaman kuukauden ajan verkko-opiskeluna, ja opiskelu on ollut aika tuskaista muun muassa tuon edellä mainitun ongelman takia. Asiaa ei helpota se, että olen pienestä pitäen uppoutunut herkästi omiin ajatuksiini. Lapsena se ei kuitenkaan (muistaakseni) aiheuttanut ongelmia, mutta aikuisiällä on usein käynyt niin, että kesken selityksen ajatus "katkeaa", ja en saakaan kerrottua asiaani kunnolla loppuun. Siksi en koskaan halua hoitaa virallisia asioita puhelimessa tai kasvotusten, vaan aina tekstimuodossa. Nuorempana myös saatoin nukahdella esimerkiksi luentojen aikana. Minua vain alkoi väsyttämään aivan älyttömästi, ja sitten nukahdin. Noin kävi melkeinpä aina luennoilla. Jos en nukahtanut, niin olin kuitenkin väsynyt.

Pienestä pitäen olen ollut myös herkkä ärsyyntymään. Edelleen siis aikuisenakin ärsyynnyn herkästi. Pyrin käymään kaupassakin niin, että siellä olisi mahdollisimman vähän ihmisiä, kun ne muut ihmiset yleensä vain ärsyttävät. Se taas aiheuttaa sen, että saatan alkaa itsestäni kiroilemaan.

Jotkut päivät ovat paljon parempia, ja silloin kaikki sujuu paremmin ja helpommin, enkä ärsyynny joka asiasta, mutta valehtelematta 80% ajasta olen tuollainen kuin edellä mainitsin. Onko muita samanlaisia?