Olen lievästi ylipainoinen, mutta kaunis ja naisellinen

Mutta mikään ei ole rasittavampaa kuunnella kuin jatkuva tilitys tyyliin "voi itku kun söin sitä fetasalaattia liikaa, nyt mä oon ihan karmee läski, pakko vetää tunnin lisätreeni huomenna" ;-)

mitä jos se peppu on piukka vaikka söisi mitään? saako silti "indeksikontrollityyppi"-leiman otsaansa?

eikä liikunnassa ja treenaamisessa itsessään mitään pahaa ole, päinvastoin! Ihmiset ovat syntyjään jo erilaisia- eikö? Toiset lihoo helposti, toiset ei. Mun ystäväpiirissä osa laihtuu niin surressaan kun rakastuessaan, toiset taas lihoaa. Järkkyä on vaan tämä naisten keskeinen suvaitsemattomuus:((( Ja luulo siitä että kaiken voi aina itse hallita ja kun hallitset painosi, olet saavuttanut elämäsi huipun.

ap tässä



Kiitos kommenteistanne. Ei ole helppoa olla nykynainen ulkonäköpaineiden osalta. Se naiskuva, ne mitat, mitä muotilehdet on pullollaan, on suurimmalle osalle mahdoton saavuttaa.



Olen tosiaan neljä vuotta yrittänyt laihduttaa takaisin entisiin mittoihini, ei onnistu ei. En jaksaisi koko elämääni haaskata laihduttamiseen ja kilojen miettimiseen. Liikakiloja on n. 5-10, mutta tiukassa ovat.



Entisenä laihana on vaikea hyväksyä uutta muotoani, mutta pakko se on yrittää nähdä kauneutta kiloissa :)



-ap

Itselläni suunnilleen sama tilanne (BMI 26-27) kahden lapsen jälkeen, enkä laihduta. Kunnosta yritän pitää huolta + kohtuuterveellisistä elämäntavoista. Tykkään kyllä kurveistani, minulla onneksi paino on mennyt suhteessa paljon tiimalasimalliin.

millaisen aivopesun uhreja me ollaan- että joku on tosiaan määritellyt hyvän ihmisen, tai oikeastaan hyvän naisen, bmin. (miehen arvohan ei ole painosta kiinni toisin kuin naisen- ja siitä huolehtivat toiset naiset:()

Uhkailaan kaikenmaailman terveysvaikutuksilla, media on täynnä "oikeita" ihmisiä, jne. Ihan kuin ratkaisevaa elämässä olis joku v**** painoindeksi. Tottakai huonoista elämäntavoista seuraa sairauksia, mutta toisaalta positiivinen elämänasenne, itsestään huolehtiminen (ja se ei tod ole sama kuin painoindeksi!!!!!), sosiaaliset suhteet, henkinen kypsyminen, niin moni asia taas tuo hyviä terveysvaikutuksia. Ja kun katsoo noita fanaattisia yhdenasian indeksikontrollityyppejä, näkee kilometrin päähän, että vaikka se peppu olis kuin piukka, elämä vituttaa, ahdistaa, vartalo on jatkuvan rääkkäyksen ja inhon kohde, kelpaa itselleen vain "täydellisenä", ei oo aikaa kavereille, eikä voi joustaa, rentoutua jne, koska ainoa ajatus on oma napa ja lihakset sen ympärillä. Ja tietysti suvaitsemattomuus muita kohtaan- kun ei raasta ja hyväksy itseään- ei voi tehdä sitä muillekaan. Minäkin rakastan liikuntaa, huolehdin itsestäni, olin muutaman vuoden kuntosalijäsen, mutta lopetin sen koska siinä ympäristössä on jotain pimeetä ja teennäistä. on ollut pitkä tie oppia tykkäämään itsestään, koska joka puolelta tuutataan tuota fanatismia. Onneksi olen oppinut tykkäämään itsestäni, olen myös "muodokas"- kaunis, viehättävä:) On ihanaa tykätä itsestään, suosittelen. Juuri nyt. Elämä lihottaa ja laihduttaa- olennaiset asiat on jossain ihan muualla.

saako silti "indeksikontrollityyppi"-leiman otsaansa?

pukeudu nätisti, ole ryhdikäs, mutta älä laita nakinkuorivaatteitakaan :)

Mä olin hoikka ennen esikoista (bmi 18), normi (bmi 23) esikoisen ja kuopuksen välillä ja nyt kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen pullero (bmi noin 26).



Kasvot ovat ihan yhtä nätit kuin ennenkin, mutta välillä meinaa itsetuntoa syödä, kun ei meinaa kivoja vaatteita löytyä. :/

Mä olin hoikka ennen esikoista (bmi 18), normi (bmi 23) esikoisen ja kuopuksen välillä ja nyt kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen pullero (bmi noin 26).



Kasvot ovat ihan yhtä nätit kuin ennenkin, mutta välillä meinaa itsetuntoa syödä, kun ei meinaa kivoja vaatteita löytyä. :/

Olen kuitenkin omasta mielestäni, ja monen muunkin mielestä hyvännäköinen. Tottakai välillä on päiviä jolloin tunnen itseni liian lihavaksi ja rumaksi, mutta enimmäkseen tunnen oloni hyväksi. Ja tärkeintähän se on että itsellä on hyvä olla. Aina olet kuitenkin jonkun mielstä liian jotain tai liian vähän jotain.

sellainen kuin itse tykkäät!



Mies 40v



;)

Kehuu ensin itteensä ja sitten miettii miten pitäs pukeutua. Itsevarma vai epävarma?

Kehuu ensin itteensä ja sitten miettii miten pitäs pukeutua. Itsevarma vai epävarma?

Kehuu ensin itteensä ja sitten miettii miten pitäs pukeutua. Itsevarma vai epävarma?

Nykynaisen elämäähän se vaan on :)

tai laihduttamaan