Lue keskustelun säännöt.
Oletko jyskyttävä kantapääkävelijä?
08.04.2023 |
Usein täällä on kertomuksia jyskyttäen kävelevistä naapureista, mutta kukaan ei tunnusta olevansa tuo häiritsevä kantapääkävelijä.
Eivätkö ihmiset tunnista omaa häiriökäyttäytymistään?
Kommentit (24)
Mitäs jos se ei ole joidenkin kantapää aina, vaan jalan sivutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä minä kuule, miten kävelyni kuuluu alakertaan. Voin olla vaan yhdessä paikassa kerrallaan.
Ihminen on kanta-astuja. Varpaillaanko te muut sipsutatte?
Eipä tuo haittaa kun ei tuolla alapuolella ole kuin tuhansia kilometrejä maata.
Olen jyskyttävä kävelijä. Olen yrittänyt oppia tavasta pois, mutta aina huomaamatta jyskytän.
Asun onneksi omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astelen kissamaisen pehmeästi. En ymmärrä, miten toiset pystyvät tömpsöttää menemään iskien kantapäitä betonilattiaan. Eikö siitä aiheudu pitemmän päälle plantaarifaskiittia, luupiikkiä tai mitä näitä kantapäävaivoja nyt on.
Se on noita slummiasumisen huonoja puolia. Koeta kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hajua, asun onneksi ok-talossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on kanta-astuja. Varpaillaanko te muut sipsutatte?
Balettitanssijat taitaa kävellä päkiä edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empiirisen havainnon mukaan nämä kantapäitä lattiaan tarmokkaasti iskevät ovat usein pienikokoisia naisia tai hinteliä miehiä. Mikä lie Napoleon-kompleksi on, kun haluavat tehdä ison numeron siitä, että täältä mää nyt tuun, tömp tömps töms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee itseänikin kun välillä vahingossa kävelen tömistellen kotona laminaattilattialla ja muutan heti kävelytyyliä kevyemmäksi. En itsekään kestä sitä meteliä niin miten ihmeessä alakerran naapuri kestäisi...
Hiiviskelen kissamaisen pehmeästi, haamun lailla, ojennan vain varpaani lattiaan. Mitään ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monasti ovat nuoria, ikänsä omakotitalossa asuneita, jotka ei vaan tajua, että heidän lattia on toisen katto, kun muuttavat kotoota kerrostaloon.
Jos kuuluu niin se on alakerran ongelma. En tarkoituksella jyskytä mutta en ala hipsuttelemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Hiiviskelen kissamaisen pehmeästi, haamun lailla, ojennan vain varpaani lattiaan. Mitään ei kuulu.
Unelmanaapuri.
Vierailija kirjoitti:
Astelen kissamaisen pehmeästi. En ymmärrä, miten toiset pystyvät tömpsöttää menemään iskien kantapäitä betonilattiaan. Eikö siitä aiheudu pitemmän päälle plantaarifaskiittia, luupiikkiä tai mitä näitä kantapäävaivoja nyt on.
Sama juttu, jo lapsuudenkodissa äitimme opetti kävelemään 'keveästi'. Hän huomasi heti, jos töminä kuului vaikka asuimmekin omakotitalossa. Ja kun tuon kävelytyylin on oppinut, se on automaattista, voisin asua häiritsemättä missä tahansa hiljaisuutta vaativan tilan yläkerrassa.
Yhtään nopeammin ei perille pääse, vaikka jyskyttäisi menemään tanner tömisten. Olenkin aina pitänyt näitä tömistelijöitä jotenkin sivistymättöminä ja kasvatusta vaille jääneinä.
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen havainnon mukaan nämä kantapäitä lattiaan tarmokkaasti iskevät ovat usein pienikokoisia naisia tai hinteliä miehiä. Mikä lie Napoleon-kompleksi on, kun haluavat tehdä ison numeron siitä, että täältä mää nyt tuun, tömp tömps töms.
Pitää paikkansa! Töissä on hoikka nuori nainen, jonka tulon kuulee sadan metrin päästä. Kävelee kaiken lisäksi usein sukkasillaan.
Mulla on koripallon kokoiset kantapäät. Muutan ensikuussa juuri sun yläkertaan. Boom, boom, boom.