Mä en vaan enää pärjää uhmaikäisen kanssa. Mikä auttaisi?

Kehitä väärästä käytöksestä arestimenettely. Viet lapsen ina samaan paikkaan arestiin, et puhu arestin aikana mitään (et ainakaan huuda). Kun lapsi on rauhoittunut, kerrot rauhallisella äänellä miksi veit hänet arestiin ja kerrot että niin ei saa tehdä. Kun lapsesi käyttäytyy hyvin, palkitse siitä.



Aresti vaatiin kärsivällisyyttä, mutta kun olet johdonmukainen ja kärsivällinen niin ajan kanssa rupeaa toimimaan.



Itse olen huomannut että jos lapsi saa minut huutamaan , niin olen ikäänkuin "hävinnyt" ottelun. Rauhallinen napakka ote asioihin tehoaa.



Tsemppiä



- äiti (kahden uhmaikäisen kanssa)

Huutaminen ei ainakaan kannata. Se vain lisää lapsen intoa uhmata lisää.



Kun meillä iskee huutoraivarikohtaus, voin yleensä päätellä syyn siitä että lapsi on nälkäinen, väsynyt, ei ole päässyt ulos tms. Ennustettava onnistunut päiväjärjestys vähentää meillä kohtauksia huomattavasti. Meidän 3vuotiaan kanssa voi usein välttää riitojen kärjistymistä käyttämällä mielikuvitusta ja johdattamalla huomiota muihin asioihin



Meillä on myös vauva, joten jos kauheasti ruvetaan kiukuttelemaan, jätän vanhemman joskus kylmästi huomiotta. Ei ainakaan opi, että sillä tavalla saisi huomion. Sitten taas halitaan kun on rauhoituttu

Miksi lapsi ei ole väsynyt illalla. Meidän 3-vuotias nukahtaa yleensä parissa minuutissa kun istun vieressä. Ei nuku enää päikkäreitä ja saa purkaa energiaansa aika lailla päivän mitttaan

Meillä on myös uhmaikäinen ja vauva sekä paljon poissa oleva puoliso. Tilannetta helpottaa se, että välillä joku muu (mummi tai ystävä) katsoo isompaa. Silloin pystyy itse kerämään kärsivällisyyttä ja jaksaa paremmin vähän aikaa joka päiväistä ei-ei:tä. Jos saa hommaan vähän huumoria mukaan (mikä on tietty aika haastavaa), niin sekin voi auttaa, ettrei koko elämä ole yhtä negatiivistä viestintää. Meil on nukkumaanmenossa ja syömisissä suht tiukka linja eli tietyn verran on ainakin syötävä ja nukkumaan mennessä ei esim. lueta satua ennenkuin on rauhotuttu.

TSEMPIT!

se, että pidin pääni rauhallisesti enkä antanut periksi enkä ruvennut tappelemaan vastaan. Kun äitinä uskalsin ottaa sen raivon vastaan eikä hermostunut tai lähtenyt muutenkaan mukaan, lapsi rauhottui. Uhmakohtauksia tuli silti koko ajan, mutta yritin muistaa, että se kuuluu ikään ja on lapsen oikeus. Aikanaan ne menivät ohi. Kannattaa etukäteen miettiä päivän rutiineja ja tehdä sellaisia itselle helppoja ja mukavia suunnitelmia, ja sitten pitää niistä kiinni. Antaa lapsen raivota, laita vaikka korvatulpat. Ja paljon hellyyttä ja syliä! Tsemppiä, lapsessa ei ole mitään vikaa eikä sinussakaan!

varsinaisia uhmakohtauksia oikeastaan ikinä, sanoo vaan vastaan joka asiassa. Ei syö, ja nousee sängystään koko ajan pois kun pitäisi nukkua. Kun olen vienyt lapsen 30 kertaa takaisin sänkyyn menee useimmiten pinna ja huudan niin kovaa kuin pystyn, sen jälkeen monesti alkaa itkemään ja itkee itsensä uneen, nukahtaa huomattavasti nopeammin kuin jos jaksaisin olla kärsivällinen.

Syömiseen ei auta mikään, annan olla syömättä. Ei myöskään suostu juomaan mitään, en jaksa välitää siitäkään enää. Ei kai se näilläkään helteillä kuivu jos edes joskus tarjoaa juotavaa.



En vaan jaksa enää, en enää pyydä lasta tekemään asioita joista tiedän että tulee tappelu. Tänäänkin oli koko päivän auringossa ilman aurinkorasvaa koska sen laittamisesta tulee aina hirveä tappelu. Kyllä mun pitäisi varmaan huolehtia että lapsi on rasvattu mutta en jaksa. Palakoot mun puolesta, omapahan on vikansa.



Mun pitäisi varmaan ymmärtää että lapsi on vasta 3, mutta mä otan sen käytöksen niin henkilökohtaisesti ja suutun, tuntuu välillä että vihaan tuota kakaraa ja se vihaa minua. :(



ap

kun sai kunnon uhmakohtauksen, huusi naama sinisenä, jäykkänä kuin jousi.



Ohjakset on pidetty tosi tiukkoina. Kun on sanottu ei niin se ei on pidetty. Kun olen vaatinut jotain niin se on tehty.



Eli itse olisin ottanut syliin ja läiskinyt rasvat ihoon ja sillä selvä, vaikka olisi kuinka ulvonut. Nukkumaanmeno hoidettiin niin, että pisut, pesut ja sänkyyn kirjan tai lehden kanssa. Sai lukea siellä siihen asti, että alkoi nukuttaa ja sitten nukkumaan. Ei poisramppausta. Mutta ei nukuttamistakaan. Vaan sänkyyn ja siellä itse luki omia kirjojaan.



Taisteltu on ja otettu yhteen. Olen näyttänyt suuttumiseni, koska lapsen täytyy oppia, mitä huono käytös aiheuttaa. Se ei aiheuta lässytystä ja ymmärtämistä aikuisenakaan vaan se aiheuttaa vielä tiukemman rajan.



On nyt viehättävä murkkutyttö, joka osaa käyttäytyä ja jonka kanssa voin ylpeänä kulkea. Edelleen on pidettävä huoli, että saa ruokaa lyhyin väliajoin, koska pillastuu jos on nälkä. On ollut aina huono syömään ja pieniruokainen, joten verensokerit ovat romahtaneet äkkiä.



Kun nykyään saa raivarin, kävelytän ensimäisenä pöytään ja isken maitolasin eteen ja limpun ja sanon, että syö ensin ja keskustellaan sitten.



Välillä on säälittänyt kun on pitänyt pitää niin paljon tiukemmalla kuin muut lapset, mutta nyt kiitos seisoo murkkuiässä.



Tsemppiä sulle. Ei lapsi sua vihaa vaan on voimakasluonteinen selviytyjä. Yritä vain pitää pintasi siksi, ettei maailma sitten kovin kolhi kun ei ymmärrä, missä raja tulee vastaan.

jos olet jämerä. Uhmis tulee entistä onnettomammaksi ja uhmakkaammaksi siitä, että ensin äiti sanoo yhtä ja sitten sitä ei pidetäkään koska hän vänisee vastaan. Jos olet sanonut, että nyt laitetaan rasvaa, niin sitten vaikka istut lapsen päällä niin että saat sen rasvattua. Jos pysyt johdonmukaisena ja näytät että olet auktoriteetti, niin lapsi rentoutuu ja rauhoittuu. Huutaa ja neuvotella ei tarvitse. Eikä laittaa rajoja rajojen vuoksi, mutta se mitä sanot, täytyy pitää. Minä varmaankin nukuttaisin tuon ikäisen sillä tavalla, että olisin itse huoneessa kunnes hän nukahtaa. Silittelisin ja juttelisin vaikka vähän.

ja tärkeää on ollut kiittää tyttöä kun hän on käyttäytynyt hyvin. Olen kertonut hänelle aina, että hän on aivan ihana tyttö. Mutta rajat on silti olleet ja teoista on tapeltu.



Kun on paruttu huoneessa ja leikitty draamagueenia ja rauhoituttu, olen mennyt sinne ja on istuttu lattialla vierekkäin ja halattu ja keskusteltu asiasta ja olen sanonut taas kerran, että rakastan sinua ja olet aivan ihana tyttö ja olen ylpeä sinusta. Mutta tätä tai tuota et voi tehdä tai tämä nyt vain täytyy tehdä.



Muista kehua lastasi mahdollisimman paljon. Kerran päivässä pitää lapsensa ainakin kehua.

Kyllä uhmaikäisen kanssa pitää pärjätä ilman tuollaisia vihan tunteita. Tiedän kuinka hermo voi mennä, mulla on uhmaikäinen ja vauva. Eikä ole lapsen oma vika, jos palaa auringossa! Luuletko tosiaan ap, että tuon ikäinen lapsi tajuaa oman parhaansa. Muksu syliin ja rasvataan. Ei häneltä kysytä laitetaanko, vaan laitetaan. sinä olet pomo, ei lapsi. Hyvään käytökseen kannustetaan, mutta ilman negatiivisia tunteita ei pahaa uhmaa taltuteta. Tarkoitan siis, että lapsi saatta suuttua jostain mikä on pakko tehdä, mutta ei voi mitään. Arinkorasvaa on laitettava. Piste.

Täältä voi tilata oivan oppaan uhman "taltuttamiseen". 

http://urltag.net/BcCAs