Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elätkö nyt-elämää vaan piehtaroit lapsuudessasi?
11.04.2023 |
Itse olen aina elänyt tässä ja nyt, koska lapsuuttani en voi muuttaa, en millään terapialla enkä millään.
Siispä en sitä mieti.
Kommentit (7)
En ylipäätään jää vastoinkäymiseni piehtaroidaan, minua kohtaan on tehty väärin ja minä olen tehnyt väärin, sellaista elämä on. Pyydän ja annan anteeksi, ja jatkan elämääni. En ymmärrä aikuisia ihmisiä joiden elämäntehtävä on piehteroida vaikeuksissaan, tuhoavat kaiken hyvän kun keskittyvät vain ikäviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävöin joskus lapsuuttani ja haluaisin sinne takaisin.
En henk. koht. piehtaroi lapsuudessani. Miksi piehtaroisin? Melko peruslapsuus, jos koulukiusaamista ei oteta huomioon. Minua ei sinällänsä kiinnosta mitä lapsuudessa tapahtui tai ei tapahtunut vaikka kovin kanssaihmiset yrittävätkin etsiä "suurta" lapsuuden traumaa. No tämä heidän trauman etsimensä on luonut trauman nyt aikuisiällä ja yritys toteuttaa "lapsuuden haaveita" puolestani tai jotenkin korvata lapsuutta, on pysäyttänyt elämän tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi toisten varassa roikkumiseksi.
Tässä ja nyt eläminen on mielestäni päämäärätöntä ja tekee elämästä merkityksetöntä, mutta kyse on henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
En ylipäätään jää vastoinkäymiseni piehtaroidaan, minua kohtaan on tehty väärin ja minä olen tehnyt väärin, sellaista elämä on. Pyydän ja annan anteeksi, ja jatkan elämääni. En ymmärrä aikuisia ihmisiä joiden elämäntehtävä on piehteroida vaikeuksissaan, tuhoavat kaiken hyvän kun keskittyvät vain ikäviin asioihin.
Tässä mietin näitä äitejä/isiä jotka ovat jääneet pyörimään 30 vuotta sitten taaksejääneitä aikojaan lapsuuskodissaan.
Heidän lapsensa kasvavat sairaassa isovanhempi-vihassa kun vanhemmat jauhavat 30 vuotta vanhoja asioita pystymättä elämään elämäänsä. Jokainen vaikeus töissä tai ihmissuhteissa on lapsuudenkodin syytä.
En piehtaroi, mut se on vaatinu kymmenisen vuotta terapiassa ja sitä et oon siirtyny asiassa eteenpäin.
Menneen nieleminen on siinä piehtarointia ja mt ongelmien tahalteen luomista.
Ap on niin kova ja ultrajärkevä äijä ettei siinä ole enää mitään järkeä, mutulla vaa, tietämine on iha homoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En henk. koht. piehtaroi lapsuudessani. Miksi piehtaroisin? Melko peruslapsuus, jos koulukiusaamista ei oteta huomioon. Minua ei sinällänsä kiinnosta mitä lapsuudessa tapahtui tai ei tapahtunut vaikka kovin kanssaihmiset yrittävätkin etsiä "suurta" lapsuuden traumaa. No tämä heidän trauman etsimensä on luonut trauman nyt aikuisiällä ja yritys toteuttaa "lapsuuden haaveita" puolestani tai jotenkin korvata lapsuutta, on pysäyttänyt elämän tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi toisten varassa roikkumiseksi.
Tässä ja nyt eläminen on mielestäni päämäärätöntä ja tekee elämästä merkityksetöntä, mutta kyse on henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Tässä ja nyt. Olen avioitunut, lapsia kolme, elän tätä elämää, en syytä siitä vanhempiani vaan elän tätä vaihetta. Jos en ole työpaikkaan tyytyväinen, hiljaisella haulla haen uutta.
Kun päädyin johonkin ammattiin, elän siinä nyt tai lähden hankkimaan uutta, vetämättä vanhempiani siihen syytelemällä mukaan.
Nyt elän eläkeläisen elämää, elän tässä ja nyt ja nautin itselleni tärkeistä asioista. Tässä ja nyt. Miettimättä miten toisin olisin voinut elämäni elää.
Alue: Aihe vapaa
Yritän parhaani mukaan unohtaa lapsuuteni ja nuoruuteni, koska siltä ajalta on niin vähän mitään hyvää elämän eväinä.
Tarvitsisin varmaan jonkun terapiasession mutta ei täältä maalta löydä mitään siihen soveltuvaa.
Vertaistukea saan netistä kun oikein tulee paha olo menneiden tulviessa päälle.
Nykyinen elämäni, jonka olen itselleni järjestänyt, on ihan hyvää, siitä olen onnellinen.