Haitallinen perfektionismi

Nyt pääsiäisen aikaan tajusin, kuinka paljon tämä haittaa omaa elämää. Olen ollut koko pääsiäisen yksinäni ja tuntenut suurta yksinäisyyttä. Miksi en mennyt viettämään sitä perheeni luo? En vain jaksanut mennä, sillä perheeni on yksi syy perfektionismiini (koko perheeni on aina ollut todella vaativa monessa asiassa), ja minulla oli niin väsynyt olo, että en olisi jaksanut olla riittävän pystyvä ja olisin joutunut vain lepäämään paljon (mitä nyt olen tehnyt yksin).

Omaa perhettä minulla ei ole, sillä vaikka minusta oltaisiin oltu kiinnostuneita ja olen haaveillut omasta perheestä, en ole pystynyt ryhtymään parisuhteeseen, ennen kuin "olen korjannut kaikki virheeni" ja muutenkin tuntuu, että en koskaan olisi "riittävän riittävä".

Olen niin väsynyt tähän. Kaikki aika, kun näen muita ihmisiä, joudun pinnistelemään, jotta olisin "paras versio itsestäni", ja sitten yksin ollessa voin hetkeksi höllätä.

En tiedä, mikä tähän auttaisi, tämä on niin syvällä. Kauhean itsekäs ajatus, mutta joskus toivoo, että olisi syntynyt erilaiseen taustaan. Saisi olla tyytyväinen elämäänsä vaikka olisi ihan tavallinen