Kuinka päättyy tämä kolmiodraama? Päättele!
Henkilöt: Vaimo, mies, miehen rakastajatar.
Tapahtumapaikka: Lontoo
Mies ja vaimo olleet muutaman vuoden yhdessä, ei yhteisiä lapsia. Tehneet puolisen vuotta eroa, mutta kumpikaan ei taida sitä todella haluta. Arki vain ei luista ja ole tyydyttävää.
Miehellä ollut yli vuoden toinen nainen, varattu hänkin. Eroriitojen kotona ollessa akuuteimmillaan mies pyytää rakastajatartaan kotiinsa, kun vaimo poissa. Kyselee myös naisen liiton tilasta, on lämmin, hellä, tarvitseva. Haluaisi vain olla naisen kanssa.
Kuluu muutama päivä, vaimon kanssa saatu homma taas kulkemaan toistaiseksi. Ei sittenkään eroa. Silloin rakastajatar kyllästyy miehen päättämättömyyteen, kokee itsensä vain lohduttajaksi (vaikka itsekin varattu) ja jättää rakastajansa.
Kuinka tilanne etenee? Kuinka näiden ihmissuhteiden käy? Kuinka mies jatkaa tästä eteenpäin? Kotona on rasittavaa ja rakastajatar hylkäsi kun ei enää jaksanut olla toinen nainen. Arvaa!
Kommentit (17)
jos rakastajatar palaa kuvioihin?
Eli ei jätä vaimoa. Lähipiirissä monta kertaa nähty. Yksikin kusettajamies huijasi mun sinkkukaverini viiden vuoden ajan ainakin kuudesti takaisin suhteeseen. Ja silti ei eronnut vaimostaan. Vaikka miten vannoi ja uudestaan ja uudestaan ja vaikka kaveri sen aina jätti kun ei mitään tapahtunut niin silmiin katsoi ja VANNOI ja sai uskomaan... ja taas oli vaan tyytyväinen kun sai kahta (ellei enempää).
Juu, tosi naivi kaveri. =)
Muuttaa Ibizalle, perustaa baarin ja pokaa Alejandroja.
vaimo ja rakastajatar ovat jo pitkään pitäneet suhdetta yllä..lopulta molemmat jättävät miehensä ja naiset muuttavat yhteen ja perustavat perheen.
Mies elää epämääräisissä, epätyydyttävissä ja ei-yksiavioisissa suhteissa jatkossakin, liikkuen hetkellisten tunteittensa ja impulssiensa, toisten ihmisten päätösten ja silkan sattuman varassa eteenpäin ihmissuhteissaan. Mies elää näin, sillä ei selvästikään ole tarpeeksi vastuuntuntoinen ja emotionaalisesti kypsä kantamaan vastuuta päätöksistään ja ihmissuhteistaan. Aina myös löytyy naisia, jotka suostuvat tällaisellekin miehelle toiseksi naiseksi kuten myös uudeksi pyöritettäväksi ja petettäväksi kumppaniksi.
takaisin vaimon viereen vaikka vaimo & avioliitto ei täysin miellytäkään.
Pari vuotta mies nuolee haavojaan ja tasaannuttaa tilanteen. Kun vaimon kanssa ollaan taas turvallisella maaperällä ja arki sujuu, alkavat taas uudet rakastajatarehdokkaat väikkyä miehen silmissä.
Mies on luuseri, joka ei tule koskaan tekemään ratkaisua vaan roikkuu avioliitossa. Lisäksi ankkii uuden rakastajattaren.
Toivon mukaan vaimolla olisi selkärankaa erota. Sen jälkeen molemmat saattaisivat löytää jotain parempaa...
Miehet ovat vässyköitä ja pelkäävät jäävänsä ilman naista. Silloin huonokin on parempi kuin ei mitään.
Mies jatkaa tuota vatvomista hamaan tulevaisuuteen ja saa jotenkin houkuteltua rakastajattarensa takaisin kuvioihin mukaan.
Mies pokaa toisen rakastajatteren ja jatkaa edelleen vatulointia avioliitosssaan niin kuin ennenkin.
Rakastajatar masentuu mutta saa yllättäen tukea omalta mieheltään ja heidän suhteensa paranee.
Vaimon kannalta mikään ei muutu.
ja ryhtyvät parantamaan ja huoltamaan omia avioliittojaan?
ja ryhtyvät parantamaan ja huoltamaan omia avioliittojaan?
Mä kyllä näen kristallipallostani, että nämä toistensa rakastajat ottavat uudet rakastajat.
Rakastajanaisen mies saa selville kumppaninsa todellisen luonteen ja tekee täydellisen murhan, pilkkoo naisen kilon paloiksi ja lähettää petturivaimonsa ex-rakastajalle kirjekuorissa.
Rakastajamiehen vaimo taas avioituu salaa toisen miehen kanssa, ja elää täydellistä kaksoiselämää antaen vanhan petturimiehensä kustantaa elämäänsä ja elää elämänsä rakkauden kanssa onnellisena käyttäen siis petturimiestään hyväksi. Paljastaa asian petturimiehelleen tämän kuolinvuoteella 98-vuotiaana.
Valitettavasti näissä tarinoissa ei useinkaan ole noin onnellinen loppu.
narsistia elävät onnettomina loppuelämänsä toisia ihmisiä ihan samaan tapaan piinaten ja hyväksikäyttäen kuin tähänkin asti.
Ja miksi ne ei jätä vaimojaan, kuten kasi ainakin julisti? Eikö kaikilla olisi helpompaa, jos eläisivät tyydyttävissä suhteissa? Vaimoilla ainakin.
Mies kokee kovaa eroahdistusta rakastajattaren jätettyä hänet, eikä pysty huomioimaan vaimoaan, joten välit vaimoonkin viilenevät taas. Miehestä tuntuu että hän elää jonkinlaisessa vankilassa, kurjassa ja kolkossa ilmapiirissä, josta ei ole ulospääsyä. Siksipä hän onkin niin taipuvainen retkahtamaan taas uuteen rakastajattareen, kunhan sopiva osuu kohdalle. Ja meno alkaa alusta.
Jossain vaiheessa kenties miehen vaimo kyllästyy ja lähtee, jolloin mies sitten nai senhetkisen rakastajattarensa, jonka jättää taas samalla tavalla henkisesti heitteille kuin ensimmäisenkin vaimonsa: ei enää uskoudu hänelle, ei jaa hänen kanssaan arkea, ei vitsaile, ei hemmottele, vaan odottaa vaimon toimivan puhekyvyttömänä seksi- ja kotitalouskoneena, jolla ei ole omia tarpeita lainkaan. Tästä seuraa kodin ilmapiirin viileneminen, ja taas kuvio jatkuu pitkin samaa iänikuista rataansa uuden rakastajattaren myötä.
Toinen vaihtoehto olisi, että mies tajuaisi oman toimintansa vaikutukset parisuhteeseensa, jolloin hän voisi murtaa noidankehän. Mutta harva tajuaa, kun ajattelu liikkuu tasolla "Jos vaimo ei tiedä, mikään ei muutu".
Mies on luuseri, joka ei tule koskaan tekemään ratkaisua vaan roikkuu avioliitossa. Lisäksi ankkii uuden rakastajattaren.
Toivon mukaan vaimolla olisi selkärankaa erota. Sen jälkeen molemmat saattaisivat löytää jotain parempaa...
jos rakastajatar palaa kuvioihin?